Tytär tulee kotiin...
tytär: onko täällä ruokaa?
minä: ai miten?
tytär: mitä miten? onko täällä mitään syötävää?
minä: niin, että miten sitä syötävää pitäisi olla...
tytär: mulla on nälkä!
minä: no, on siellä jääkaapissa jotain
tytär: mä haluan syödä!
minä: haluatko, että teen sulle ruokaa?
tytär: kyllä!
tytär: onko täällä ruokaa?
minä: ai miten?
tytär: mitä miten? onko täällä mitään syötävää?
minä: niin, että miten sitä syötävää pitäisi olla...
tytär: mulla on nälkä!
minä: no, on siellä jääkaapissa jotain
tytär: mä haluan syödä!
minä: haluatko, että teen sulle ruokaa?
tytär: kyllä!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kävelen ulkona toisen tyttäreni kanssa. Näytän hänelle maassa möyrivää isoa matoa ja jäämme sitä hetkeksi tuijottamaan.
Vastaa kävelee nainen. Tytär kuiskaa:
- toi on meidän koulun opettaja
Kohta tytär rupeaa kiemurtelemaan oudosti
- se näytti ihan kummalliselta, kun se käveli
- kuka?
- no se mato!
- aa, mä luulin et opettaja..
Itse tuota ensimmäistä postia lukiessani mietin itsekin, että miten niin "miten". Olen varma, että minulle itselleni on joskus käynyt noin. Kyllä tuon tajuaa, mutta mekaaniset aivoni ymmärtävät tuollaisen ilmauksen automaattisesti hyvin kirjaimellisesti. Vähän kasvettuani olen oppinut "oikaisemaan" tätä automatisointia ja objektiivista ajattelua. Olen nyt siis 15-v.
ja pienestä pitäen. Siis passaamista. Jo alle kouluikäisenä tytär vaati luokseen katsomaan mitä on saanut aikaan. Ei koskaan tullut itse näyttämään piirustuksiaan vaan toisinpäin. Kun alettiin selvittämään Aspergeria koitin muistella kaikkia piirteitä. Dg tuli 9v:a.Ruoka pitäisi laittaa valmiiksi vieläkin vaikka on liki aikuinen.