Olen kohta parikymppinen nainen ja seurustelen ensimmäistä kertaa (toivottavasti myös viimeistä) ja olen myös ensimmäinen poikaystävälleni. Kummallakaan ei siis ole ennen toisiamme ollut ketään, vaikka ihastuneita olemme toki olleet. Pojalla on ollut eräs vahva, monivuotinen ihastus, jota hän ei kuitenkaan uskaltanut siinä mielessä lähestyä. Minua vaivaa tuo ihastus, pelkään hänellä yhä edelleen olevan tunteita tätä tyttöä/naista kohtaan. En haluaisi olla mikään saavuttamattoman miss täydellisyyden korvike. Poika väittää välittävänsä vain minusta, mutta helppohan hänen on sanoa, kun 'tietää', ettei tämä tyttö kuitenkaan häntä lähesty eikä hän ainakaan uskaltaisi. Voi kuulostaa järjettömältä, mutta tämä on minulle todellinen ongelma. Kohtalotovereita?! Mitä minun pitäisi tehdä?
Mustasukkainen turhasta (?)
Eräs vain
91994
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...että turhasta.Uskoisin, että et ole mikään korvike. Sinun kanssasi, eikä tämän ihastuksen, kanssa hän on, ja jaatte varmaan enemmän tunteita kuin he. Mitä jos puhuisit poikaystäväsi kanssa asiasta? Kertoisit kuinka sua pelottaa että olisit vain korvike ja olet hieman mustasukkainen. Älä silti syyllistä mistään koska se ei yleensä auta. Samasta syystä katso myös vähän ajankohtaa, äläkä alota aihetta silloin kun asia oikein pahasti ahistaa. Miksi hän sinulle valehtelisi? Jos ihastus on sitäpaitsi monelta vuodelta ja toivoton, niin kyllä se on jo aika paljon surkastunut myös poikaystäväsi osalta. Älä anna sellasen vaikuttaa vaan sen että hän välittää SINUSTA :)
ilman niitä ei pari suhde ole minkään arvoinen
Ihan varmaan poika oikeasti välittää sinusta. Ei ihastus voi oikeasti merkitä paljoa - nuorena minullakin oli ihastus tai pari joitten edes halunnut merkitsevän mitään. Yleensä ihastukseen tutustuminen kun tiesi suomujen putoamista silmiltä eli ihastukset eivät vastanneet kaikkia kuvitelmia.
Teoriassa valintatilanteessa, jossa ihastus lähestyisi, poika saattaisi häkeltyä. Hänen tietysti pitää ymmärtää, että menettää paljon jos haikailee toisten perään eikä ihastus oikeasti ole se unelmien täyttymys, minä häntä vuosien kaukoihailun jälkeen ajattelee.
Mulla on aika usein mustasukkaisuuden tunteita, jotka jälkeenpäin ajatellen tuntuu turhilta. Oon just 19 vuotta täyttäny ja kans ensimmäises seurustelusuhtees. Mun poikakaverille mä en oo ensimmäinen enkä ihan toinenkaa... Mua ei silti tee mustasukkaseksi ykskää mun poikakaverin exä, vaan lähinnä yx mun poikakaverin kaveri, joka on tyttö. Me ei tän tytön kans olla erityisen hyviä kavereita, mut tullaan jotenki toimeen. Eniten niitten ystävyyssuhtees häirittee niitten viestittely ja mun on pakko tunnustaa, et käyn joskus mun poikakaverin viestejä läpi, salaa... Sit on vielä se, et mun poikakaveri tekee aika innokkaasti tuttavuutta muittenki tyttöjen kans monesti, ku ollaan vaikka baaris. Oon kyllä sanonu siitä ja parannusta on onneksi jo tapahtunu.
Mä tiedän, että mun poikakaveri rakastaa mua ylikaiken, enkä uskois sen ikinä pettävän mua, mutta silti mulle aina välillä tulee mustasukkaisuuden tunteita ja ne sit tietysti joksiki aikaa kiristää meidän välejä...
Todennäköisesti eroatte joskus. On ehkä hyvä nähdä ja kokea muitakin naisia/miehiä. Harvoin se ensimmäinen on ainut.
älä turhaan ole mustasukkainen.se on ihan normaalia,mutta tuskin hän enää toista ajattelee jos on sinun kanssasi.
itse en ole koskaan ollut mustasukkainen.olen ollut rehellinen ja avoin ja aina kaikki on toiminut!pieni mustasukkaisuus voi olla ihan hyvästä,mutta jossain vaiheessa se voi aiheuttaa itsellesi ongelmia!
suosittelen,että otat ja puhut asiasta suoraan ettei se jää vaivaamaan sinua itseäsi.poikaystäväsikin varmaan arvostaa elettäsi!kerro sitten vaikka miten meni!
aurinkoisia päiviä elämääsi ja onnea parisuhteeseen!
siiis kaikki! haluavat jossain vaiheessa kokeilla jotain muuta, eli epäilyyn ja mustasukkaisuuteen on kaikki syy.Olen 33 vuotias sinkkunainen ja elämäni varrella niin minun kuin ystävieni kohdalle on sattunut järjetön määrä varattuja miehiä jotka rakastavat ja haluavat edelleen pysyä puolisoidensa kanssa mutta haluaisivat jotain "siinä sivussa". joten älkää hyvät ihmiset olko liian sinisilmäisiä.
minusta on aika ikävää kuulla,että olet 33v etkä koskaan ole tavannut miestä johon osaisit luottaa.
itseänikin on petetty.mutta eivät kaikki ihmiset ole samanlaisia.älä yleistä!
tunnen miehen joka on 32v ja seurustellut saman naisen kanssa 15 vuotta.koskaan hän ei ole,siis ei edes ennen tätä suhdetta,ollut kenenkään muun naisen kanssa!että siinä sinulle jotain miesten moraalista!!!
aurinkoisia päiviä ja kunnollsia miehiä elämääsi!
varmasti joku 1% on niitä jotka on uskollisia ja olen todellakin tavannut elämäni varrella miehiä joihin olen luottanut...mutta turhaan :)
Kaikkea hyvää teille kaikille naisille jotka uskotte miehiinne niin pitäisikin olla, mutta ei ole perusteetonta epäillä, sen vaan haluan sanoa, on nimittäin niin uskomattoman ovelia ja uskottavia kaikessa valehtelussaan että en usko tuohonkaan 32vuotiaaseen etteikö olisi hänenkin mielessä joskus käynyt että minkähälaista olisi olla jonkun muun kanssa,ei pidä olla naivikaan, ja kaikkien kohdalla on vain tilaisuudesta sopivalla hetkellä kiinni alkaako valehtelu vai ei.