Olen viime aikoina kirjoja lukiessani kiinnittänt eirtyistä huomioita kertojaan ja aikamuotoon..siis tarkoitan sitä, että jotkut kirjat on kirjoitettu: "Maija näkee, että matti kävelee ovesta..." ja jotkut "Maija näki, että matti käveli ovesta..."
Tai sitten voi olla että
"Katsoin, kun matti käveli ovesta..."
tai
"Katson, kun matti kävelee ovesta..."
Aloin miettimään omissa kirjoituksissa, että tavallisesti käytän minä kertojaa ja mennyttä aikamuotoa: katsoin kävelin. En ole koskaan edes ajatellut asiaa, vaan tuossa muodossa olen vain automaattisesti alkanut kirjoittaa. Nyt kirjoittaminen on kuitenkin tökkinyt pahemman kerran ja huomasin, että kun alankin kirjoittaa preesensissä, että kävelee, katsoo, niin johan on helpompaa kirjoittaa.
Yritin netistä löytää jotakin tietoa, mutten löytänyt, eli siis, osaako joku kertoa, miten yleisesti eri muodoista kirjoittaa ajatellaan? Onko tuollainen preesens jotenkin "muoti-ilmiö", vai onko ihan ookoo käyttää sitä muotoa. Onko joku noista sellainen kliseien mitä kannattaisi välttää jne.
Mielipiteitä? Missä muodossa itse kirjoitatte?
aikamuodoista ja kertojasta
28
4956
Vastaukset
- rauhassa
kirjoittaa preesensissä jos se tuntuu helpommalta. itse en tosin tykkää lukea kokonaan preesensissä kirjoitettuja romaaneja. kalle päätalo (ja varmaan moni muukin) käyttää tilanteen mukaan molempia: tavallinen kerronta imperfektissä ja silloin kun jotakin (yleensä ehkä fyysisesti) jännittävää tapahtuu hän saattaa käyttää preesensiä, sillä se korostaa tilanteen tunnelmaa.
- leikitään
kertoja / kertojien epäluotettavuudella ja aikamuotojen monimuotoisuudella; ajan ja paikan logiikka muutetaan tarinan tarpeiden mukaiseksi.
Eiköhän tämä Päätalon sitten tapahtui näin ja seuraavaksi sitten näin -tyyli ala olla auttamattomasti out uusilla sukupolvilla. - mainita pari
leikitään kirjoitti:
kertoja / kertojien epäluotettavuudella ja aikamuotojen monimuotoisuudella; ajan ja paikan logiikka muutetaan tarinan tarpeiden mukaiseksi.
Eiköhän tämä Päätalon sitten tapahtui näin ja seuraavaksi sitten näin -tyyli ala olla auttamattomasti out uusilla sukupolvilla.postmodernia monimuotoisuutta edustavaa nimikettä viimeisen vuoden ajalta?
- hyvä esimerkki
mainita pari kirjoitti:
postmodernia monimuotoisuutta edustavaa nimikettä viimeisen vuoden ajalta?
postmodernin proosan voimasta on Don DeLillon viimeisimmät romaanit Falling Man (2007) ja Cosmopolis (2003) sekä loistava näytelmä The Word for Snow, joka sai kantaesitysensi-iltansa 2007.
Myös yksi oma suursuosikkini on Amelie Nothombin Le Fait du Prince, joka ilmestyi 2008 sekä hyvin inspiroiva dramaturgialtaan on hänen teoksensa Acide sulfurique, joka ilmestyi 2005.
Onhan näitä. Kuinka niin?
Vanhempia klassikoita, ja suurimmalle osalle varmaankin tuttuja kirjallisuusintoisille, ovat mielestäni Gertrude Steinin Lucy Church Amiably, Nabokovin Pale Fire ja Ishmael Reedin Mumbo Jumbo. - postmodernismiin
hyvä esimerkki kirjoitti:
postmodernin proosan voimasta on Don DeLillon viimeisimmät romaanit Falling Man (2007) ja Cosmopolis (2003) sekä loistava näytelmä The Word for Snow, joka sai kantaesitysensi-iltansa 2007.
Myös yksi oma suursuosikkini on Amelie Nothombin Le Fait du Prince, joka ilmestyi 2008 sekä hyvin inspiroiva dramaturgialtaan on hänen teoksensa Acide sulfurique, joka ilmestyi 2005.
Onhan näitä. Kuinka niin?
Vanhempia klassikoita, ja suurimmalle osalle varmaankin tuttuja kirjallisuusintoisille, ovat mielestäni Gertrude Steinin Lucy Church Amiably, Nabokovin Pale Fire ja Ishmael Reedin Mumbo Jumbo.ja hyvä tutustumistuttavuus on vuonna 1940 syntynyt ranskalainen kirjailija Jean-Marie Gustave Le Clézio, varsinkin hänen viimeisimmät teoksensa: Fantômes dans la rue, Révolutions, Ourania ja Ritournelle de la faim. Onneksi suomennoksia löytyy myös jos ranskan kielen taitaminen ei luonnistu: Autiomaa, Kaupunki nimeltä Onitsha, Harhaileva tähti sekä Ourania. Otavalle kiitos kulttuurityöstä ja Annikki Sunille loistavista käännöksistä.
Eli kyllähän postmodernismia löytyy, se on vain kotimaisen kirjallisuuden saralla vielä vaatimatonta. Mutta pikku hiljaa meillekin tulee eurooppalainen sivistys, tämä näkyy jo paremmin runouden puolella, mutta onhan meidän proosammekin jo hyvällä matkalla. Kaikella on aikansa: naturalismilla, jälkiromantiikalla, modernismilla ja postmodernismilla. - och pockar
postmodernismiin kirjoitti:
ja hyvä tutustumistuttavuus on vuonna 1940 syntynyt ranskalainen kirjailija Jean-Marie Gustave Le Clézio, varsinkin hänen viimeisimmät teoksensa: Fantômes dans la rue, Révolutions, Ourania ja Ritournelle de la faim. Onneksi suomennoksia löytyy myös jos ranskan kielen taitaminen ei luonnistu: Autiomaa, Kaupunki nimeltä Onitsha, Harhaileva tähti sekä Ourania. Otavalle kiitos kulttuurityöstä ja Annikki Sunille loistavista käännöksistä.
Eli kyllähän postmodernismia löytyy, se on vain kotimaisen kirjallisuuden saralla vielä vaatimatonta. Mutta pikku hiljaa meillekin tulee eurooppalainen sivistys, tämä näkyy jo paremmin runouden puolella, mutta onhan meidän proosammekin jo hyvällä matkalla. Kaikella on aikansa: naturalismilla, jälkiromantiikalla, modernismilla ja postmodernismilla.nauti makusi mukasi kirjallisuudesta, mutta älä silti lyttää toisten makua, jookos?
- kiitoksia
och pockar kirjoitti:
nauti makusi mukasi kirjallisuudesta, mutta älä silti lyttää toisten makua, jookos?
vain! Suomalainen proosa on ihan ok, mutta itsekin innostun aina uusista suuntauksista.
- alkuper
kiitoksia kirjoitti:
vain! Suomalainen proosa on ihan ok, mutta itsekin innostun aina uusista suuntauksista.
Kertoisiko joku niinku että mitä se postmodernismi tarkoittaa? Siis sekö on preesensissä kirjoitettua proosaa, vai kuinka? Nyt menee niin hienoiksi kaikki sanastot ym., ettei tälläinen 'tavallinen' lukija ymmärrä ollenkaan. Harmittaa, että alkuperäinen aloitus peittyi tälläisen keskustelun alle.
- on mahdotonta
alkuper kirjoitti:
Kertoisiko joku niinku että mitä se postmodernismi tarkoittaa? Siis sekö on preesensissä kirjoitettua proosaa, vai kuinka? Nyt menee niin hienoiksi kaikki sanastot ym., ettei tälläinen 'tavallinen' lukija ymmärrä ollenkaan. Harmittaa, että alkuperäinen aloitus peittyi tälläisen keskustelun alle.
sanoa eksaktia määritelmää, mutta yleensä voisi ajatella, että postmodernismi on tyyli ja kuten muutkin taidetyylit, se syntyi reaktiona aiemmille tyylisuunnalle.
Postmodernismi on modernismin vastakulttuuria: siinä korostuvat toisto ja jäljittely, populaarikulttuurin pinnallisuus ja näyttävyys.
Postmodernismi sekoittaa alhaista ja ylevää, eri tyylejä, faktaa ja fiktiota ja parodioi, erityisesti itseään.
Moniääninen postmoderni kirjallisuus kutoutuu osaksi aiempien teosten luomaa verkkoa, sille on ominaista intertekstuaalisuus, jota esiintyy jo antiikin tarinoissa.
Se että teos on kirjoitettu preesens -muotoon ei tee siitä postmodernistista, ei edes modernistista.
Hmmh... mielestäni kaikki lukijat ovat tavallisia lukijoita. Nythän keskustelu on menossa mielenkiintoisempaan suuntaan ja avaa alkuperäistä ketjun aloittajan probleemia syvemmälle. Kirjallisuus on aina kannanotto, niin muodon kuin sisällön osalta. Kieli on kaiken ydin, näkemys kieleen, tekstien väliseen interaktioon.
Lukaisepa: Appignanesi: Postmodernismi vasta-alkajille ja edistyville sekä
Baumas: Postmodernin lumo.
Näillä pääsee hyvin mukaan! - kristevax
on mahdotonta kirjoitti:
sanoa eksaktia määritelmää, mutta yleensä voisi ajatella, että postmodernismi on tyyli ja kuten muutkin taidetyylit, se syntyi reaktiona aiemmille tyylisuunnalle.
Postmodernismi on modernismin vastakulttuuria: siinä korostuvat toisto ja jäljittely, populaarikulttuurin pinnallisuus ja näyttävyys.
Postmodernismi sekoittaa alhaista ja ylevää, eri tyylejä, faktaa ja fiktiota ja parodioi, erityisesti itseään.
Moniääninen postmoderni kirjallisuus kutoutuu osaksi aiempien teosten luomaa verkkoa, sille on ominaista intertekstuaalisuus, jota esiintyy jo antiikin tarinoissa.
Se että teos on kirjoitettu preesens -muotoon ei tee siitä postmodernistista, ei edes modernistista.
Hmmh... mielestäni kaikki lukijat ovat tavallisia lukijoita. Nythän keskustelu on menossa mielenkiintoisempaan suuntaan ja avaa alkuperäistä ketjun aloittajan probleemia syvemmälle. Kirjallisuus on aina kannanotto, niin muodon kuin sisällön osalta. Kieli on kaiken ydin, näkemys kieleen, tekstien väliseen interaktioon.
Lukaisepa: Appignanesi: Postmodernismi vasta-alkajille ja edistyville sekä
Baumas: Postmodernin lumo.
Näillä pääsee hyvin mukaan!En tiedä muista, mutta itse en taida lukea noita kirjoja, kirjallisuustiede ei ole ainakaan toistaiseksi ollut mun juttu.
Aloittajan ongelma on minun mielestäni muualla kuin aikamuodossa. Aikamuodolla ei ole väliä, kokonaisuus ratkaisee. Teksti ei tule paremmaksi tai huonommaksi preesensiä käyttämällä. Mutta onhan paljon eri tapoja kirjoittaa, esim. olen lukenut kirjan joka oli sinä-muodossa "Sinä et ole sellainen tyyppi joka... päähenkilö on minä-kertoja joka kutsuu itseään sinäksi". Voihan sitä jippoilla. - että tuskin
kristevax kirjoitti:
En tiedä muista, mutta itse en taida lukea noita kirjoja, kirjallisuustiede ei ole ainakaan toistaiseksi ollut mun juttu.
Aloittajan ongelma on minun mielestäni muualla kuin aikamuodossa. Aikamuodolla ei ole väliä, kokonaisuus ratkaisee. Teksti ei tule paremmaksi tai huonommaksi preesensiä käyttämällä. Mutta onhan paljon eri tapoja kirjoittaa, esim. olen lukenut kirjan joka oli sinä-muodossa "Sinä et ole sellainen tyyppi joka... päähenkilö on minä-kertoja joka kutsuu itseään sinäksi". Voihan sitä jippoilla.temppuilemalla, muodon kautta rakentamalla tuskin erityisen mairittelevaa kirjallisuutta syntyy. Sisältö, se näkökulmasta, josta teemaa ja aihetta katsoo, määrittää paljolti lukijan mielenkiintoa, varsinkin esilukijan ja kustannustoimittajan. Sisältö synnyttää lopulta tietynlaisen muotokielen, jonka hiominen toki vie aikaa... mutta mihinkäs sitä kirjailijalla kiire, varsinkaan aloittelijana on? Paljon on opittavaa ennen kuin on valmis julkaisemaan ensimmäiset taideväittämänsä.
- scarabaeus
on mahdotonta kirjoitti:
sanoa eksaktia määritelmää, mutta yleensä voisi ajatella, että postmodernismi on tyyli ja kuten muutkin taidetyylit, se syntyi reaktiona aiemmille tyylisuunnalle.
Postmodernismi on modernismin vastakulttuuria: siinä korostuvat toisto ja jäljittely, populaarikulttuurin pinnallisuus ja näyttävyys.
Postmodernismi sekoittaa alhaista ja ylevää, eri tyylejä, faktaa ja fiktiota ja parodioi, erityisesti itseään.
Moniääninen postmoderni kirjallisuus kutoutuu osaksi aiempien teosten luomaa verkkoa, sille on ominaista intertekstuaalisuus, jota esiintyy jo antiikin tarinoissa.
Se että teos on kirjoitettu preesens -muotoon ei tee siitä postmodernistista, ei edes modernistista.
Hmmh... mielestäni kaikki lukijat ovat tavallisia lukijoita. Nythän keskustelu on menossa mielenkiintoisempaan suuntaan ja avaa alkuperäistä ketjun aloittajan probleemia syvemmälle. Kirjallisuus on aina kannanotto, niin muodon kuin sisällön osalta. Kieli on kaiken ydin, näkemys kieleen, tekstien väliseen interaktioon.
Lukaisepa: Appignanesi: Postmodernismi vasta-alkajille ja edistyville sekä
Baumas: Postmodernin lumo.
Näillä pääsee hyvin mukaan!No nyt kun nettailin postmodernia kirjallisuutta niin ainoa suomalainen postmoderni kirja olisi sitten Hotakaisen Klassikko.
Eikö muka ole suomalaista postmodernia kirjallisuutta olemassa, vain yksi kirja
? - scarabaeus
scarabaeus kirjoitti:
No nyt kun nettailin postmodernia kirjallisuutta niin ainoa suomalainen postmoderni kirja olisi sitten Hotakaisen Klassikko.
Eikö muka ole suomalaista postmodernia kirjallisuutta olemassa, vain yksi kirja
?Siis mitkä kaikki suomalaisten kirjailijoiden kirjat ovat
postmoderni
?
Tämäkään kysymykseni ei voi olla liian tyhmä... vai ONKO ? - se oli
scarabaeus kirjoitti:
Siis mitkä kaikki suomalaisten kirjailijoiden kirjat ovat
postmoderni
?
Tämäkään kysymykseni ei voi olla liian tyhmä... vai ONKO ?aika tunnistettava ilmiö suomalaisessakin kaunokirjallisuudessa, mutta prosaistiseista nostaisin ehdottomasti suosikkini kirjailija Leena Krohnin. Hän edustaa minulle postmodernia filosofiaa jos kuka taitavasti ja omalaatuisesti. Koko hänen tuotantonsa on täynnä merkittäviä virtsapysähdyksiä suomalaisessa kaunokirjallisuuden historiassa.
Hyvä teos luettavaksi: Hassanin "The Postmodernist Turn".
No niin, mutta lisää suomalaisia postmodernisteja... tämähän menee yliopiston peruskurssiksi... nämä lienevät kaikille tuttuja tuttavuuksia:
Selo: Diiva ja Pilvihipiäinen
Markku Lahtela: Sirkus ja Hallitsija
Paavo Haavikko: Barr-niminen mies ja Naismetsä
Matti Pulkkinen: Romaanihenkilön kuolema ja Ehdotus rakkausromaaniksi
Rosa Likson: Unohdettu vartti - Cecilia Cee
se oli kirjoitti:
aika tunnistettava ilmiö suomalaisessakin kaunokirjallisuudessa, mutta prosaistiseista nostaisin ehdottomasti suosikkini kirjailija Leena Krohnin. Hän edustaa minulle postmodernia filosofiaa jos kuka taitavasti ja omalaatuisesti. Koko hänen tuotantonsa on täynnä merkittäviä virtsapysähdyksiä suomalaisessa kaunokirjallisuuden historiassa.
Hyvä teos luettavaksi: Hassanin "The Postmodernist Turn".
No niin, mutta lisää suomalaisia postmodernisteja... tämähän menee yliopiston peruskurssiksi... nämä lienevät kaikille tuttuja tuttavuuksia:
Selo: Diiva ja Pilvihipiäinen
Markku Lahtela: Sirkus ja Hallitsija
Paavo Haavikko: Barr-niminen mies ja Naismetsä
Matti Pulkkinen: Romaanihenkilön kuolema ja Ehdotus rakkausromaaniksi
Rosa Likson: Unohdettu varttiJos haluaa tutustua suomalaiseen postmodernismiin, suosittelen tätä teosta:
Nevalan "Modernista postmoderniin? Mitä suomalaiselle romaanille tapahtui 1980-luvulla". Se voi hyvinkin avata pohdintoja suomalaisen proosan postmodernismista. - scarabaeus
Cecilia Cee kirjoitti:
Jos haluaa tutustua suomalaiseen postmodernismiin, suosittelen tätä teosta:
Nevalan "Modernista postmoderniin? Mitä suomalaiselle romaanille tapahtui 1980-luvulla". Se voi hyvinkin avata pohdintoja suomalaisen proosan postmodernismista.No tuli hyvät vastaukset.
Mielenkiintoista.
- venivid
Imperfektissä ... taitaapi kaikki kirjoittaa, kun kyse on kaunokirjallisesta tekstistä, ei runoista ei matkakertomuksista.
Eipä ole tullut vastaan montaakaan lausetta, jossa olis
"Onko pitkä matka vielä", Matti kysyy taas.- kdjflkfjdkls
Jörn Donnerin Finlandia-voittaja Isä ja poika on kirjoitettu preesensissä, pari seuraavaa omasta hyllystäni käteen sattunutta preesens-kirjaa olivat Virpi Hämeen-Anttilan Päivänseisaus ja Riikka Pulkkisen Totta.
Kyllä niitä on. Ja yhden romaanin sisällä aikamuotoa voi myös vaihdella, kuten ziljoonapainoksia myynyt Kalle Päätalo.
Preesensillä voidaan muun muassa korostaa menossa olevan tilanteen kriittisyyttä, tai jotain. Esmes. - Marlowe
kdjflkfjdkls kirjoitti:
Jörn Donnerin Finlandia-voittaja Isä ja poika on kirjoitettu preesensissä, pari seuraavaa omasta hyllystäni käteen sattunutta preesens-kirjaa olivat Virpi Hämeen-Anttilan Päivänseisaus ja Riikka Pulkkisen Totta.
Kyllä niitä on. Ja yhden romaanin sisällä aikamuotoa voi myös vaihdella, kuten ziljoonapainoksia myynyt Kalle Päätalo.
Preesensillä voidaan muun muassa korostaa menossa olevan tilanteen kriittisyyttä, tai jotain. Esmes.Sellaisen havainnon olen tehnyt, että tulevaisuuteen sijoittuvat Hannu Rajaniemen (?)kvanttivaras ja nälkäpeli-trilogiakin on kirjoitettu preesensissä. Imperfekti sopinee paremmin historiallisin romaaneihin.
- 6+8
Tuo postmodernismi ei nyt mielestäni suoranaisesti liity ketjun aloittajan kysymykseen. Itse tykkään kirjoittaa preesensissä, minusta se korostaa tapahtumien läsnäoloa. Joku sanoo, ettei voi lukea preesens-kirjoja, aika yllättävää.
Itsekin aloitin ketjun (Kerronnasta) jossa kyselin mielipiteitä).
On kirjoja, jossa kaksi aikatasoa kulkee limittäin: historia on imperfektissä ja nykyisyys preesensissä. Esim. Marko Kilpi kirjoittaa preesensissä.
Oli aikamuoto mikä tähänsa, ei se tee kirjaa paremmaksi tai huonommaksi, sisältö se ratkaisee. - povari1
Joskus puhuttiin, että preesens olisi kokemattoman kirjoittajan aikamuoto, koska lapset ja nuoret käyttävät sitä paljon. Itse olen kuitenkin samaa mieltä kuin edellä kirjoittaneet, että aikamuotojen vaihtelu tekstissä on hyvä keino ilmentää tunnetiloja tai aikatasoja.
Itse kirjoitan herkästi preesensiää, mutta koska en myöskään pidä kokonaan preesensissä kirjoitetuista kirjoista, pyrin imperfektiin. Takaumissa vaihdan usein preesensiin.
Postmodernismi ei ole tyylisuunta siten kuin esim. realismi tai modernismi eikä liity aikamuotoihin oikeastaan mitenkään.- 3+3
"Itse kirjoitan herkästi preesensiää, mutta koska en myöskään pidä kokonaan preesensissä kirjoitetuista kirjoista, pyrin imperfektiin. Takaumissa vaihdan usein preesensiin."
Esimerkki?
Eikö takauma olisi sitten imperfektissä? kun se on mennyttä verrattuna kirjan nykyhetkeen. - 11+2
> Joskus puhuttiin, että preesens olisi kokemattoman kirjoittajan aikamuoto,
niin olen kuullut... sitä verrataan pikkulasten puheisiin ...
Mutta jossakin netissä näin pikku gallupin ja sen mukaan imperfektin lukeminen oli miellyttävämpää. Itse en näe niillä eroa. - povari1
3+3 kirjoitti:
"Itse kirjoitan herkästi preesensiää, mutta koska en myöskään pidä kokonaan preesensissä kirjoitetuista kirjoista, pyrin imperfektiin. Takaumissa vaihdan usein preesensiin."
Esimerkki?
Eikö takauma olisi sitten imperfektissä? kun se on mennyttä verrattuna kirjan nykyhetkeen.Just siksi, että takauman pitäis kaiken järjen mukaan olla imperfektissä, olen kokeillut siihen preesensiä, ja se toimii mielestäni hyvin: korostaa tavallaan tekstin muistelufunktiota.
- kirjoittaja minäkin
Hilari Mantel kirjoittaa historiallisia romaaneja pelkästän preesensissä. Kristiina Vuori käyttää sekä preesensiä että imperfektiä tuoreimmassa romaanissaan. Genre ei määrittle sitä mitä aikamuotoja käytetään vaan se mitä niiden vaithamisella halutaan ilmaista. Jos koko teksti on esim. imperfektissä, niin jos halutaan korostaa jotakin, vaikkapa tunnetilaa tai jonkun kohtauksen merkitystä, voidaan mm. vaihtaa preesensiin. Se tehostaa kyseistä kohtausta.
- 6+8
Good points. Kukin taaplaa tavallaan, kirjoittaja elää omallaan ja hän päättää :)
Sana on taidetta ja taide sanoja.- 20+1
hyvin sanottu mutta ei aivan totta :-)
Jos kirjoittaja päättää huonosti niin ei mee kirjoitus kaupaksi eikä silloin eletä enää.
Sana voi olla taidetta mutta taide on muutakin ;-) ... ja se on ehkä se miun ongelma kun en pysty pelkästään sanojen maailmassa "taidetta" tekemään.
sorry, meni asian ohi.......
- icecube3
Hmm, olen kirjoitellut ennen imperfektissä, mutta sitten alkoi mennä hermot aina kun piti kertoa jostain aikaisemmin tapahtuneesta asiasta - perfekti tuli häiritsemään. Kokeilinpa sitten preesensiä ja se tuntuu itselleni luonnollisimmalta. Suosin myös minämuotoa, koska silloin voin syventyä päähenkilän ajatusmaailmaan paremmin. Silti jokainen voi toki kirjoittaa mitenkä tuntuu parhaimmalta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksköhän mä oon tuolla
Joskus antanut ymmärtää että olisin sun rinnoista pelkästään kiinnostunut 😂😁🤭 ja sä säikähdit että koskisin ilman lup324561Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene152548Juuri sinut kainaloon haluaisin nyt
Sydän sykkii vain sinulle Sinä olet se jota kaipaan Sinä olet se josta uneksin Jos sinun rinnallesi jäädä saan Tän koko252405Ihana on nähdä edes ohimennen
Mitenköhän mies sua voisi lähestyä❤️? Oon lääpälläni suhun mutta en uskalla lähestyä vaikka vilkuilet ja huomaan että su532278- 321767
Saattaisimme olla yhdessä
Vaarallinen yhdistelmä. Käsitin, että meillä molemmilla on samanlaista historiaa... Siitä huolimatta haluaisin kokeilla321591Se meidän sydänyhteys
Oli ihanaa. Oltiin samankaltaisia sieluja ja tunnettiin voimakasta vetovoimaa ja yhteenkuuluvuutta. Voisiko se löytyä vi731486- 661284
- 821241
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?421161