olen noin 5 vuotta sitten eronnut lapseni isästä lapsi oli silloin vasta vuoden ikäinen. Meillä on lastenvalvojan vahvistama tapaamisopimus jossa on sovittu että lapsi on isällään joka toinen viikonloppu (pe-ma). Lapseni isä on saanut aina tavata lasta sovittuina aikoina kolmea poikkeusta lukuunottamatta. ensimmäinen poikkeus oli viime kesänä kun minun kummitytön konfirmaatio juhla sattui isän tapaamisviikonloppuun ja isä ei suostunut tuomaan lasta juhlaan niin en antanut lasta kyseisenä viikonloppuna isälle. Lapsen isä vei asian käräjäoikeuteen, josta minulta pyydettiin vastausta asiaan.Samalla isä yritti saada minulle 300 e sakkoja kun en lasta antanut. No asiaa ei otettu oikeudessa edes käsittelyyn. Toinen peruuntuminen oli tossa joulun jälkeen, kun tyttäreni meni isälle vasta pe iltana, eikä sopimuksen mukaan klo 12 (lapsi oli katsomassa jääshowta)niin isä nosti asiasta kovan metelin. Ja viimeisin juttu oli pariviikkoa sitten kun lomamatkamme vei isän viikonlopusta kaksipäivää ja taas odottelen käräjiltä postia. Minun puolesta isä saa tavata näiden sovittujen aikojenkin ulkopuolella, mutta hän ei itse ole halunnut tavata.Siis näiden viiden vuoden aikana on ollut 3 poikkeusta tapaamisissa. Olen todella väsynyt tähän tilanteeseen, koska jokainen varmaan ymmärtää että tässä ei ole kuin minun kiusaamisesta kyse. Lastaan ex-mieheni ei mielestäni juuri ajattele. Niin ja sit vielä tämä mieheni väittää että jos lapseni esim. sairastuu juuri ennen kuin lapsemme tulisi mennä hänen luokseen niin minun tarvitsee hakea lääkärin todistus,jos en sairasta lasta aijo hänelle antaa. onneksi lapsi on ollut tosi terve aina niin ei ole ollut tätä murhetta. Olenko ollut mielestämme todella niin kamala kun isä antaa ymmärtää. Voin toki kun tarpeeksi suutun ryveta todella hankalaksi ja olla antamatta lasta ollenkaan, mutta kun olen oikeasti sitä mielä että lapselle on tarkeää tavata myös isäänsä vaikka olenkin joutunut muutaman kerran perumaan tapaamisia.
olenko todella väärässä
kertokaa miehet
41098
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sympatiani ovat teidän puolellanne. Minusta et ole ollenkaan toiminut väärällä tavalla...
Täysin järjetöntä minusta viedä asia käräjille tms. jos tapaaminen myöhästää muutaman tunnin sovitusta ajasta. Kun ottaa vielä huomioon ettei isä muuten ole kertomasi perusteella yhteydessä lapsiinsa, niin se ei ole ollenkaan oikein lapsia tai toista vanhempaa vastaan. Olen lähes mykistynyt tässä asiassa
Mielestäni kaikkein tärkeintä on tosiaankin joustavuus aikojen kanssa, ja se ettei syyllistä ketään sen enempää. Jos minulle sattuisi näin, niin kyllä minä joustaisin aikataulusta kohtuullisissa rajoissa ilman käräjiä ja ottaisin mahdollisuuden tarjoutuessa 'laatuajan' muuna aikana kuin sovittuina aikoina.
Ja jos väität että syy on vain sinussa, tai muuten pidät itseäsi huonona ihmisenä, älä turhaan syyllistä itseäsi. Et nimittäin sitä ole!
Kiitos tuestasi. On mukava saada asiallista palautetta.
Se on todella väärin, kun viaton lapsi joutuu uhriksi vanhempien välisessä "taistossa". Kyllä kummankin osapuolen pitäisi ajatella vain ja ainoastaan oman lapsensa parasta. Toivotaan, että tässäkin tapauksessa molemmat osapuolet oppivat ymmärtämään sen..
Pitääkö hän kaikesta muustakin yhtä tiukasti kiinni eikä pysty luovimaan tilanteiden mukaan. Oletko sanonut että hän siasi heti seuraavana viikonloppuna lapsen? Jos olette lomalla niin viikonloppuhan siirtyy. Miksi hän ei kestä sellaista? Jos olet yrittänyt puhua ex-miehesi kanssa eikä se ole auttanut, auttaisiko kirjallinen sopimus tapaamisen satunnaisesta muuttamisesta olosuhteisiin vedoten? Ja jos vielä menee käräjille voisitko ottaa aina kirjallisen sopimuksen tapaamisen muutoksesta? Silloin sinulla olisi faktaa näyttää tuomioistuimelle. Toivottavasti saatte asian järjestykseen.Erostanne on jo kulunut niin paljon aikaa että vihan ja katkeruuden tuoma kiusaaminen olisi pitänyt loppua. Jaksamista sinulle ja taidollisuutta neuvotteluissa toivoo 2 kertaa eronnut nainen.Ps. Minä annoin lapseni isälle aikoinaan kun hän niin kovin sitä halusi ja kun yritin tavata lasta aina niinä viikonloppuina lapsi vietiin vähintään maalle 350 km päähän. Niinpä vieraannuin lapsestani ja 30-vuotinen suruni alkoi. Nyt nimittäin tämä peinokainen on jo 30 ja pidämme yhteyttä toisiimme noin kaksi kertaa vuodessa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi.