Onko hyviä ehdotuksia uusiksi harrastuksiksi. Jotain missä ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa kun ihmisten läsnäolo ahdistaa.
Harrastuksia masentuneelle?
bbbeta
91227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
liikuntaa ulkona. Kävely sauvoilla tai ilman. Kävele jonnekin missä en ole aiemmin käynyt, saat vaihtelua.Hiihto talvella. Matkustelu yksin. pelit. Askartelu. valokuvaus. Kirpputorin pitäminen. Lukeminen, kokeile ihan jotain erilaista mitä et olet aiemmin lukenut esim. just harrastekirjat, liikuntaa, sarjakuvia, elämänkertoja, hengellistä, valokuvakirjoja, taidekirjoja..jne Kirjastosta voit löytää ideoita harrastuksiin. Kuuntele musiikkia. Käsitöitä. Jotain kannattaa tehdä vaikka vähän väkisinkin, tulee ees hiukan parempi olo keskittyy muuhun kun ihteensä. Liikunta tunnetusti auttaa masennukseen tai ainakin ylläpitää toimintakykyä. Kotiin voi ostaa crostrainerin tai lainata kirjastosta liikunta videon/dvdn. Kuntopyörää voi polkee ja kahtoo videoita. tsemppiä!:)
piirtäminen, kirjoittaminen.
Kannattaa pitää päiväkirjaa arkisista tekemisistään ja tuntemuksistaan ja myös lueskella sitä välillä. Erittäin suositeltavaa masentuneelle.
Mikä tahansa harrastus, joka tuottaa onnistumisen elämyksen, ja jossa saat jotain konkreettista aikaiseksi. Käsityöt? Taide?
Myös säännöllinen liikuntaharrastus ILMAN mitään suorituspaineita on hyväksi. Ota ohjelmaasi vaikka kävelylenkki illalla, nyt syksyn tunnelmallisessa kuulaudessa se on erityisen virkistävää. Pane kännykkä muistuttamaan, ellet muuten saa lähdetyksi - näin siitä muodostuu rutiini.
Lainaa kirjastosta tai osta joku käsityökirja missä opetetaan kutomaan ( en oo varma ootko mies vai nainen, naiset ei varmaan tarvi tuota kirjaa, mutta voi toisaalta olla kyllästyneitä koko touhuun) Sitten ostat itsellesi kivan värisiä lankoja ja sopivat puikot ja kudot itselle jotain. Vaikka kaulaliina talveksi on helppo, oikeat villasukat lämpimät tai vaikka lapaset... Kun oppii tuon kutomisen niin siinä jännästi rentoutuu kun ajatukset kulkee silleen puolivapaasti, tavallaan pitää keskittyä kutomaan mutta samalla voi ajatella, en osaa oikein selittää. Ja se on kivaa kun näkee että saa jotain konkreettsita aikaan. Jotkut pojatkin on nykyään innostuneet kutomisesta joten ei ole pelkkä naisten juttu enää. Kutomisia voi myös antaa lahjaksi jos sattuu olemaankin tosi taitava ja siitäkin saa hyvän mielen, etenkin just lapaset on tosi mieluisat. Nykyään on niin vähän ihmisiä jotka jaksaa/ehtii itse kutoa niin tuollainen lahja on taas monelle oikeasti mieleen, vaikka se jossain vaiheessa oli tylsä ja liian perinteinen.
Valokuvausta voit tehdä myös yksin, voit kuvata vaikka luontoa ja palkinnon saa heti kun vain napsauttaa kuvan,ei vaadi paljoa voimia. Jos olet kiinnostunut, niin kannattaa laittaa netissä hakusanaksi valokuvausterapia, niin saat tutustua siihen, miten valokuvauksen kautta voi eheyttää vaikka itsetuntoa ym. Luontokuvauksessa voi tuntea olevansa osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Toinen hakusana nettiin voisi olla "maailman paras tyttö". Se on yhden kirjan nimi jossa on sovellettu valokuvausterapiaa. Suosittelen lämpimästi.:)
Korjaus edelliseen viestiini: Kirja nimi on "Maailman ihanin tyttö" eikä "Maailman paras tyttö". Tällä hakusanalla pääsee kirjan nettisivulle ja siellä kerrotaan mitä mm. voimauttava valokuvaus on. Anteeksi kömmähdykseni.:)
Laita hamppu kasvamaan. Saat valosta ja kasvin seuraamisesta elinvoimaa..
Ahdistellaan yhdessä :D Vaikka ihmiset ahdistaakin...voit ottaa minut vaikka lemmikkinä. Oon 25v. nainen ja minua masentaa myös, ei tutkitusti koska en mene minnekkään apua pyytämään koska tunkevat heti lääkkeitä kuiteskin ja niitä en halua. Oon naimissa ja silti yksin, mieheni on nytkin "kavereillaan" tai mielikuvituksessani naisystävänsä kanssa...jota järjen hetkellä en usko hänellä olevan ja hulluuden hetkellä kuvittelen että on.
Minäkin kaipaisin tekemistä, tänään olen ollut vaan sisällä, välillä nukahdin lattialle itkemisen jälkeen ja kun heräsin oli parempi olo...silti on taas iskenyt jonkinasteinen paniikkihäiriö enkä pääse ulos lähtemään vaikka pitäisi joka päivä ainakin kerran käydä kävelemässä, siitä tosiaan tulee parempi olo muttei kestä kauaa. Viimeviikko oli parempi mutta tää viikko on taas pahempi...
Itse tahtoisin kyllä mennä sinne missä on ihmisiä vaan en uskalla, ainakaan yksin, kaverin kanssa se on helpompaa...mutta ongelma se ettei ystäviä juurikaan ole ja jos on ne asuvat kauempana ja nähdään vaan harvoin, silloin olen kuin toinen ihminen, iloinen ja onnellinen.
Oikeastaan kukaan ei tiedä näistä minun tuntemuksistani...läheiseni luulevat että voin hyvin ja olen onnellinen.