En ole käynyt täällä palstalla vuosiin.
Onko täällä liikkeellä ketään jonka sanoissa on oikeasti jälkeenpäin katsottuna ollut perää?
Jos on, auttaisitko minua tunnistamaan tietä jota kuljen?
Olen 83 syntynyt pitkän henkisen polun kulkenut nainen.
Monenlaisia mylläköitä, hyviä ja huonoja ihmissuhteita, vaihtelevia tilanteita elämässä kaikilla saroilla.
Minua kiinnostaa eniten oma henkinen kehitys ja elämässä kasvaminen.
Nyt alkoi yhtäkkiä kiinnostamaan myös uusi parisuhde. Edellisestä vakavasta on aikaa toista vuotta.
Olen yksin viihtyvä ihminen, mutta henkinen kasvu kai herätti nyt sellaisen kysymyksen/kaipauksen, että olisi ehkä sittenkin kiva joskus löytää joku, jonka kanssa jakaa oma ihmettelemiseni elämästä.
En halua niinkään nyhjäysseuraa vaan eniten haluan "peilisielun" omalleni.
Mistä tunnistaisin otollisen kumppanin?
En halua alkaa etsimään, mutta mikä olisi sellainen asia mihin kannattaisi havahtua?
Minulla on mielessäni kuva laajasta alueesta, rusehtavasta maaperästä ja edessä haarautuvista poluista. En tiedä mikä tuo kuva on. Polkujen reunoilla on ehkä itseni pituisia tankoja joiden päissä eri värisiä lippuja. Punaista ja valkoista. En tiedä mitä ovat.
Näkisiköhän joku tämän isolla tunteella varustetun rauhallisen näkymän niin että saisin tunteelle myös sanoja?
Onko täällä liikkeellä ketään jonka sanoissa on oikeasti jälkeenpäin katsottuna ollut perää?
Jos on, auttaisitko minua tunnistamaan tietä jota kuljen?
Olen 83 syntynyt pitkän henkisen polun kulkenut nainen.
Monenlaisia mylläköitä, hyviä ja huonoja ihmissuhteita, vaihtelevia tilanteita elämässä kaikilla saroilla.
Minua kiinnostaa eniten oma henkinen kehitys ja elämässä kasvaminen.
Nyt alkoi yhtäkkiä kiinnostamaan myös uusi parisuhde. Edellisestä vakavasta on aikaa toista vuotta.
Olen yksin viihtyvä ihminen, mutta henkinen kasvu kai herätti nyt sellaisen kysymyksen/kaipauksen, että olisi ehkä sittenkin kiva joskus löytää joku, jonka kanssa jakaa oma ihmettelemiseni elämästä.
En halua niinkään nyhjäysseuraa vaan eniten haluan "peilisielun" omalleni.
Mistä tunnistaisin otollisen kumppanin?
En halua alkaa etsimään, mutta mikä olisi sellainen asia mihin kannattaisi havahtua?
Minulla on mielessäni kuva laajasta alueesta, rusehtavasta maaperästä ja edessä haarautuvista poluista. En tiedä mikä tuo kuva on. Polkujen reunoilla on ehkä itseni pituisia tankoja joiden päissä eri värisiä lippuja. Punaista ja valkoista. En tiedä mitä ovat.
Näkisiköhän joku tämän isolla tunteella varustetun rauhallisen näkymän niin että saisin tunteelle myös sanoja?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näkisin nyt aika suoraan sanoen tilanteesi näin:
Olet aika lailla nyt keskittynyt liikaakin omaan itseesi ja omiin tunteisiisi - itsensä tarkkailemiseen siis.
Ihan hyvä juttu aikansa,
mutta pahimmillaan se johtaa sisäänpäin kääntymiseen ja siihen että moinen tarkkailu, mitä nyt henkiseksi kehitykseksikin moni itseään tutkiskeleva nimittää -
kapeuttaa näkökulmaa siten, että siellä omassa kuoressa sitä tutkiskellaan itteään, eikä huomaa että mielenkiintoista tutkittavaa löytyy ympärillä olevista ihmisistä ja elämästä.
Ruvetaan sitten funtsimaan, että mitähän mieleen juolahtavat rusehtavat maaperät ja lipputangot mahtaa merkata. Ihmisen mieleen juolahtaa yhtä sun toista.
Ei niillä sen kummempaa merkitystä yleensä ole.
Sillä on merkitystä, kun mieleen juolahtaa hyviä asioita ja hienoja tekoja muiden ihmisten suhteen.
Henkisen kehityksen tavoite hedelmällisimmillään on se, että koettaa olla reilu kaveri muille kanssakulkijoille.
Sen sijaan että funtsii miten asiat vaikuttaa itseen -- alkaakin funtsia miten itse vaikuttaa myönteisesti ja rakentavasti asioihin ja elämänpiiriin yleensä.
Että osaa rakentaa - eikä rikkoa.
Että osaa sovitella - eikä riidellä.
Että heittää peilin syrjään - ja katsoo ikkunasta ulos - muihin, ihmisiin ja elämän vilskeeseen.
Sinun on aika hypätä elämän kelkkaan ja lakata hautomasta ja pähkimästä "henkisiä merkityksiä" liikaa itsesi kannalta.
Ja unohtaa mielikuvat - tai työstää ne taiteeksi ulos itsestä - muidenkin nautittavaksi ja vuorovaikutusta tuottavaksi.
Ja kun lähdet tosissasi kumppaninhakumatkalle riiaamaan, niin lopeta puheet jostain "peilisieluista". Ellet halua hörhöseuraa.
Mieti myös mitä arvokasta itse olet valmis antamaan itsestäsi kumppanuuteen. Haluatko harrastusseuraa yksinäisyyteen ja seurankipeyteen - vai kiintymyssuhdetta jossa ratkaisee kahden elämän yhteen sopiminen ja toisen hyväksyntä sellaisena kuin toinen on.
Tämmöstä pukkas sulle,
T. Jaana