Olen 18-vuotias tyttö ja seurustelusuhteessa ihanan pojan kanssa. Ongelmani on seksi.
Menetin neitsyyteni 16-vuotiaana itseäni reilusti vanhemman miehen kanssa. Tuo seksi oli kivuliasta ja nopeasti ohi. Sama jatkui koko "suhteemme" ajan. Mies halusi vain pillua, sehän on selvä, mutta samalla hän sai koko suhtautumiseni seksiin muuttumaan. Pitkän aikaa seksi oli mielessäni vastenmielistä, yliarvostettua, ällöttävää ja kamalaa.
Meni yli vuosi siihen, että olin "kykenevä" harrastamaan seksiä. Tämäkin tapahtui ulkomailla, humalassa, mutta kokemus oli positiivinen. Kuitenkaan epävarmuuteni ja osittainen inhoni seksiä kohtaan ei muuttunut.
Puoli vuotta myöhemmin aloin seurustella, mutta käteen suhteesta seksin osalta jäi vain kolme epäonnistunutta kertaa (keskeytyneitä jokainen).
Nykyisen poikaystäväni kanssa seksi on ihanaa. En ole koskaan saanut vastaavaa nautintoa. Hän on taitava ja hellä ja tietää mitä tekee. Ongelma on se, että minä en tiedä mitä minä teen. Olen epävarma ja hän joutuukin aina "hoitamaan hommat". Hävettää olla näin avuton ja vaikka hän suhtautuukin asiaan ymmärtäväisesti, häpeä on niin suunnaton, että pelkään hänen hakevan parempaa seksiä jostain muualta.
En tiedä mitä tehdä, pitäisikö keskustella asiasta poikaystävän kanssa enemmän (keskusteluja on käyty aiheen pohjalta) vai pitäisikö kääntyä ammattiapuun (terapia tms.).
Ammattiapu kuulostaa varmaan liioittelulta, enkä tarkoita, että hakisin terapiaa osaamattomuuteni vuoksi, vaan siksi, että ensimmäiset kertani seksin osalta ovat olleet niin traumaattisia, että olen nykypäivänä epävarma ja peloissani. Tilanne on sinänsä koominen, että olen hirveän halukas
nuori nainen.
En tiedä mitä tällä viestillä hain, mutta sen sanominen helpotti oloani.
Menetin neitsyyteni 16-vuotiaana itseäni reilusti vanhemman miehen kanssa. Tuo seksi oli kivuliasta ja nopeasti ohi. Sama jatkui koko "suhteemme" ajan. Mies halusi vain pillua, sehän on selvä, mutta samalla hän sai koko suhtautumiseni seksiin muuttumaan. Pitkän aikaa seksi oli mielessäni vastenmielistä, yliarvostettua, ällöttävää ja kamalaa.
Meni yli vuosi siihen, että olin "kykenevä" harrastamaan seksiä. Tämäkin tapahtui ulkomailla, humalassa, mutta kokemus oli positiivinen. Kuitenkaan epävarmuuteni ja osittainen inhoni seksiä kohtaan ei muuttunut.
Puoli vuotta myöhemmin aloin seurustella, mutta käteen suhteesta seksin osalta jäi vain kolme epäonnistunutta kertaa (keskeytyneitä jokainen).
Nykyisen poikaystäväni kanssa seksi on ihanaa. En ole koskaan saanut vastaavaa nautintoa. Hän on taitava ja hellä ja tietää mitä tekee. Ongelma on se, että minä en tiedä mitä minä teen. Olen epävarma ja hän joutuukin aina "hoitamaan hommat". Hävettää olla näin avuton ja vaikka hän suhtautuukin asiaan ymmärtäväisesti, häpeä on niin suunnaton, että pelkään hänen hakevan parempaa seksiä jostain muualta.
En tiedä mitä tehdä, pitäisikö keskustella asiasta poikaystävän kanssa enemmän (keskusteluja on käyty aiheen pohjalta) vai pitäisikö kääntyä ammattiapuun (terapia tms.).
Ammattiapu kuulostaa varmaan liioittelulta, enkä tarkoita, että hakisin terapiaa osaamattomuuteni vuoksi, vaan siksi, että ensimmäiset kertani seksin osalta ovat olleet niin traumaattisia, että olen nykypäivänä epävarma ja peloissani. Tilanne on sinänsä koominen, että olen hirveän halukas
nuori nainen.
En tiedä mitä tällä viestillä hain, mutta sen sanominen helpotti oloani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisiko ongelmana tosiaan noitten huonojen kokemusten aiheuttama syyllisyys ja epävarmuus, ettet ole itseäsi hyväksynyt, vaan kannat noita mukana: kuulostaa, että jotenkin et pelkästään ole arka, vaan häpeät itseäsi vanhojen kokemustesi takia: "olen huono, koska niin kävi", ja se sinun pitää työstää. Et voi uskaltaa ottaa seksissä aktiivista otetta, jos koet seksin saralla syyllisyyttä sen harrastamisesta.
Mietipä sitä syyllisyys-pointtia ensin.
Voin siis sanoa, että et ole huono, etkä pilalla, huonot kokemukset eivät määrää nykyistä suhdettasi, eikä huonot kokemukset tee sinusta huonoa. Olet siis hyvä juuri tuollaisena kun olet, sinun ei tarvitse inhota itseäsi eikä seksiä.
Mutta se sinun on kuitenkin itse ymmärrettävä.
Nyt sinulla on hyvä suhde, mutta koet itsesi huonoksi. Epävarmuutta ja huonoa itsetuntoa, ok, ei ihmeellistä, vaan täysin inhimillistä. Anna se itsellesi anteeksi ja ole hellempi itseäsi kohtaan.
Juttele poikaystäväsi kanssa enemmän ja kerro halustasi olla hieman aktiivisempi, ja aloittakaa varovasti. Pelkäätkö, ettet osaa kieltäytyä asioista mitä et halua, jos alat olemaan aktiivisempi? Kaikkea ei tarvitse kokeilla, ja saat kieltäytyä vaikka muuten olisitkin aktiivinen, jos vastaan tulee asioita, mitä et halua.
Ehkä poikaystäväsi varmuus myös hieman syö sinun varmuuttasi, koet hänet "niin hyvänä", että alemmuuskompleksisi lisääntyy?
Älä suotta, hän varmasti ymmärtää.
Voisitteko sopia, siis tietoisesti ja tarkoituksella joskus, että sinä saat olla aktiivinen, ja hän voisi pyytää ja neuvoa, ohjailla sinua vaikka? Että lempeästi ja hitaasti sinä saisit tietää mitä voisit tehdä vaikka? Ja voisitte jutella myös sellaisessa lempeässä ilmapiirissä, jos joku ei onnistu, ei se ole maailman loppu. Voisiko seksiin alkaa suhtautua sitten myös vähän huumorilla, leikkimielisesti. Sitähän se on: aikuisten leikkiä (vastuulllisesti mielellään kuitenkin!).
Voisitte vaikka aloittaa hieronnoilla, eroottista hierontaa sinäkin osaat heti: otatte hyvän tuoksuista öljyä, ja hierot sillä hänen selkänsä ja pakarat, vähän jalkoja, sitten kädet, rintaa ja viimeisenä reisistä lähestyen vähän penistä? Hän voisi vaikka antaa neuvoja, jos joku menee ihan pieleen, silloin tietäisit, ettet tee mitään väärin?
Yhdynnässä voit liikuttaa lantiotasi, hakea itsellesi hyvää asentoa, myötäillä, puristaa emättimen lihaksilla penistä? Sekin on helppoa aktiivisuutta ja voit ajatella huoletta vain itseäsi, kun puristat lihaksiasi niin, että se sinusta tuntuu hyvältä, se tuntuu miehestäkin :)
Voisitteko hakea seksiin vaikka alasti olemalla ja höyhenillä hyväilemällä uusia ulottuvuuksia?
En suosittele teille mitään pornoa tai muuta rajua, vaan nimenomaan fantasianomaista lähestymistapaa, suorituskeskeisyys vain lisää paineita ja liika rajuus ei sovi kaikille, enemmänkin te voisitte kehittää mielikuvistuksellisempiä yhdessäolon tapoja. Keskustelkaa niistä, kertokaa toisillenne eroottisia fantasioita, sekin on aktiivisuutta, kun puhut seksistä ja kerrot, mistä haaveilet.
Ei seksin tarvitse olla ihmeellistä kieppumista ja aktiivisuuden pelkkää munan imemistä, mielikuvitustaankin saa käyttää ja erilaisia tapoja voi löytää kohdata toinen.
Tulet huomaamaan, että kun saatte läheisyyttä ja sinä ääneen luvan olla aktiivinen, löydätte sen lopunkin ja oman tapanne jokatapauksessa.
Mutta käsittele se syyllisyys ja itsetuntoasiat myös, se mitä haluat ja mitä et halua. Silloin voit luottaa itseesi ja heittäytyä myös seksiin.
Olet sitäpaitsi ollut oikeassa: seksi onkin pahimmillaan yliarvostettua ja kamalaa, et siis ole ollut väärässä. Mutta nyt olet viisaampi ja toivut kyllä. Olet siis myös nyt oikeassa: seksi on oikeassa seurassa ihanaa ja nautinnollista.
Mukavia hetkiä!
Miljoona pistettä noin hienosta ohjeesta!
Tuossa on ohjetta koko elämän varrelle niin miehelle kuin naiselle.
Kiitos.
Suurkiitos sinulle Ehkä erittäin viisaasta vastauksesta! Siinä on vastausta samalla miljoonalle muulle näiden asioiden kanssa painivalle. Allekirjoitan kaikki pointtisi, mutta en voi kuvitellakaan että olisin osannut muotoilla niitä noin fiksusti sanoiksi. Alkuperäiselle kysyjälle: hyvä onnesi jatkuu - uskalsit kysyä ja sait vastaukseksi yhden parhaimmista vastauksista mitä tällä palstalla olen koskaan nähnyt. Onnea ja nautinnollisia hetkiä jatkossakin!
Kiitos erittäin paljon ihanasta vastauksesta.
Sain paljon apua ja ahdistukseni, sekä syyllisyyteni helpotti huomattavasti.
Tilanteeni ei enää vaikuta niin toivottomalta ja sain paljon uutta ajateltavaa.
Äärettömän suuri kiitos sinulle!