Moro
Olen täysi aloittelija ja kyselen yksinpurjehduksesta ihan käytännön tasolla. Minulla ei ole autopilottia vaan ainoastaan mahdollisuus lukita (melko heikosti, luistaa helposti) pinna tiettyyn asentoon.
Miten suoritatte yksinpurjehduksessa esim. vastakäännöksen? Eli miten jaksotatte pinnan kääntämisen/lukitsemisen ja etupurjeen siirron toiselle puolelle? Minulla on 150% genoa. Kevyellä tuulella ei ole niin väliä mutta uskon että kovemmalla tuulella on aikas eksoottinen manooveri tälläiselle aloittelijalle, varsinkin jos samaan aikaan pitää varoa mitä ympäristössä tapahtuu ja aikaa ei ole hirveästi.
Kertokaa viisammat ihan yksityiskohtaisesti mitä teette ensin, mitä sitten jne,,, eli miten homma hoidetaan sujuvasti.
Olen täysi aloittelija ja kyselen yksinpurjehduksesta ihan käytännön tasolla. Minulla ei ole autopilottia vaan ainoastaan mahdollisuus lukita (melko heikosti, luistaa helposti) pinna tiettyyn asentoon.
Miten suoritatte yksinpurjehduksessa esim. vastakäännöksen? Eli miten jaksotatte pinnan kääntämisen/lukitsemisen ja etupurjeen siirron toiselle puolelle? Minulla on 150% genoa. Kevyellä tuulella ei ole niin väliä mutta uskon että kovemmalla tuulella on aikas eksoottinen manooveri tälläiselle aloittelijalle, varsinkin jos samaan aikaan pitää varoa mitä ympäristössä tapahtuu ja aikaa ei ole hirveästi.
Kertokaa viisammat ihan yksityiskohtaisesti mitä teette ensin, mitä sitten jne,,, eli miten homma hoidetaan sujuvasti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aloittelija jatkaa edellistä kysymystä vielä siten että jos minulla olisi pinnapilotti niin voisinko vain kertoa vastakäännöksessä pilotille että "käännä hiljalleen annettuun suuntaan", ja voisin automaattisesti tapahtuvan käännöksen aikana väsätä purjeet rauhassa?
Autopilotti on kyllä mainio vehje. Purjehdin jonkinverran yksin ja käytännössä ajan jatkuvasti autopilotilla. Vendan tekeminen menee seuraavasti. Tarkastan että fokan skuutit valmiina vendaan. Painan autopilotissa 10 ja 1 nappuloita samanaikaisesti. Autopilotti lähtee kääntämään venettä 70? astetta, toinen skuutti auki ja sitten siirryn toiselle puolelle kiristelemään toista skuuttia. Hienosäädän kurssia tarpeen näin vaatiessa. Autopilotti ohjaa myös näppärästi aina kun käy vessassa tai hakemassa syötävää. Purjeiden nosto/lasku käy myös helpommin. Autopilotti on veneessäni se laite mitä oikeasti käytän eniten jos se hajoaisi ostaisin heti uuden.
Ja kyllä sitä väsyy pinnassa varsinkin kompassin perusteella ajaminen on mielestäni pitemmän päälle aika raskasta puuhaa. Esim aja 4h kurssia 172 käsiruorilla. Avomerellä tuo peltiheikki jaksaa ohjata väsymättä tuota samaa kurssia. Totuus on että kyllä se ohjaa huomattavasti tarkemmin kuin minä. Huonona puolena mainittakoon että kyllä se vähän sähköstä tykkää varsinkin sellainen sivumyötäinen mikä heiluttaa venettä ja pilotti joutuu jatkuvasti korjaamaan kurssia.
Saaristossa pilotti käytössä on jatkuvasti 2 kättä vapaana jos joutuu säätämään jotain purjeissa. Tätä tapahtuu usein saaristossa kun tuuli tahtoo aina pyöriä sinne tänne.
Tästä nyt tuli vähän pinnapilotin mainospuhe mutta olen vilpittömästi sitä mieltä että pinnapilotti helpottaa todella paljon yksinpurjehdusta.
Samaa mieltä siitä, että sähköinen pinnapilotti (meillä autohelm st1000) on ykkösvaruste (yhdessä kaikuluotaimen kanssa).
Tähän:
"...kyllä se vähän sähköstä tykkää varsinkin sellainen sivumyötäinen mikä heiluttaa venettä ja pilotti joutuu jatkuvasti korjaamaan kurssia."
lisäisin että pitkäkestoinen kova aallokko tai rullaava meno ei sovi pinnapilotille. Jatkuva laidasta laitaan ajaminen raastaa laitetta ja kipparin korvia. Silloin on paras ajaa käsiohjauksella. Silti yksinpurjehduksessa siitä on apua kovassakin kelissä, koska käyttöönotto kestää sekuntin-pari, eli juuri vendan aikana saa pilotiin käyttöön. Käytämme sitä myös stand by moodissa, eli käytännössä yhteen asentoon lukitsevana pinnalukkona. Kun vene on hyvässä tasapainossa, ei eestaas rullailusta ole mitään etua. Lukitus riittää.
Alkuperäiseen kysymykseen mulla on kokemusta raskaasta pitkäkölisestä veneestä, jossa peräsinkone on hydraulinen. Siinä mennään seuraavasti: vapauta genoaa hieman. Käännä ruori äärimmilleen. Vene kääntyy hitaasti, genoa alkaa lepattamaan. Kun keula on yli piin, genoa alkaa painamaan ja antamaan lisää vauhtia käännökselle. Kun kääntyminen on sopivan pitkällä, vapautetaan skuutti ja siirrytään toiselle puolelle , ruori ohimennessä suoristaen. Kiskotaan niin nopeasti skuuttia käsin kuin pystytään ja loppukiristys vinssillä sitten kun suunta on ok.
Pienemmällä veneellä kokemusta on vain itseskuuttaavasta. Se se on helppoa!
Hei,
Yksinpurjehtijalle itseskuuttaava fokka on erinomainen hankinta, jos sitä ei vielä ole. Noin ison genoan kanssa tietenkin tulee ekstrahässäkkään, kun liikkuu yksin, mutta käytännössä homma hoituu parhaiten niin, että päästät genoan skuutin löysälle, käännät toisella kädellä ja vedän "uuden" jaluksen niin kireälle, kuin sen käsin saa. Sen jälkeen vinssillä tiukalle. Jos vinssi on itsekelaava, ei sekään tuota ongelmia.
Sinunkaan veneesi ei varmaan ole kovin iso, eli sitloodassa kyllä yltää joka paikkaan. Minun pienessä veneessäni homma onnistuu myös siten, että saan pidettyä pinnaa "persiillä" suunnassa sillä aikaa, kun skuuttaan keulapurjeen (minulla ei ole st-vinssejä). Autopilottia en ole koskaan kaivannut, mutta pinnan olen joskus lukinnut köydellä siksi aikaa, että voi esim. käydä tarpeillaan.
Joka tapauksessa yksin liikkuminen vaatii aika lailla ennakointia ja suunnittelua, varsinkin rantautuessa ja laiturilta lähtiessä. Tämän vuoksi koetankin suosia luonnonsatamia ja ankkurointia.
Veneen koko vaikuttaa tosiaan aika paljon siihen, kuinka paljon voimaa ja aikaa keulapurjeen jalustaminen vaatii. Omassa 25 jalkaisessa en ole edes yrittänyt kryssimistä pinnapilotilla, koska homma käy helposti ilmankin. Aluksi kierrän pari kierrosta skuuttia valmiiksi vinssille, ettei siihen mene aikaa käännöksen aikana ja vinssinkampi valmiiksi paikoilleen. Sitten vedossa oleva skuutti toiseen käteen ja pinna toiseen, käännös peräsimellä ja genoa irti, jonka jälkeen irrotan ohjaavan käden pinnasta siksi aikaa, että saan kiristettyä genoan toiselle puolelle. Jos joutuu enemmän vinssaamaan, niin väliin voi vähän pinnasta ohjata, että vene kulkee suurin piirtein oikeaan suuntaan. Mutta päähuomio on mielestäni se, että pinnasta voi käden irrottaa siksi aikaa, että ehtii genoan kiristää. Vene ei ihan heti lähde omille teilleen, vaan pyrkii vaan rauhallisesti nousemaan tuuleen. Ja pieni tuuleennousu käännöksen jälkeen ei ole mielestäni pahasta, vaan itseasiassa helpottaa keulapurjeen kiristämistä, kun purjeessa ei ole painetta. Alkuvaiheessa saa toki olla hieman varovainen, että vene ei nouse piihiin, kun päästää pinnasta irti. Tämän paremmin en osaa prosessia kuvata, mutta oikea tekniikka pitää löytää kokeilemalla. Veneet käyttäytyvät myös hieman eri tavalla, joten mitään yleispätevää ohjetta on vaikea antaa.
Itse olen purjehtinut yksin 32 ja nyt 35 jalkaista, eväkölisiä molemmat, kumpikin onnistuu. Vendat ei minusta niinkään ole ongelma, kuin jiipit. Pinnaveneestä ei ole tuoretta kokemusta.
Kun olen yksin purjehtimassa niin ensinnäkin: maksimivauhti ei ole päätavoite. Reivaan ennen kuin on pakko ja rullagenoan pidän usein valmiiksi vähän rullattuna, jotta käsittely on kevyempää. Vendaan valmistaudun etukäteen laittamalla löysän skuutin vinssille ja kammen siirrän samalla. Irrotettavan skuutin pään otan käteen ja päästän sen irti vinssiltä kun purje menee toiselle puolelle. Käännöksen pyrin tekemään hieman hidastettuna, jotta ehdin käsin vetää skuutin mahdollisimman tiukalle, ruoria joutuu usein toisella kädellä vähän säätämään, jotta kurssi sattuu oikein. Kun vene on oikeassa kurssissa ja iso vedossa, säädän genoan vetoon, mikäli ei onnistunut käsin vetämällä. Jos levangille tarvii tehdä jotain, säädän sen viimeksi. Sitten laitan löysän puolen skuutin vinssille ja siirrän kammen vinssille...
Autopilottia käytän oikeastaan muuhun kuin vendailuun. Se on ehdoton apu yksinpurjehtijalle kuten toisissa viesteissä todistettiin.
juuri näin. meillä 31 jalkainen eväkölinen. autopilotti hoitaa loistavasti käännökset paitsi ihan parin metrin tuulessa
Et kertonut, minkälainen tai edes minkäkokoinen vene sulla on. Se tieto auttaisi jonkin verran...
Vietin juuri kolmeviikkoisen loman saaristomerellä yksin purjehtien. Veneenä mulla on Inferno 29, jota pidetään konkin verran vaativana purjehdittavana. Autopilotti on ihan ykköskaveri, niin kuin muutkin on jo todenneet. Mulla se vaan on niin vanhaa mallia, ettei se osaa vendaa ollenkaan.
Käytän siis autopilottia lähinnä suoraan purjehtiessa. Vendat teen aina käsiohjauksessa.
Omassa veneessäni ylttää jennin skuuteihin myös pinnapaikalta, joten vendat on helppoja: Levanki keskelle, jennin skuutti valmiiksi vinssille ja kampi myös, käännän tuuleen, kunnes jenni ei enää vedä ja samalla hetkellä skuutti irti. Ja samantien saan vedettyä skuuttia toiselta puolelta, ohjaaminen vendan hetkellä pinna "jalkojen välissä" jotta kädet jää vapaaksi. Vendassa käännän aina ensin liian alas, jotta venevauhti säilyy ja löysäkin genua vetää heti. Samalla kun kiristän genuaa, nostan samassa tahdissa kurssia edelleen jaloilla tai "perseellä" ohjaten...
Kun purjeet on taas vedossa, niin laitan autopilotin taas ajamaan ja trimaan purjeet parhaimpaan vetoon. Näin siis silloin, jos en aja ST-fokalla kapeaa ränniä, jossa tietysti on levanki kokoajan keskellä ja fokka tiukalla ja hoitelen vaan pinnaa käsin...
Pitkäkölisen suuntavakavuus on sen varran hyvä, että pinnan voi jättää yksikseen joksikin aikaa veneen käännyttyä reilusti tuulensilmän yli. Oma veneeni on yli 11tn painoinen ja hoitelen vendat aika helposti ilman autopilottia. Kapeilla väylillä en oikein viitsi vendailla isolla genualla. Pienemmällä keulakolmiolla "rännikin" sujuu, vaikka ei ole st-fokkaa.
Jos veneessä on rullagenua, vendat tietenkin helpottuu, jos genuaa ei ole avannut kokonaan.
Kunnollinen autopilotti on hyvä investointi!