Kotilääkäreiltä täällä kyselen... Voiko tämä olla fibromyalgiaa? Oireet eivät ole kovin pahat ja buranalla tuntuu pärjäävän, onko diagnoosista jotain hyötyä?
Tätä on ollut jo jonkun aikaa, mutta tänä kesänä ongelma tuntuu pahentuneen. Lihaksia särkee aina kun olen altistunut tuulelle tai vedolle. Lämminkin tuuli aiheuttaa kipua. Kipu alkaa yleensä joitakin tunteja altisumisen jälkeen, illalla on vaikea saada unta, mutta aamulla kipu on yleensä poissa. En tunne olevani aamuisin erityisen jäykkä, kaikkihan aamulla ovat vähän jäykempiä kuin päivän edetessä.
Talvella oireet helpottavat koska olen kauhea vilukissa ja aina toppautunut päästä varpaisiin asti, eikä viima pääse vaatteiden läpi. Kevät-kesä-syksy akseli on hankalampi, koska vaatteita ei tule pidettyä niin paljon tai ainakin ne ovat ohkaisempia, fleecestäkin tuuli pääsee nätisti läpi. Tuntuu kuin viima tunkisi luihin asti. Särkevät paikat ovat yleensä kädet kyynärpäistä alaspäin, jalat polvista alaspäin ja selkä. Voiko rasvan määrällä olla jotain tekemistä asian kanssa, koska kipuilevat paikat ovat niitä jossa rasvakerros on kaikkein ohkaisin. Voiko kehon rasva suojata lihaksia viimalta?
Varpaat ja sormeni ovat aina olleet nippu jääpuikkoja, vaikka ei niitä yleensä palele. Olen myös kärsinyt pitkään masennuksesta ja ahdistuksesta jotka näyttävät liittyvän fibroon. Myös jatkuva väsymys on tuttu tunne, osittain se johtuu tietysti masennuksesta
Tätä on ollut jo jonkun aikaa, mutta tänä kesänä ongelma tuntuu pahentuneen. Lihaksia särkee aina kun olen altistunut tuulelle tai vedolle. Lämminkin tuuli aiheuttaa kipua. Kipu alkaa yleensä joitakin tunteja altisumisen jälkeen, illalla on vaikea saada unta, mutta aamulla kipu on yleensä poissa. En tunne olevani aamuisin erityisen jäykkä, kaikkihan aamulla ovat vähän jäykempiä kuin päivän edetessä.
Talvella oireet helpottavat koska olen kauhea vilukissa ja aina toppautunut päästä varpaisiin asti, eikä viima pääse vaatteiden läpi. Kevät-kesä-syksy akseli on hankalampi, koska vaatteita ei tule pidettyä niin paljon tai ainakin ne ovat ohkaisempia, fleecestäkin tuuli pääsee nätisti läpi. Tuntuu kuin viima tunkisi luihin asti. Särkevät paikat ovat yleensä kädet kyynärpäistä alaspäin, jalat polvista alaspäin ja selkä. Voiko rasvan määrällä olla jotain tekemistä asian kanssa, koska kipuilevat paikat ovat niitä jossa rasvakerros on kaikkein ohkaisin. Voiko kehon rasva suojata lihaksia viimalta?
Varpaat ja sormeni ovat aina olleet nippu jääpuikkoja, vaikka ei niitä yleensä palele. Olen myös kärsinyt pitkään masennuksesta ja ahdistuksesta jotka näyttävät liittyvän fibroon. Myös jatkuva väsymys on tuttu tunne, osittain se johtuu tietysti masennuksesta
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lihakset tarvitsevat kalkki-magnesiumia, ja sen pitää vielä olla oikeassa suhteessa. Siitä voi olla merkittävääkin apua.
Ei, ei fibrossa ole mitään merkitystä rasvan määrällä kudoksia suojaamassa. Ei ollenkaan. Väsymystä, sitä pitää hoitaa. Tarvitset normaalia enemmän C-vitamiinia.
Vaikka mulla on fibromyalgia vaikea-asteinen, ei mua väsytä. Ennen väsytti, kun en ymmärtänyt antaa elimistölle niitä rakennusaineita, joita se tarvitsee tavallista enemmän.
Kipu on valtava stressi elimistölle, ja se kuluttaa ravinnevarastoja elimistöstä. Se pitää korvata.
minullakin: olkapäät, kyynärpäät, ranteet, sormet, lonkat, nilkat. Polvesta otettu nestettä ja laitettu kortisonia, joten se on kunnossa eikä toinen polvi oireile. Saunan jälkeen särkee enempi, talven kylmillä myös varsinkin nilkkoja. Tämän viikkoinen sadepäivä sai ilmapuntarin kipuilemaan :-)
Olin kesän aikana kokeissa reumaa selviteltäessä; itse olisin arvellut nivelreumaa, jota on suvussa. No sitä ei ollut, verikokeissa kylläkin se selkärankareumatekijä positiivinen. Kävin tällä viikolla vielä röntgenissä ja lääkärissä, mutta polvista eikä alaselästä ei löytynyt reumaan viittavaa.
Fibromyalgiaa ei otettu edes missään puheeksi; olen varmaan liian hyväkuntoinen?
Parilla tutulla ollut samantyyppisiä oireita; voisiko olla ihan stressi - , ahdistus-, väärä ruokavalio tms. aiheutettua...?
Nivelreuma tai ylipäätään reumat ovat niin vekkuleita, että vaikka tutkimukset eivät vielä näytä, sitä ne silti saattavat olla. HItaasti kehittyvää tyyppiä. Monien tutkimusten tuloksena ei minultakaan reumaa löydetty, mutta sitten 16 vuotiaana röntgenkuvien perusteella se nivelreuma kuitenkin diagnosoitiin. Vasta toistakymmentä vuotta myöhemmin se saatiin kiinni verikokeissa. Ja oli oireillut jo yli 10 vuotta eli 5-6 vuotiaasta saakka, eikä silti pystytty vielä 16 vuotiaana sitä verikokeista tunnistamaan.