Eli en ole mikään lapsi enää, mutta en vaan saa ystäviä koulussa. Siis en ymmärrä laisinkaan. Olen kyllä rauhallinen ja hieman ujon puoleinen, siinähän ne syyt varmasti on. Mutta olen yrittänyt kovasti jutella muille, mutta aika lyhyiksi jää keskustelut... Siis en nyt mitään väkisin yrittämistä. Laittaa kovasti masentamaan tämä koulun käynti..
En ymmärrä miten jotkut tulee sitten niin hyvin juttuun, vaikka ovat täysin tuntemattomia toisilleen, samoin kuin minäkin. Minua ei katsota edes silmiin, suurinpiirtein vilkaistaan vaan. Sitten jos jossakin ryhmässä satutaan olemaan, joku kysyy "koko" porukalta jotain, mutta kaikki muut sitten vaihtavat katseitaan ja juttuja eikä minuun edes katsota, aivan kuin siivutetaan koko asiasta. Joten olen ajatellut, parempi kun en sit sano mitään kun minun läsnäoloni ei kiinnosta. Siis en ymmärrä.. Tekisi mieli lopettaa koko koulun käynti..
En ymmärrä miten jotkut tulee sitten niin hyvin juttuun, vaikka ovat täysin tuntemattomia toisilleen, samoin kuin minäkin. Minua ei katsota edes silmiin, suurinpiirtein vilkaistaan vaan. Sitten jos jossakin ryhmässä satutaan olemaan, joku kysyy "koko" porukalta jotain, mutta kaikki muut sitten vaihtavat katseitaan ja juttuja eikä minuun edes katsota, aivan kuin siivutetaan koko asiasta. Joten olen ajatellut, parempi kun en sit sano mitään kun minun läsnäoloni ei kiinnosta. Siis en ymmärrä.. Tekisi mieli lopettaa koko koulun käynti..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Löytyskö jotain muuta rauhallista ja ujoa ihmistä jonka seurassa olisit,itse ainakin kouluaikana löysin kavereita vaikka olin hiljainen,ei kaikkien tarvi olla mitään rääväsuita.
Keskity koulun käyntiin että olet siinä hyvä ja lopeta vertaaminen muihin minkälaisia he ovat.