olen yrittänyt kohtuukäyttöä 20 vuotta ja joskus se onnistuu voin olla kuukauden juomatta ja juoda yhden päivän ja olla taas kuukauden ilman useimiten tämä ei kuitenkaan ei onnistu ja seurauksena on noin kolmen viikon rankka putki jolloin en syö juuri mitään en siivoa en huolehdi hygieniasta paino putoaa 5-8 kiloa putken jälkeen kämppä on kuin sarajevolainen sekatavarakauppa kranaattiiskun jälkeen krapulan kuuluu unettomuus vapinat pelkotilat ruokahaluttomuus ym ym ym sitten kun olen ollut taas kuukauden juomatta ajatuksiini hiipii idea jospa joisi taas vain yhden päivän tätä siis jatkunut 20 vuotta olisi varmaan helpompi jättää dokaaminen kokonaan jos tuo yhdenpäivän juominen ei olisi koskaan onnistunut
kohtuukäytöstä
nokkaeläin
19510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tyypiltään On/Off suhteessa alkoholin käyttöön.
Lukematon ihmisjoukko harrastaa samaa temppuilua, jossa jää aina toiseksi Kuningas Alkoholille.
Paras myöntää itselleen, että ei tule koskaan kohtuukäyttäjäksi ja lopettaa kokonaan. Pääsee helpommalla.
Aika pieni on kuule se ihmisjoukko joka 3 viikon putkia vetelee...
meidän lukuisten joukkoon, joille kohtuukäyttö on mahdottomuus ja olemalla täysin ilman elämä voi jatkua inhimillisenä ja arvokkaana ilman noita "sarajevolaisia", sillä niissä tiloissa menee hukkaan aikaa ja ihan täysin paskaan. Eiköhän tuo jo ole tullut selväksi 20 vuoden aikana. Mulla on itelläni kokemusta just tuommoisesta ja olin välillä ihan suorastaan ylpeä, kun kerrankin olin jopa 3kk ilman kuppia, nyt 2 vuotta ja ollut ihan hyvää aikaa, kun ei tartte miettiä milloinkahan voisi jo dokata. Semmoinen vie vaan turhaan voimavaroja.
eikä sitä usko ennen kuin itse kokee ja pitää kokea loppuun saakka.
tosielämän terveisiä lähetät siinä kaikille kohtuukäytön puolestapuhujille :)
Tuo mainitsemasi "onnistunut kohtuukäyttö" ei vielä ole varsinaista kohtuukäyttöä. Se on ihan normaalia alkoholistista juomista, pikku ryhtiliikkeineen.
Alkoholismia sairastava ei yleensä kykene kohtuukäyttöön, lyhyitä kokeiluja lukuunottamatta, joilla pidetään vaan kohtuukäyttö-illuusiota pystyssä.
Itse join juuri tuolla tavoin viimeiset vuoteni.
Yleensä putkeni kesti kaksi viikkoa samoin syömättä, ja sinä aikana paino putosi 5kg. Putken jälkeen iholla oli kahden viikon talit ja paskat, kun suihkussa ei tullut käytyä.
Jossain vaiheesssa mukaan kuvaan astuivat benzot (unettomuus ja paniikkihäiriö), ja sekakäyttöä kesti vielä yli kaksi vuotta. Benzoja piti saada 8 tunnin välein silloinkin kun olin alkoholista kuivin suin.
Lopulta oli pakko hakea apua ja onneksi niin, sillä nyt tuosta maanpäällisestä helvetistäni on aikaa jo kymmenen vuotta.
Kerroin tämän siksi, että tietäisit mitä odottaa, sillä ihan varmasti benzot astuvat kuvaan sinullakin ennemmin tai myöhemmin.
Ja sen vierotuksen jälkeen ei enää halua palata takaisin siihen helvettiin.
Vaihtoehto olisi tietenkin jättää sekakäyttö-vaihe väliin, mutta kun alkoholismi on todella vaikea sairaus niin... it's up to You.
Minen oikein ymmärrä sitä moneen kertaan tälläkin palstalla esiin tuotua kohtuukäytön haavetta. Jos ottaa kohtuudella, niin ottaa niin ettei tule humalaan? Eikös silloin ole sama juoda vaikka limpsaa, ei siitäkään tule humalaan. Tai no, ehkä kärjistän nyt. Mutta olen samaa mieltä, on todella helpompi jättää juominen kokonaan kuin vaivata päätänsä sillä, pystyykö vain yhden päivän juomisiin. Ilo irti elämästä, ilman alkoholia.
alkoholia on teeskentelyä.
esim. se mitä olen nähnyt välimerenmaisssa. Viini on elintarvike ja sitä saa marketeista. "Paikallinen pontikka" on ruokaryyppy 2 centin mitalla. Juoppoja ei näy kaduilla, se olisi häpeällistä. Suhtautumien alkoholiin on luonnollista ja turistien häppäämistä ihmetellään ja naureskellaan. Mutta se hyväksytään, koska siitä saadaan rahaa.
Mä olin niin samas tilassa ja yli 20v kului ennenku aloin pikkuhiljaa tajuumaan et ei yksinkertaisesti sisukalut kestä ja kerkesin menettämään niin paljon elämäni tärkeitä asioita... Nyt yli 50pv raittiina. Viimeisen putken jälkeen joku vaan kolahti ja tuli stoppi jonka tosiaan toivon kestävän.
Ne moraaliset olotilat ryyppyjen jälkeen ku ei kauan kestä ja sit taas on se iloluonto joka tulee esiin ja tosiaan fiilarit et jos mä ny pystysin.. Mä yritin aina pystyy ja 95% epäonnistuin.
Nyt olen elämääni tyytyväinen ja kuinka paljon olen tän vajaa 2den kk aikana saanutkaan aikaiseksi.... Siis tosi paljon.
AA ei ole elämäni mutta piipahtelen siellä ja työttömäksi täs jäin ni täytän sen tyhjyyden vapaaehtostyöllä....
Ennen pelkäsin miten saisin aikani kulumaan jos en ryyppää, eihän o mitään tekemistä selvänä. Voi jeesus miten paskaa ajattelua....
heikkoja hetkiä tulee ihan jokaiselle mutta niihin ei ole pakko ryypätä. ei myöskään iloon.
hienoa tuo aa:n löytäminenkin. sielläkin voit rauhoittua ja välttää sen ensimmäisen ryypyn, ihan päivä kerallaan.
tsemppiä sulle :)
puutetta vielä tullut raitistuttuani vuonna 2007. Alussa tottakai olin pari kk ihan pihalla, että mitäs nyt tehhään esim. pe-la illalla, kun ei kapakkiinkaan voi oikein mennä. No, kävin pari kertaa vissyä litkimässä, mutta huomasin, että ihan juomisen takia minä olin niissä paikoissa vieraillut. Juoma-aikoina selittelin lähinnä itselleni, että käyn tapaamassa tuttuja, lukemassa iltapäivälehdet, pelaamassa pelejä, mutta sen kaljamukin takiahan se oli. Ei niitä tuttujen jorinoita selvinpäin jaksa ja nyt olen huomannut, että ei meillä mitään muuta yhteistä ollutkaan, ei niistä kukaan ole kaffelle tullut tai lenkille lähtenyt.
Nyt on aina jotain pikku puuhastelua päiväsaikaan ja olen saanut takaisin innostuksen kirjoihin, tuntuu että en ehdi millään lukea kaikkea mitä haluaisin.
Tuollainen vapaaehtoistyö antaa varmaan paljon enemmän kuin kaljamukiin tuijottelu ja seuraavana päivänäkin voi olla tyytyväinen itseensä. Juoma-aikojen lopulla olin nimenomaan aamuihini niin tympääntynyt, ettei tehnyt mieli sängystä nousta. Nyt taasen olen intoa täynnä, että mihinkäs ryhtyisin, ainakin näin lomalla.
Tolleen se tuntuu joskus monillakin menevän. Ei dokaile juuri koskaan, mutta sitten dokaa vähän liiankin tehokkaasti. Syynä voi olla tää alkoholikulttuurimme. Juuri kukaan ei näe käytännössä tavallista alkohohoolin käyttöä, lähinnä noita amatöörijuoppoja juhannuksena ja sellaista. Ja kun se on kiellettyhedelmä, niin sitten sitä kiskotaan ekoja kännejä salassa.
Suhtautumisvirhe. Kyseessä nautintoaine, siitä pitäisi nauttia. Kuinkahan nautinnollista lie vetää mäyräkoira jossain steissin penkillä ja sitten notkua jonnekkin pilettään, jos pystyy...
Noh, se siitä. Sun varmaan kannattaa kehitellä muutosta dokaamiseen. Voihan sitä juoda, mikäpä siinä. Mutta älä vedä tolkuttomia lärvejä. Noin käytönnössä, osta vähemmän juomaa himaan, äläkä sitten lähe paanalle jos ei ole tarkoitus. Paarissa ota lähtiissä käteistä, minkä aiot dokata ja jätä luottokortit himaan. Konjakkipulloa ei todellakaan ole tapana kipata yhdeltä istumalta, se kestää ahneellakin iltanapsuttelijalta useamman viikon. Pyri siihen.
Sulla vähän kuin absolutiskisi heittäytyneellä. Ensin ollaan kuivilla konstilla millä hyvänsä pitkäänkin. Sitten kun lähtee yhdelle kaljalle, kuvittelee sitten syyllistyneensä johonkin syntiin, että sama antaa mennä se pari viikkoa samaan synnintuntoon.
Ei juopottelu ole pakollista.
Samaa mieltä edellisen kanssa. Alkoholi on "viisasten juoma". Viisaat osaavat nauttia alkoholista sopivasti. Siksi kai tälläkin palstalla on niin paljon "lopettaneita" ja kuivilla olevia. Ovat todenneet, että eivät ole "viisaita" ja siksi korkki täytyy pitää kiinni. Hyvä asiahan se on jos huomaa olevansa "ei viisas" ja siten pelastaa elämänsä. Mutta kiva on nauttia alkomaholista myös kohtuudella. Sellaisiakin on olemassa.
Vastoin yleistä käsitystä alkoholinkäyttö ei ole missään määrin järki- ja taitolaji - jos ihminen ylipäätään on kehonsa ja päänsä puolesta sellainen, että kohtuus on hänelle mahdollista. Silloin se ei vaadi sen kummempaa ponnistelua, se ei ole vaikeaa. Arvioiden mukaan noin 80% alkoholinkäyttäjistä pystyy tähän, noin 10% on vaaravyöhykkeellä.
Me loput 10%, jotka emme siihen kohtuuteen vain pysty, yritämme kyllä aikamme kun olemme taipuvaisia kuvittelemaan, että juominen olisi jotenkin järki- ja taitolaji. Loppujen lopuksi älytön juominen on ennen kaikkea tunnepuolen juttu.
Semmoinen vanha sanonta on olemassa kuin "Alkoholi on viisasten juoma". Sillä ei varmaankaan tarkoiteta sitä, että vain "viisaat" voisivat nauttia alkoholia. Sanonta lienee peruja siitä, että pieni osa ihmistä sekoaa alkoholia nautittuaan, juovat itsensä holtittomaan tilaan, eivät osaa lopettaa, tekevät tyhmyyksiä, rikoksia, jopa murhia. Myös sanonta "rähinäviina" tarkoittaa samaa.
Viimeisessä Tiede-lehdessä oli juttua tästä "rähinäviinasta". Oli tehty tutkimus ja näillä rähinoitsijöillä oli todettu puutteita mm. sokeriaineenvaihdunnassa. Vitamiini-, hivenaine-, aminohappo- ja kalaöljyhoidoidsta on ollut apua näille yksilöille. Löytyi myös joku geeni, joka osaltaan vaikutti käyttäytymiseen. Summa sum maarum . . . taustalla saattaa olla ihan fysiologinen vika.
ja saadaan ihminen juomaan "normaalisti".
ihan kuin juominen (alkoholimyrkyn nauttiminen ) ylipäänsä olisi normaalia.
ei ole.
länsimaissa on vain niin paljon tuosta huumeesta riippuvaisia , että sitä pidetään normaalina massan voimalla ja eu:n tuella myös tuotantoa tuetaan.
Sieltä löytyy oikeanlaista alkoholin käyttöä. Ei näy juurikaan jurrisia kaduilla (paitsi jokunen turisti). Juhlissa otetaan vähän enemmän, mutta humala on häpeä.
Viini on elintarvike ja paikallinen pontikka ruokaryyppy. NÄin on ollut antiikin ajoista asti.
ja paljon aiemminkin ihminen on osannut valmistaa alkoholia ja aina se on kelvannut.
ei myrkyn juomiselle voi olla sellainen selitys, että ennenkin sitä on juotu.
vaikka mitäpä juomari ei keksisi, juominen kun jatkuu joka tapauksessa.
kivempaahan se on litkiä jos ympäristö sen hyväksyy tai jopa ihannoi.
(tyyliin: onpa kova jätkä, noin paljon joi ja vasta sitten sai vakavan myrkytyksen eli sammui -silmänisku siihen päälle you knou-tyyliin, yleistä hyväksyvää hyrinää )
ei onnistu. ainakaan minulta ei onnistunut. harjoittelin ihan riittävästi. olen sellainen tissuttelija ollut. loppuaikoina vaan en saanut tästä kuin entistä pahempia morkkiksia.
itseluottamus lisääntyy koko ajan kun etäisyyttä viimeiseen humalaan tulee joka päivä lisää.
tukea sain läheisiltä aikoinaan ihan tarpeeksi. kunnes he jättivät minut omilleni.
vaikka karulta kuulostaa omaisien, kavereiden pitäisikin tehdä juovalle alkoholistille näin. kun huomaa olevansa ihan yksin omassa surkeudessaan on tilanteessa jossa edessä kaksi tietä:
1. jatkaa viinan kanssa elämää kokeillen miten kauan terveys kestää.
2. lopettaa juominen ja pelastaa mitä vielä pystyy pelastamaan.
valitsin tuon 2. tien. ensimmäisenä tavoitteena saada välit oman itsensä kanssa kuntoon. ymmärtää, että olen loppuelämäni alkoholisti, jolle ei sovi edes 'pari saunakaljaa'.
sen jälkeen voi yrittää saada noita vanhoja kavereita takaisin, tai löytää uusia.
vanhaan perheeseen kun saisi vielä välit kuntoon ja jotenkin pystyisi lapsille hyvittämään sen pahan, jota juomisella heidän elämäänsä toin.
ei niin kauhean lyhyesti, mutta tällaista elämää elelen juomattomana alkoholistina.