Mitä mieltä olette näistä

en sano mitään, mutta määräilyä, vallan käyttöä, ja alistamista tuossa on nähtävissä - syyllistämisen lisäksi. Silti vaikka asiasisältö on voinut olla ihan todellista asiaa.
Minusta julmimmilta kuulostavat ammattiin ja uraan kajoaminen, Jumalaan ja hylkäämiseen vetoaminen, sekä lapsen käyttäminen. Kaikessa 'viattomuudessaan' ja 'hyväätarkoittavuudessaan' näin sivullisena lukijana ne suorastaan paiskautuvat silmille. Miehen alistamiseen, nöyryyttämiseen, ja valtansa pönkittämiseen pyrkivä nainen on tiennyt mistä naruista silloin pitää nykiä... Sellainen tuosta tulee mieleen.

Itsensä esineeksi tunteminen on tuttu tunne monille, joiden parisuhteesta löytyy vastaavanlaisia lausahduksia, sun muuta 'paikan osoittamista'. Toivottavasti olet saanut jostakin tukea itsellesi pirstaleisen itsetunnon korjailuun. Itsetuntohan siinä hajoaa suorastaan tuusannuuskaksi, jos vuodesta toiseen elää 'alamaisena' ja halveksunnan kohteena parisuhteessaan. Halveksunta taitaa olla yksi tyypillinen naisellinen keino lyödä aina halutessaan kunnolla ja niin, ettei kukaan tiedä väkivallasta mitään - usein ei uhri itsekään...

Olipa mielenkiintoisia kommentteja. Ja joukossa kyllä hyvin tutulta kuulostavaa mitätöintiä ja vähättelyä. Myönnän, että aloituksessa olevat lauseet ovat irrallisina, ilman asia- ja tilanneyhteyttä, varsin haastavia arvioitaviksi. Erityisesti narsismiin liittyen. Täydennän taustaa sen verran, että muutamat lausahdukset toistuivat vuosien varrella useita kertoja, kuten "mä teen susta rehtorin", "sun vanhemmat on niin rikkinäisiä" ja "sinussa asuu se paha!" Ko. lausahdukset eivät suinkaan olleet riitatilanteissa sanottuja, vaan kylmänviileästi kasvotusten, toisten seurassa tai kirjeessä todettuja.
En tietenkään sivuuta omaa osuuttani ko. liitossa, olen tehnyt omat virheeni ja minussa on paljon vikoja. Olen lukenut kirjat 'Naamiona terve mieli' ja 'Miksi aina sinä?' ja ymmärtänyt, että ex-puolisoni on kontrollifriikki. Hänessä on paljon narsistisia piirteitä (kuten monissa meissä, myös minussa) mutta korostuneinta hänen käytöksessään ainakin minua ja lapsiamme kohtaan on voimakas tarve kontrolloida ja hallita. Tiedän, että hänellä on heikko itsetunto ja hän yrittää pönkittää sitä vähättelemällä ja alistamalla muita.
Tunnus Mirri57 ymmärsit heti sen, että oma itsetuntoni on vuosien aikana murentunut olemattomiin. Vaikka erosta on kohta 10 vuotta, tuntuu välillä siltä, että en saa koottua itseäni. Tilannetta onneksi helpottaa se, että minulla on tukea antava rakastava puoliso ja suloinen puolitoistavuotias tytär, jonka kanssa saan rakentaa sellaisen isä-lapsi -suhteen kuin haluan. Koenkin olevani nyt hyvä ja välittävä isä, kun ei ole ketään kontrolloimassa minun elämääni. Tästä huolimatta kipuilen edelleen eroni kanssa enkä voi oikeastaan olla missään tekemisissä exäni kanssa, koska hän yhdellä lauseella saa minut keräämään luitani lattialta, vertauskuvaa käyttäen. Hyvä esimerkki on viime talvelta, jolloin olin messukeskuksessa edustamassa yritykseni osastoa messuosastolla. Exäkin ilmaantui paikalle ja käveli ohi julma hymy kasvoillaan. Hän kirjoitti sähköpostissa muutama viikko tapahtuman jälkeen: "Olisin kyllä tullut käymään KOJULLASI, jos minulla olisi ollut vähän enemmän aikaa."
Minulle on tullut selviämisen ja pärjäämisen pakkomielle. Olen vaihtanut ammattini, jotta tienaisin paremmin. Olemme rakentaneet kalliin ok-talon itse. Olen ruvennut harrastamaan itselleni uusia asioita, kuten lentämistä. Johdan erästä valtakunnallista kuoroa. Minulla on voimakas halu elää vapaana ja oikeastaan näyttää exälle, että minua et pystynyt musertamaan. Hän jopa haastoi minut oikeuteen, jotta olisi saanut suuremmat elatusmaksut. Lopputuloksena oli kuitenkin se, että jouduinkin maksamaan vähemmän kuin ennen käräjöintiä. Exä yritti kaikin tavoin alistaa ja solvata minua oikeudessa. Asianajajanikin sanoi, että "enpä ole ennen nähnyt noin mahdotonta tapausta". Se tietysti helpottaa, että on muitakin, jotka näkevät exäni 'mahdottomuuden'.
Hän on oikeastaan julmin tuntemani ihminen. En halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan, kuten ehkä jo ymmärrätte. Ajatusmaailmassa minua kannattelee yksi ajatus:kun aika joskus exästä jättää, on maailma taas parempi paikka elää. Aika rankkaa, eikö, mutta tällaista voi saada aikaan yksi julma ihminen. Luettuani kymmeniä kertomuksia luonnehäiriöisistä, olen täysin vakuuttunut, että exälläni on narsistinen persoonallisuushäiriö, jossa korostuu tarve kontrolloida ja manipuloida. Se kylmänviileys, tunteettomuus ja julmuus, jolla hän edelleen myyräntyötään tekee, on erittäin lähellä sadismia. Surullisinta tässä tilanteessa on, että lapsemme (jo aikuisia) ovat kärsineet kaikkein eniten. Heidänkin itsetuntonsa on hiuksenhienon langansäikeen varassa.
Omaa tilannettani en kuitenkaan lähde valittamaan. Olen taistellut ja olen selvinnyt. Kokoan itseäni edelleen kasaan ja tulen tekemään sitä loppuelämäni. Se on 'narsistin viimeinen kumarrus estradilla', kuten Sam Vaknin on muistaakseni todennut. Voimia kaikille. Ja jos olet narsistin uhri: Pakene, taistele tai kärsi.