Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Antakaa pientä valoa ja toivoa elämääni...

    Miksi en löydä iloa elämästä, vaan koen asiat aina vain ohimenevänä ilmiönä? Miksi rakastuin niin paljon, että se sattuu? Miksi mieheni ei ymmärrä herkkyyttäni? Kannattaakohan tämä(kin) mies heittää pihalle ennenkuin särjen TAAS sydämeni? ...

    Olen niin herkkä ja liian kiltti, siksi ehkä höynäytettävissä. Ajattelen muita ensin, en koskaan itseäni ja nyt vuosien jälkeen tämä on tuottanut tulosta. Olen aivan täyttä romua, ihan palasina. En saa elämästä kiinni, olen läheisriippuvainen, en vain pysty olemaan yksin, vaikka lapset täällä onkin. Kaipaan alvariinsa aikuista seuraa, ihan vain rinnalle, ei tarvitse edes puhua. Minne vain kuljen, miehet jaagaa perässäni, vaikka en ole edes mitenkään erikoinen enkä nätti. En saa elää rauhassa omaa elämääni enkä osaa nauttia mistään. Koen jatkuvasti suurta tyhjyyttä ja tyytymättömyyden tunnetta. Olen useasti yrittänyt itsemurhaa, näin ei voi jatkua.

    Mitä minun on tehtävä? Tuleeko tähän muutos koskaan? Vai heitänkö kirveen kaivoon ja nappeja naamaan?
    394
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    Anyone?

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    sadutar_ kirjoitti:

    Miksi en löydä iloa elämästä, vaan koen asiat aina vain ohimenevänä ilmiönä? Miksi rakastuin niin paljon, että se sattuu? Miksi mieheni ei ymmärrä herkkyyttäni? Kannattaakohan tämä(kin) mies heittää pihalle ennenkuin särjen TAAS sydämeni? ...

    Olen niin herkkä ja liian kiltti, siksi ehkä höynäytettävissä. Ajattelen muita ensin, en koskaan itseäni ja nyt vuosien jälkeen tämä on tuottanut tulosta. Olen aivan täyttä romua, ihan palasina. En saa elämästä kiinni, olen läheisriippuvainen, en vain pysty olemaan yksin, vaikka lapset täällä onkin. Kaipaan alvariinsa aikuista seuraa, ihan vain rinnalle, ei tarvitse edes puhua. Minne vain kuljen, miehet jaagaa perässäni, vaikka en ole edes mitenkään erikoinen enkä nätti. En saa elää rauhassa omaa elämääni enkä osaa nauttia mistään. Koen jatkuvasti suurta tyhjyyttä ja tyytymättömyyden tunnetta. Olen useasti yrittänyt itsemurhaa, näin ei voi jatkua.

    Mitä minun on tehtävä? Tuleeko tähän muutos koskaan? Vai heitänkö kirveen kaivoon ja nappeja naamaan?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu