Ihan ihmeellinen juttu...
Tytär synnytti minun tietämättäni (toki tiesin hänen olevan raskaana). Kummallista tässä oli se, että minulla oli synnytyspoltot jopa muutaman minuutin välein ( 1,5t) samaan aikaan kun tytär synnytti maapallon toisella puolella. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu aika ihmeelliseltä.
Synnytyksen jälkeen olen ollut tavattoman huojentunut ja on kuin välillämme ollut ajoittain jopa ahdistava side olisi katkennut.
Onko kenellekään muulla tällaisia kokemuksia?
Tytär synnytti minun tietämättäni (toki tiesin hänen olevan raskaana). Kummallista tässä oli se, että minulla oli synnytyspoltot jopa muutaman minuutin välein ( 1,5t) samaan aikaan kun tytär synnytti maapallon toisella puolella. Jälkeenpäin ajateltuna tuntuu aika ihmeelliseltä.
Synnytyksen jälkeen olen ollut tavattoman huojentunut ja on kuin välillämme ollut ajoittain jopa ahdistava side olisi katkennut.
Onko kenellekään muulla tällaisia kokemuksia?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ai minkälaiset poltot?
Osui vain silmään tämä otsikko tuolta etusivulta, muuten en siis ole kenenkään isovanhempi eikä tämä juttuni liity isovanhemmuuteen, mutta itse kun odotin toista lastamme ja viimeisillään olin, niin vanhempi poikani, tuolloin 2v7kk, ihan selvästi reagoi supistuksiini, uskokoon ken haluaa, mutta totta joka sana.
-----
Noh, poika siis nukkuu yleensä kuin hakotukki nukahdettuaan, eikä kyseisenä iltana mitenkään ollut kipeä tai yliväsynyt tai muutenkaan ilta ei poikennut tavanomaisesta milläänlailla. Siis pojan osalta. Itse kyllä tunsin että synnytys läheni, ja sain pitkin iltaa supistuksia. En niihin ulkoisesti reagoinut vielä juurikaan, toki miehelleni kerroin, että supistuksia tulee vartin välein, mutta ilmeenikään tuskin värähti supistusten tullessa ja mennessä, joten poikamme niitä tuskin huomasi.
-----
Sitten jossain vaiheessa kömmin lepäämään sänkyymme, jossa tuo vanhempi poikamme oli jo tunnin pari nukkunut rauhallisesti. Itskein nukahdin, vaikka supistuksia vähän tulikin.
----
Jossain vaiheessa sitten yötä heräsin, ja tunsin kuinka supistukset olivat alkaneet melkoisen voimakkaina. Ja makasin hiljaa paikoillani, milläänlailla huokailematta tia voihkaisematta kivusta, vaikka kipeitä olivatkin. Keskityin lähinnä pimeässä arvioimaan, kuinka usein supistukset tulivat, kun en kelloa tai kännykkää jaksanut heti kaivaa esiin.
----
Noh.. tuo vanhempi poikamme, joka nukkui välissämme reagoi JOKAISEEN supistukseen, joka tuli, ja tulivat noin 5min välein. Hän äännähteli ja vaikeroi, mutta kun supistus meni ohi, jatkoi uniaan. Ei siis kuitenkaan herännyt, joten en tiedä millä tavalla hän oikeastaan havaitsi supistukset. Tunsiko hän ne kipuna, vai oliko välillämme jokin side, jolloin minun kivussani hänen unensa häiriintyi, näkikö ehkä pahaa unta tms.? En tiedä. Mutta ihmeellistä todella oli kun aina supistuksen alkaessa hän alkoi kääntyillä ja liikehtiä ja äännähdellä.
----
Olen myös miettinyt, johtuiko tämä minun ja hänen välisestä äiti-lapsi-suhteesta, vai reagoiko hän veljensä ahdistukseen, siis kohtuun. Tiedän, että tämä kuulostaa jonkun mielestä odella kummalta, kummallista se kieltämättä oli itsestänikin ja olen yrittänyt keksiä selitystä asialle. Olen miettinyt, osuiko mahani häneen siinä maatessamme, tunsiko hän kun mahani kovettui joka supistuksella, vai mikä, mutta emme osuneet toisiimme millään lailla, hän nukkui päinvastoin isänsä kainalossa, eikä minussa kiinni.
----
Eli uskon kyllä hyvinkin, että tunsit jollainlailla nuo tyttäresi poltot. Johan sitä pelkät ajatuksetkin lentävät maapallon puolelta toiselle telepaattisesti (nämä perinteiset kun juuri on ajatellut toista, soi puhelin jne.) niin saati sitten niin voimakas kipu, kuin synnytyspoltot ovat. :)
Minun juttu on vähän eritapainen, mutta liittyy jotenkin tämäntapaisiin.
Nimittäin kuolonkamppailuun. Kun appini kuoli, niin tunsin hänen kuolontuskat. Oli aika karmeita tunnettavia. En ollut mitenkään ajatellut häntä ja hänen kuolemistaan.
Nähtävästi on joku "telepaattinen" systeemi, olipa sitten synnytys tai kuolema.
tunteneensa aivan kuin synnytyspolttoja kun meidän ensimmäinen lapsi syntyi
sairaalasta kukaan perheestämme ei tiennyt meidän olevan synnyttämässä. Lähtö tuli perjantai iltana klo 21 aikoihin ja poika oli maailmassa 03:26. Isäni kertoi ettei ollut saanut sinä yönä nukuttua ja oli lukenut kirjaa puoli neljään jolloin oli tullut viimein väsy. Tämä on minusta liikuttavaa koska olen isän tyttö ollut aina, elämäni hienoimmalla hetkellä hän valvoi kanssani vaikkei ihan vieressä.
Tottakai läheisensä tunteisiin samaistuu. Tietämättäänkin. Minä olen "synnyttänyt" ystävättäreni kanssa, valvonut ja ollut kipeä kun lapseni loukkasi itsensä, "supistellut" miniäni kanssa jne. Lähiaikoina varmaan taas pääsen "synnyttämään" tyttäreni kanssa :-)
Äitini tunsi supistukseni, vaikkei tiennyt minun olevan synnyttämässä.
Itse taas olin läsnä oman tyttäreni synnytyksessä, eikä siinä tilanteessa kauheasti kiinnittänyt huomiota omiin tuntemuksiinsa :).
suurta levottomuutta nukkuessaan ja näki jotain painostavaa unta.Olimme synnyttämässä mieheni kanssa ja lapsi oli tukehtumassa,kun napanuora kiristi kaulan ympärillä.Isäni sanoi,että muiden lasteni syntyessä ei ollut koskaan tuntenut samanlaista huolta.
Jos et olisi tienny tyttären edes olleen raskaana, niin ei olis tullu polttoja...
Ihmisen on toki mahdollista tehdä/saada itselleen aikaan kaikenlaisia tuntemuksia, psykosomaattisia oireita, mutta on outoa, että näissä kaikissa tapauksissa oireet ovat osuneet täsmällisesti niihin kellonaikoihin, jolloin sukulainen on synnyttänyt tai kuollut. Ja tuskin lapsikaan tietää, milloin äiti saa synnytyspolttoja... (tuossa ylempänä kun on lapsi regoinut niihin) Siis jos tarkoitat, että ihminen olisi jollainlailla "halunnut" tällaisen kokemuksen itselleen, josta voi myöhemmin kertoa muille.
Toisaalta, vaikka kyseessä on psykosomaattiset oireet, ne silti ovat kyseiselle henkilölle tosia. Siis vaikka oire, esim. kipu tuntuu kehossa, ja vaikka se olisi psykosomaattista, silti kipu ihan todella tuntuu hänen kehossaan. Ei kai kukaan ole väittänytkään, että kipua tuntiessaan jollakulla, joka ei synnytä, olisi oikeasti kohtu supistellut ja avautunut, tai että sieltä olisi lapsi putkahtanut! :) Eli vaikka kyseessä olisi jonkinlainen telepaattinen yhteys, niin tokihan tuolloinkin kivun aiheuttaa "korvien väli", eikä oikea fyysinen kipu..
Menee vähän alkuperäisen asian viereen, mutta psykosomaattisista oireista sen verran, että esimerkiksi lapset, joita koulukiusataan ja saavat psykosomaattisia oireita kun pitäisi kouluun lähteä, niin ihan oikeasti heidän mahansa on kipeä, tai päätä särkee tms. Vaikka aiheuttaja onkin heidän oma mielensä, kun eivät kouluun halua kiusaamisen vuoksi mennä, ja vaikka tietävät, että kipeänä saa jäädä kotiin, niin silti se ei tarkoita, että he valehtelisivat. Todellakin heidän vatsansa voi tuntua todella kipeältä. Toiset jopa oksentelevat, tai saavat muunlaisia fyysisiä oireita.
Ja mitenköhän pitävästi on voitu todistaa että oireet on "just siihen aikaan"?
Muistot kultaa tapahtumia ja välillä parikin tuntia riittää muutamaan kertomusta.
Tuollaisen tapauksen todistamisella saa muuten todella helposti miljoonan, sillä skepitikot maksavat sen jos pystyy todistamaan yliluonnollisen tapahtuman.
sun kanssa ... usein jutut tulee mieleen jälkikäteen.
Meillä on kanssa tällaisia "mulla juuri sellainen tunne"
puheita mutta kun on kerrottu että vauva syntyikin jo
itse asiasssa päivää aikaisemmin ym ym,ajoitukset ei ole
täsmänneet.
meidän tutuilla ei tuollaisia supistuksia ole -
en itse ainakaan halua missään nimessä enään
syynytyskokemuksia!!
nim 3 lasta riitti, kiitos ei enää
Kerronpa nyt tällaisen tapauksen skeptikoille ihmeteltäväksi.Kerroin miehelleni,että näin hassua unta,että ajelin viime yönä rekkaa Kotkaan.Muistin sen unen niin elävästi.Keittelimme aamukahvit ja avasimme television.Uutistekstit kulkivat ruudun alaosassa.Esiin tuli teksti,että yöllä oli tapahtunut raju rekkaonnettomuus Kotkassa.Siis olinhan siellä minäkin näköjään,unissani.Ja tämä ei ole ainoa tällainen tapaus,mutta ei nyt muista sen enempää.
Esikoisen syntyessä asuimme ihan toisella puolen maata kuin äitini. Äiti kyllä tiesi, että olemme laitoksella, mutta tämän "tunne" iski äitiin, kun hän istui saunan lauteilla, että nyt on jokin hullusti. Hän hyppäsi pois lauteilta, sanoi isälleni, että nyt on mentävä soittamaan.
Hänellä ei ollut numeroa, joten tiedustelusta ja monien mutkien kautta sai yhteyden Kättärin saliin, jossa tuore isä istui tytär sylissään, mutta ei saanut kerrottua mitään. Kätilö sitten kertoi, että minut oli kärrätty leikkaussaliin verenvuodon takia.
Jälkeenpäin totesimme, että mummun "outo tunne" oli iskenyt juuri tuolloin, kun kuntoni oli huonontunut äkillisesti. Että on tämä tunne olemassa, side vanhempien ja lasten välillä. Onneksi kaikki päättyi onnellisesti. Kahden nuorimmaisen syntymää mummu on onneksi seurannut ihan läheltä, kun olimme jo muuttaneet takaisin kotikonnuillemme.
Tyttäreni ei heti alkuun kertonut raskaudestaan, asui vielä toisella paikkakunnalla joten en hänen pahoinvoinneistaan tiennyt. Sanoin miehelleni monta kertaa että on niin etova olo, ihan samanlainen kuin raskaana ollessa. No, sittenhän se paljastui että tyttären raskauspahoinvointi alkoi samaan aikaan:). Ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon 3 kk paikkeilla, siitäkään en tiennyt ennen kuin seuraavana päivänä. Itse vietin ko. yön hirvittävien mahakipujen kourissa.
Toisen raskauden aikana meillä kummallakaan ei ollut juuri pahoinvointia. Mutta synnytettiin yhdessä. Mulla oli supistuksia pari kuukautta ennen synnytystä, selvisi että tytär oli samaan aikaan sairaalassa ennenaikaisten supistusten takia! Lapsi syntyi kuitenkin onnellisesti täysaikasena - ja mummo supisteli muutaman tunnin. Onnneksi tyttären synnytykset olivat helpompia ja nopeampia kuin minun aikanaan. Näin vanhana ei ois jaksanut monta tuntia. Tyttären kolmas raskaus ja synnytys (ja toinen lapsi) menivät samaan malliin.
Toinen juttu on sitten muut telepatiat ja yhteensattumat joita hänen ja nimenomaan vain hänen kanssaan sattuu ylenaikaa.
Meillä äitini synnytti koko yön unessaan pientä poikaa. Ei tiennyt silloin, että olin itse synnärillä. Aamulla hän laittoi tekstiviestin minulle. Kun välitystietoja ei tullut, hän tajusi heti, että nyt mekin ollaan tositoimissa. Hauskaa tässä oli se, että koko raskaus oli tyttöä odotettu ja ultrissa todettu, mutta poikahan sieltä syntyi :)