Hyvät ihmiset!
Nyt olisi hyvät neuvot kalliit, joten jos osaatte, niin auttaakaa. Olen 38 -vuotias, masennushistorialla varustettu hauska seuraihminen. Olen tottunut pätemään ja olemaan aina oikeassa. Tämähän on tietenkin vain pintaa ja roolia, sisältä olen epävarma ja koen tolkutonta riittämättömyyden tunnetta. Sanoisin, että huonoon itsetuntoon on syynä erittäin ankara ja rakkaudeton kotikasvatus - meitä lapsia ei turhaan halailtu eikä kiitelty.
No, nyt kävi sitten niin, että tapasin elämäni naisen 2 kk:tta sitten. Se nainen iski minut, jos ihan tarkkoja ollaan. Meillä on yhteisiä ystäviä, jotka tässä toimivat pikku amoreina. Suhteen alku meni erinomaisen hyvin ja ihanasti, mutta nyt tunteiden syventyessä minuun on iskenyt paniikki, pakkoajatuksia ja tolkutonta riittämättömyyttä. En mitenkään osaa uskoa, että niin ihana nainen olisi minusta kiinnostunut. Oikeastaan vai odotan, että hän jättää mut. Olen miettinytkin, että olisiko helpompi lopettaa suhde nyt heti, kuin sitten kärsiä tässä koko ajan. Olen huolissani suurimman osan aikaa.
Toki järjellä ymmärrän, että tällaiset ajatukset ovat pähköhulluja. Terapeuttini palaa lomilta vasta elokuun viimeinen päivä. Ilman muuta haluan käydä hänen kanssaan tätä läpi, mutta olisiko teillä jotain neuvoa, millä saisin itseni kasaan? Mä en halua olla tällainen! Enkä halua pilata hyvää suhdetta heti alkuunsa, sillä eihän kukaan näin pimpoa käytöstä kovin kauan jaksa katella.
Nyt olisi hyvät neuvot kalliit, joten jos osaatte, niin auttaakaa. Olen 38 -vuotias, masennushistorialla varustettu hauska seuraihminen. Olen tottunut pätemään ja olemaan aina oikeassa. Tämähän on tietenkin vain pintaa ja roolia, sisältä olen epävarma ja koen tolkutonta riittämättömyyden tunnetta. Sanoisin, että huonoon itsetuntoon on syynä erittäin ankara ja rakkaudeton kotikasvatus - meitä lapsia ei turhaan halailtu eikä kiitelty.
No, nyt kävi sitten niin, että tapasin elämäni naisen 2 kk:tta sitten. Se nainen iski minut, jos ihan tarkkoja ollaan. Meillä on yhteisiä ystäviä, jotka tässä toimivat pikku amoreina. Suhteen alku meni erinomaisen hyvin ja ihanasti, mutta nyt tunteiden syventyessä minuun on iskenyt paniikki, pakkoajatuksia ja tolkutonta riittämättömyyttä. En mitenkään osaa uskoa, että niin ihana nainen olisi minusta kiinnostunut. Oikeastaan vai odotan, että hän jättää mut. Olen miettinytkin, että olisiko helpompi lopettaa suhde nyt heti, kuin sitten kärsiä tässä koko ajan. Olen huolissani suurimman osan aikaa.
Toki järjellä ymmärrän, että tällaiset ajatukset ovat pähköhulluja. Terapeuttini palaa lomilta vasta elokuun viimeinen päivä. Ilman muuta haluan käydä hänen kanssaan tätä läpi, mutta olisiko teillä jotain neuvoa, millä saisin itseni kasaan? Mä en halua olla tällainen! Enkä halua pilata hyvää suhdetta heti alkuunsa, sillä eihän kukaan näin pimpoa käytöstä kovin kauan jaksa katella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä teet terapeuttisi kanssa? Puhut. Naisesi kanssa kannattaa siis... jännäriääniä... puhua! Toimivaksi testattu keino: oma tyttöseni on nyt pyörinyt kanssani jo yli seitsemän vuotta.
Oletkos miettinyt, että ehkä naisesi ajattelee samoin sinusta. Miten noin ihana mies voi olla kiinnostunut minusta?
Eikö olisi hauska keskustella asiasta "hieman" viattomasti? Katsele häntä haaveellisena ja kysy vaikka:
- Tuntuu ihmeelliseltä, että sinun laisesi ihana nainen on kiinnostunut minusta. Kerro mikä minussa söpintä, kivointa, rakastettavinta... jne.
(Tietenkin yhtä yo adjektiivia käyttäen:-) )
Tuommosella asenteella se varmaan sut jättääkin, nauti hetkessä
Uskon että tuo tyttö on todella ihastunut sinuun.Ole hänelle rehellinen,kerro mitä mietit.Minusta avoin keskustelu auttaisi sinua.Minustakin sinä vaikutat tosi kivalta kaverilta.Jokaisella meistä on heikoutesa,kuin myös vahvuutesa.