Anna-Maja Henriksson, Folktingetin RKP-johtaja, kirjoittaa tänään blogissaan,että RKP:n rahat ovat tulleet "lapsettomilta ruotsinkielisiltä lahjoittajilta testamenttien kautta".
Kirjoitus sisältää useita epäjohdonmukaisuuksia. Henriksson puolustelee ensin RKP:tä, että "saahan sitä ottaa rahaa vastaan lahjoituksina ja testamenteissa, kai Kepukin ottaisi, jos Inkeri-täti antai sille testamentissaan rahaa ". Sitten Henriksson kerskuu, kuinka on "vähän kertynyt", viisaiden sijoitusten kautta.
Lopuksi Henriksson harmittelee, että näitä "Ingeborg-tätejä on harmittavan vähän, jos ollenkaan.
RKP-rahaa kierrätetään pesukoneiden, linkojen ja kuivureiden kautta eri nimisissä säätiöissä, rahastoissa ja ajatuspajoissa ja ohjataan sitten takaisin RKP:lle ja sieltä lahjusrahoiksi suomenkielisille ehdokkaille ja virkamiehille. RKP:n omat ehdokkaat saavat ilman rahaakin sen tuen, mitä on tarjolla ruotisnkielisten äänestäjien joukossa. Tärkeämpää on saada eduskuntaa suomenkielisiä, jotka ovat suopeita pakkoruotsille ja siihen tarvitaan rahaa, voitelurahaa. Sen on saanut esim. Sasi, Ojala, Aho, Lipponen, Kiljunen, Alatalo, Brax, Niinistö ym. ym. lähes kaikki kansanedustajat.
RKP:n virallinen selitys rahoilleen on, että "Ingeborg-täti testamenttasi meille, kun ei saanut lapsia ja me viisaat sijoitimme Nokiaa ja osasimme just ottaa Nokiasta rahat pois, ennenkuin se romahti."
Kun RKP perustettiin 1906, alkoi se kerätä rahaa. Pesämuna tuli aimmista rahastoista, jotka nyt ohjattiin poliittiseen toimintaan, päätehtävänä ruotsinkielisyyden säilyttäminen ja vallan kasvattaminen. Vuosisadan alussa oli suuri joukko ruotsinkielisiä johtopaikoilla, pankeissa, virkamiehinä, poliitikkoina ja liike-elämässä. Rahaa kertyi ja Ingeborgin testamentti tuli siinä sivussa. Kun ruotsinkielisillä oli hallussaan johtavat paikat ja Ruotsinvallan ajalta periytynyt tieto ja toimintakyky, ei ole ihme, että rahaa kertyi. Ja lisää tuli Ruotsista.
Monelle suomalaiselle tuli kuitenkin yllätyksenä se, miten paljon rahaa RKP:lla oikein onkaan ja miten paljon siitä liikenee suomenkielisten lahjusrahaksi.
Kaksikielisen Suomen puolesta-säätiö on se paikka , josta nimenomaan annetaan rahaa suomenkielisille lahjontaa varten. Sillä rahalla siditaan suomenkieliset poliitikot noudattamaan RKP:n haluamaa kielipolitiikkaa.
Jotkut ruotsinkieliset ovat aina olleet vastahakoisia, että testamenttien kautta säätiöille tullutta rahaa annetaan suomenkielisille. He katsovat, että raha on vain ruotsinkielisten. Mutta RKP perustelee lahjomista sillä, että "vain suomenkielisten poliitikkojen suopeuden avulla ruotsinkielisyys säilyy Suomessa, siksi heitä on lahjottava". Mutta testamenttiraha on pitänyt kierrättää uuteen säätiöön, ja näin RKP hämää omiaankin. Samoi kuin Kaksikielisen Suomen puolesta-säätiö, on Magmakin on perustettu, että ei tulisi mitään ongelmia, jos joku ruotsinkielinen alkaisi vaatia, että rahaa ei saa antaa suomenkielisille. Näistä puljuista voidaan johtaa toimintaa, joka on erillään varsinaisista perinteisistä säätiöistä ja rahastoista. Kun raha viedään monimutkaisten säätiöittämisien kautta tarpeeksi kausa, sen käyttömahdollisuudet paranevat. RKP:llä on, kuten kaikki tiedämme, korkeakoulukiintiöitten vuoksi runsaasti ekonomeja ja juristeja keksimään rahasiirron tarvitsemat kommervenkit.
Henrikssonin tehtäväksi jää sitten kirjoittaa, että "Kai me saamme Ingeborg-tädin testamenttirahoja käyttää!"
Kirjoitus sisältää useita epäjohdonmukaisuuksia. Henriksson puolustelee ensin RKP:tä, että "saahan sitä ottaa rahaa vastaan lahjoituksina ja testamenteissa, kai Kepukin ottaisi, jos Inkeri-täti antai sille testamentissaan rahaa ". Sitten Henriksson kerskuu, kuinka on "vähän kertynyt", viisaiden sijoitusten kautta.
Lopuksi Henriksson harmittelee, että näitä "Ingeborg-tätejä on harmittavan vähän, jos ollenkaan.
RKP-rahaa kierrätetään pesukoneiden, linkojen ja kuivureiden kautta eri nimisissä säätiöissä, rahastoissa ja ajatuspajoissa ja ohjataan sitten takaisin RKP:lle ja sieltä lahjusrahoiksi suomenkielisille ehdokkaille ja virkamiehille. RKP:n omat ehdokkaat saavat ilman rahaakin sen tuen, mitä on tarjolla ruotisnkielisten äänestäjien joukossa. Tärkeämpää on saada eduskuntaa suomenkielisiä, jotka ovat suopeita pakkoruotsille ja siihen tarvitaan rahaa, voitelurahaa. Sen on saanut esim. Sasi, Ojala, Aho, Lipponen, Kiljunen, Alatalo, Brax, Niinistö ym. ym. lähes kaikki kansanedustajat.
RKP:n virallinen selitys rahoilleen on, että "Ingeborg-täti testamenttasi meille, kun ei saanut lapsia ja me viisaat sijoitimme Nokiaa ja osasimme just ottaa Nokiasta rahat pois, ennenkuin se romahti."
Kun RKP perustettiin 1906, alkoi se kerätä rahaa. Pesämuna tuli aimmista rahastoista, jotka nyt ohjattiin poliittiseen toimintaan, päätehtävänä ruotsinkielisyyden säilyttäminen ja vallan kasvattaminen. Vuosisadan alussa oli suuri joukko ruotsinkielisiä johtopaikoilla, pankeissa, virkamiehinä, poliitikkoina ja liike-elämässä. Rahaa kertyi ja Ingeborgin testamentti tuli siinä sivussa. Kun ruotsinkielisillä oli hallussaan johtavat paikat ja Ruotsinvallan ajalta periytynyt tieto ja toimintakyky, ei ole ihme, että rahaa kertyi. Ja lisää tuli Ruotsista.
Monelle suomalaiselle tuli kuitenkin yllätyksenä se, miten paljon rahaa RKP:lla oikein onkaan ja miten paljon siitä liikenee suomenkielisten lahjusrahaksi.
Kaksikielisen Suomen puolesta-säätiö on se paikka , josta nimenomaan annetaan rahaa suomenkielisille lahjontaa varten. Sillä rahalla siditaan suomenkieliset poliitikot noudattamaan RKP:n haluamaa kielipolitiikkaa.
Jotkut ruotsinkieliset ovat aina olleet vastahakoisia, että testamenttien kautta säätiöille tullutta rahaa annetaan suomenkielisille. He katsovat, että raha on vain ruotsinkielisten. Mutta RKP perustelee lahjomista sillä, että "vain suomenkielisten poliitikkojen suopeuden avulla ruotsinkielisyys säilyy Suomessa, siksi heitä on lahjottava". Mutta testamenttiraha on pitänyt kierrättää uuteen säätiöön, ja näin RKP hämää omiaankin. Samoi kuin Kaksikielisen Suomen puolesta-säätiö, on Magmakin on perustettu, että ei tulisi mitään ongelmia, jos joku ruotsinkielinen alkaisi vaatia, että rahaa ei saa antaa suomenkielisille. Näistä puljuista voidaan johtaa toimintaa, joka on erillään varsinaisista perinteisistä säätiöistä ja rahastoista. Kun raha viedään monimutkaisten säätiöittämisien kautta tarpeeksi kausa, sen käyttömahdollisuudet paranevat. RKP:llä on, kuten kaikki tiedämme, korkeakoulukiintiöitten vuoksi runsaasti ekonomeja ja juristeja keksimään rahasiirron tarvitsemat kommervenkit.
Henrikssonin tehtäväksi jää sitten kirjoittaa, että "Kai me saamme Ingeborg-tädin testamenttirahoja käyttää!"
Vastaukset 1
Vanhimmat
ruostin- ja suomenvaltion tukirahat.
Ne tukirahat eivät ole vähäisiä.