Muutaman vuoden takaisen eron haavoja parantelen. Olen miettinyt pääni puhki, mikä meni pieleen?
Tiedän sanomattakin, että suhteessa epäonnistumiseen tarvitaan kaksi ja vikaa oli varmasti myös minussa, ehkä enemmänkin... Toisaalta exä: ssä oli paljon hyviä ominaisuuksia...
Kysyn nyt kuitenkin niistä puolista, mitkä askarruttaa, jätän kehumatta niitä hyviä puolia, enkä kommentoi omia vikojani... (tehdään niistä vaikka toinen viestiketju).
Jos tätä ihmisen "pääkoppaa" olis joku muu opiskellut enemmän, niin kiitollisena ottaisin ajatuksia/tietoa vastaan. Helpottais varmaan itsellä uuden elämän "rakentamista" Eli pitkä parisuhde päättyi eroon joitain vuosia sitten exän toimesta.
Sit sellaisia kuvaavia juttuja exästä. (koitan olla liioittelematta).
-exän nuoruudessa oli kymmeniä miessuhteita (lyhyitä) ennen minua (selvisi vuosien mittaan, kun aina sieltä täältä "tupsahti" vanha heila)
-aikanaan (20v) sitten ihan suhteen alun jälkeen, exä ei koskaan osoittanut tunteita minua kohtaan (ei koskaan sanonut, minä rakastan sinua, minä välitän sinusta, olet minulle tärkeä tms.) Kovin vähin sanoin hän niitä osoitti silloin ihan alussakin. Kuitenkin syystä tai toisesta halusi(?) suhteeseen kanssani
-Luonteeltaan ja tyyliltään exä oli todella reipas ja "rohkea" sosiaalisessa elämässä..., todella itsevarma, mutta aina ulkopuolisten seurassa erittäin "viehättävä" tms.
-Varsin pian suhteen alun jälkeen, exä saattoi arvostella hyvin julmasti (suorasanaisesti) esim. lahjan hänelle, pienen tai ison huomion osoituksen... Koskaan, ei siis koskaan hän ei sanonut, edes pientä "valkoista valhetta", vaan hyvin törkestikin saattoi loukata lahjan antajaa, vähätellen tai arvostellen saamaansa
-vuosien saatossa opin siihen, että jos haukutaan vähän, on hän tyytyväine, jos haukutaan paljon, ei ihan niin tyytyväinen, siihen oppi ettei ollut toiminut oikein.
-Ei ollut puhettakaan, että olisi voinut ostaa korua tai hajuvettä, ne olisi ollut taatusti väärin valittu.
-jos veit kukkakimpun, olit ollut hölmö, "kun kesällä saa kukkia luonnostakin" jne. Jos et vienyt, olit välinpitämätön.
-taloudellisissa asioissa, hän toimi aina (varoituksista huolimatta) siten, että ratkaisut oli taloudellisesti ne "vaikeimmat"... (Koti/työ/lapset/ jne. eli aina meni epäedullisimmin tulot/sosiaaliset tuet jne.) Niiden paikkaaminen jäi minun huoleksi ja taakaksi....
-hän ei koskaan voinut ymmärtää toisen tunteita. Lihavia sanoi halveksuvansa, koska nämä ei huolehtinut itsestään. Juuri leskeksi jääneestä pienten lasten äidistä (naapurustossa) hän totesi, "mitä siinä valittaa, ottais itseään niskasta kiinni". Paljon tallaisia esimerkkejä oli, mitkä sai vuosienkin jälkeen niskakarvani pystyyn.
-tiedän että eron jälkeen hän on joutunut muutamiin (kiusallisiin vaikeuksiin) ja on minulle vuodattanut, että hän ei voi ymmärtää, miksi muutama ihminen (eri tilanteissa) on hänelle niin ilkeä. (tiedän että kyseessä on esim. ongelma töissä, kun esimies on "ojentanut" häntä muutamasta asiasta, kun hän ei ole noudattanut työpaikan pelisääntöjä. Kuvaavaa on se, että hän ei koskaan nähnyt (suhteessakaan) mitään vikaa itsessään..., sanoi sen joskus jopa minulle suoraan, "ettei hän tee koskaan mitään väärin"
-vuosien aikana turmeltunut parisuhde loppui kuin seinään, kun ensimmäisen kerran eläessä asetin hänelle "talousasioissa" rajat ja velvoitin (itse paljon parempituloisena) hänetkin osallistumaan perheen taloudesta vastuun kantamiseen.
-Eron jälkeen hän oli yhteydenpidossa aina kuin "enkeli" niin kauan kuin rahaa tuli, mutta kun sanoin "ei", muuttu tyyli heti paljon jyrkemmäksi.
-päällimmäisenä hänestä muistan sen hyytävän kylmyyden, mitä hän osoitti minua kohtaan (joskus muitakin).... Tuntui että häneltä puuttui (ja kyllä se puuttuikin) täysin kyky empatiaan.....
Tässä on pintaraapaisu niistä exän puolista..... Olen miettinyt kovasti, että saattaisiko hänessä olla narsistisia piirteitä tms.????
Hänessä oli kyllä paljon niitä hyviäkin puolia (esim. hyvä ja huolehtiva äiti lapsille ja paljon paljon muuta hyvää), mutta lähipiirinikin monesti kauhisteli minulle tämän näitä tässä kuvailemiani ominaisuuksia....
Itsetuntoani tässä viemäristä nostelen ja uutta elämää aloittelen... jos joku fiksumpi osaisi kommentoida, niin olisin tyytyväinen...
(Ja KYLLÄ, myös minussa oli/on paljon vikoja :)
Tiedän sanomattakin, että suhteessa epäonnistumiseen tarvitaan kaksi ja vikaa oli varmasti myös minussa, ehkä enemmänkin... Toisaalta exä: ssä oli paljon hyviä ominaisuuksia...
Kysyn nyt kuitenkin niistä puolista, mitkä askarruttaa, jätän kehumatta niitä hyviä puolia, enkä kommentoi omia vikojani... (tehdään niistä vaikka toinen viestiketju).
Jos tätä ihmisen "pääkoppaa" olis joku muu opiskellut enemmän, niin kiitollisena ottaisin ajatuksia/tietoa vastaan. Helpottais varmaan itsellä uuden elämän "rakentamista" Eli pitkä parisuhde päättyi eroon joitain vuosia sitten exän toimesta.
Sit sellaisia kuvaavia juttuja exästä. (koitan olla liioittelematta).
-exän nuoruudessa oli kymmeniä miessuhteita (lyhyitä) ennen minua (selvisi vuosien mittaan, kun aina sieltä täältä "tupsahti" vanha heila)
-aikanaan (20v) sitten ihan suhteen alun jälkeen, exä ei koskaan osoittanut tunteita minua kohtaan (ei koskaan sanonut, minä rakastan sinua, minä välitän sinusta, olet minulle tärkeä tms.) Kovin vähin sanoin hän niitä osoitti silloin ihan alussakin. Kuitenkin syystä tai toisesta halusi(?) suhteeseen kanssani
-Luonteeltaan ja tyyliltään exä oli todella reipas ja "rohkea" sosiaalisessa elämässä..., todella itsevarma, mutta aina ulkopuolisten seurassa erittäin "viehättävä" tms.
-Varsin pian suhteen alun jälkeen, exä saattoi arvostella hyvin julmasti (suorasanaisesti) esim. lahjan hänelle, pienen tai ison huomion osoituksen... Koskaan, ei siis koskaan hän ei sanonut, edes pientä "valkoista valhetta", vaan hyvin törkestikin saattoi loukata lahjan antajaa, vähätellen tai arvostellen saamaansa
-vuosien saatossa opin siihen, että jos haukutaan vähän, on hän tyytyväine, jos haukutaan paljon, ei ihan niin tyytyväinen, siihen oppi ettei ollut toiminut oikein.
-Ei ollut puhettakaan, että olisi voinut ostaa korua tai hajuvettä, ne olisi ollut taatusti väärin valittu.
-jos veit kukkakimpun, olit ollut hölmö, "kun kesällä saa kukkia luonnostakin" jne. Jos et vienyt, olit välinpitämätön.
-taloudellisissa asioissa, hän toimi aina (varoituksista huolimatta) siten, että ratkaisut oli taloudellisesti ne "vaikeimmat"... (Koti/työ/lapset/ jne. eli aina meni epäedullisimmin tulot/sosiaaliset tuet jne.) Niiden paikkaaminen jäi minun huoleksi ja taakaksi....
-hän ei koskaan voinut ymmärtää toisen tunteita. Lihavia sanoi halveksuvansa, koska nämä ei huolehtinut itsestään. Juuri leskeksi jääneestä pienten lasten äidistä (naapurustossa) hän totesi, "mitä siinä valittaa, ottais itseään niskasta kiinni". Paljon tallaisia esimerkkejä oli, mitkä sai vuosienkin jälkeen niskakarvani pystyyn.
-tiedän että eron jälkeen hän on joutunut muutamiin (kiusallisiin vaikeuksiin) ja on minulle vuodattanut, että hän ei voi ymmärtää, miksi muutama ihminen (eri tilanteissa) on hänelle niin ilkeä. (tiedän että kyseessä on esim. ongelma töissä, kun esimies on "ojentanut" häntä muutamasta asiasta, kun hän ei ole noudattanut työpaikan pelisääntöjä. Kuvaavaa on se, että hän ei koskaan nähnyt (suhteessakaan) mitään vikaa itsessään..., sanoi sen joskus jopa minulle suoraan, "ettei hän tee koskaan mitään väärin"
-vuosien aikana turmeltunut parisuhde loppui kuin seinään, kun ensimmäisen kerran eläessä asetin hänelle "talousasioissa" rajat ja velvoitin (itse paljon parempituloisena) hänetkin osallistumaan perheen taloudesta vastuun kantamiseen.
-Eron jälkeen hän oli yhteydenpidossa aina kuin "enkeli" niin kauan kuin rahaa tuli, mutta kun sanoin "ei", muuttu tyyli heti paljon jyrkemmäksi.
-päällimmäisenä hänestä muistan sen hyytävän kylmyyden, mitä hän osoitti minua kohtaan (joskus muitakin).... Tuntui että häneltä puuttui (ja kyllä se puuttuikin) täysin kyky empatiaan.....
Tässä on pintaraapaisu niistä exän puolista..... Olen miettinyt kovasti, että saattaisiko hänessä olla narsistisia piirteitä tms.????
Hänessä oli kyllä paljon niitä hyviäkin puolia (esim. hyvä ja huolehtiva äiti lapsille ja paljon paljon muuta hyvää), mutta lähipiirinikin monesti kauhisteli minulle tämän näitä tässä kuvailemiani ominaisuuksia....
Itsetuntoani tässä viemäristä nostelen ja uutta elämää aloittelen... jos joku fiksumpi osaisi kommentoida, niin olisin tyytyväinen...
(Ja KYLLÄ, myös minussa oli/on paljon vikoja :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vuosien aikana elämä muuttui sellaiseksi, etten "uskaltanut" tehdä mitään, kun tiesin, että toimin väärin ....."haukut tulee".....
Hiuksia suihkussa en osannut pestä oikein, kun levitin shampoon väärällä tavalla, Suihkussa kävin liian harvoin, mutta kulutin liika vettä, koska pidin suihkussa liian kovat paineet...
En laittanut riittävän usein tiskejä koneeseen, mutta kun laitoin, niin ne oli laitettu väärin...
Tein usein ruokaa, mutta pihvi oli sitkeää tai broileri raakaa, vähintäänkin oli maustettu väärin.... (muu perhe saattoi kyllä pitää)... Vuorenvarmasti ruoka ei ollut onnistunut tai ainakin olin sotkenut keittiön ruokaa laittaessa.
Kyljin rääsyissä ja se hävetti häntä. Joskus sanoi, ostaisit itsellesi uudet vaatteet.., no ostin ja pyysin liikkeessä myyjän "valitsemaan puolestani" ja tarkkaan, koska kotona on tarkka arvvostelija.... No, pieleen meni ja exä kävi vaihdattamassa toisiin.....
Ruokakauppaan pyysin aina kauppalapun (etten ostaisi väärin), usein en saanut lappua.... ja sit tuli haukut valinnoista.... 20 vuotta ostin vain mätiä kurkkuja... (aloinkin kurillani kaupassa kysymään vihannesosastolla neuvoja naisilta... kerroin etten kuulemma osaa ostaa kurkkuja.... No ventovieraiden kanssa valkattiin...... ja haukut tuli, olin ostanut taas mädän.)
Esimerkkejä olis varmaan miljoona...., mut tätä rataa elämä meni.... se oli sellaista "kun mikään ei riitä" ja "missään et onnistu" -elämää...
Nyt alkaa hiljakseen valjeta, että ero olikin "minun voitto", mutta 20 vuotta järri pahat jäljet...
Silti hänessä oli paljon niitä hyviäkin puolia... juuri siksihän minä rakastin häntä....
Jos olis "täällä" fiksua porukkaa, niin kommentoikaa..... Epäasialliset kommentit osaan sivuuttaa helposti, joten minun osalta niitä on ihan turha kirjoittaa...
... niin ja kyllä minussakin on niitä vikoja yllinkyllin.....
viallinen. Kaikki ovat.
Puolisosi kuulostaa kyllä narsistilta, tai vastaavalta, näissäkin asioissa (persoonallisuushäiriöissä) löytyy todellaisuudessa monenlaisia variaatioita. Perusominaisuudet kuitenkin samat.
Itse elin persoonallisuushäiriöisen mieheni kanssa 20 vuotta. Hänessä oli myös paljon hienoja ominaisuuksia, sitäkin ristiriitaisempaa oli kokea niitä ikäviä ominaisuuksia.
Kehotan sinua hakemaan veraistukea. Vain samoja asioita kokeneet voivat täysin ymmärtää toisiaan.
Kiva, että otit kantaa... Haluan vielä korostaa, että että hän oli minulle tärkein ja rakkain ja, että hänessä oli paljon hyvää....., samalla kun minussa virheitä...
Asialliset vastaukset auttavat ihan varmasti minua elämässä eteenpäin, nekin, missä exääni ei lainkaan "arvostella"..., kaipaan siis obkjektiivisia näkemyksiä.... Kiitos jo nyt "ekalle" vastaajalle
Sellainen jäi sanomatta, mikä suhteen viimeisinä vuosina ja sen loputtua satutti ihan hirveästi....
Minulta kiristettiin erolla uhaten viimeisinä vuosina isojakin hankintoja kotiin (hänelle). Koiria, ulkomaanmatkoja jne... Tyyli oli se, että "otan eron, jos en saa..." ja minä tyhmä menin halpaan.., jälkikäteen ymmärsin, että ostin noilla vain "kuukausia" lisää....
Please, ottakaa kantaa.. ja kiitos tuolle ekalle vastaajalle. Olen vähän googletellut, mistä vosin saada tuota "vertaistukea"....
Ymmärrän tuon ristiriidan täysin, että siinä vaikeassa puolisossa on paljon ihania ja hyviä puoliakin. Se juuri tekee asioista vaikeammaksi tilanteen hahmottamisen. Tai hyväksymisen.
Harvassa varmasti ovat 100% narsistihirviöt. Yleisempää sitten epämääräisemmät tapaukset, joita on vaikeampaa tunnistaa. Noita NPH liittyviä ominaisuuksia voi olla myös toisiin persoonallisuushäiriöihin liittyvänä.
Ihminen ei ole persoonallisuushäiriö. Se on vain yksi puoli hänestä, usein lapsuuden ongelmista syntynyt. Ja siinä mielessä hänkin on uhri.
Hyvä linkki on esim.
http://www.narsistienuhrientuki.info/
artikkelit ja keskustelu
Jos on englanninielentaitoa, niin:
http://www.bpd411.org/bpd411resources.html
Vaikka onkin epävakaa pers.häiriöisten omaisten tukipaikka, niin pätee monin osin yleisemminkin. Keskittyen juuri siihen, miten tilanne läheisiin ihmisiin vaikuttaa.
psykoanalyytikko Jorma Myllärniemen Narsismi, vamma vai voimavara. Hänen nettisivuiltaankin saa aiheesta asiantuntevaa tietoa lyhyemmässä muodossa.
Ehkä sinun ei enää kannata kovin paljon entisen puolisosi ongelmiin ja niiden syihin uppoutua, vaan keskittyä omaan jaksamiseesi, uuden elämän vähittäiseen rakentamiseen.
Itse elin (kai) narsistisesti vaurioituneen kumppanin kanssa parikymmentä vuotta. Varmahan en voi hänestä olla. Harvoin narsistisesti vaurioitunut itselleen diagnoosia hakee.
Vaikeinta on minullekin tuo ehkä laskelmoitukin hyvin säästeliäästi jaetun hyvän ja usein toistuvan pahan sekoitus. Sen sitten erossa sisäistää ja siitä sisäistyksestä eroon päästäkseen, sitä menetettyä hyvää surrakseen minusta tarvitsee ammattiapua. Itse aloitin psykoterapian, kun erosta toipuminen ei vain onnistunutkaan. Tuntuu, että nyt kymmenen vuotta eron jälkeen olen terapiassa päässytkin eteenpäin. Yksin se ei vain tahtonut onnistua.
Onnea matkaan sinulle uuden ja paremman elämän rakentamisessa1
Kiitos, että otit kantaa. Jäin miettimään sanomaasi:
"Ehkä sinun ei enää kannata kovin paljon entisen puolisosi ongelmiin ja niiden syihin uppoutua, vaan keskittyä omaan jaksamiseesi, uuden elämän vähittäiseen rakentamiseen."
Sait tuon kuulostamaan oikealta ja fiksulta (vaikka helppoahan se ei ole)....
Kai meihin on jotenkin "sisään rakennettu" tarve saada tietää, "miksi"???
Siltä minusta vaikuttaa, että en selviä tästä yksin... ja olen nyt päättänyt, että haen apua.... Pakko tämä paha olo on kai "puhua pois"... Puolitoista vuotta olen sitä yrittänyt yksin, mutta ei se mene niin...
Kiitos sinulle(kin)
;)
Miten tällaista saattoi tapahtua? Miksi juuri minulle? MITÄ oikein tapahtuikaan? Mikä oli minun roolini tapahtuneessa?
Kaikenlaisia kysymyksiä pyöri omassakin mielessäni. Asiaan perehtyminen, vertaistuki, etenkin toisten kokemusten kuuleminen (kun niissä on niin paljon samaa mitä on itse kokenut) auttavat. Vasta kun olin jotakuinkin kyennyt hahmottamaan, mitä oli ihan oikeasti tapahtunut, pystyin aidosti suuntaamaan elämässä eteenpäin.
Hyvä, että olet päättänyt hakea apua. Jaksamisia!! :)
(oon eka vastaaja, rekisteröidyin tuossa pari päivää sitten)