Outo psyykkinen ilmiö, mistä kyse?

PenelopenSilmät

Olen 30-v. nainen ja minulla on ollut eräänlainen omituinen kokemus joitakin kertoja elämäni aikana, jo lapsuudessani silloin tällöin. Olen aina pitänyt ilmiötä normaalina, mutta vähän aikaa sitten otin asian puheeksi muutaman ystäväni kanssa ja he sanoivat, etteivät he ainakaan koskaan ole kokeneet mitään vastaavaa eivätkä he ymmärtäneet minua yrittäessäni kuvailla ilmiötä. Vasta nyt olen siis tullut ajatelleeksi, että ehkä kyseessä on jokin patologinen ilmiö.

Edellisen kerran koin tämän ilmiön noin vuosi sitten ollessani silloisen miesystäväni luona. Olin juuri tullut suihkusta ja pukeuduin makuuhuoneessa. Miesystäväni kutsui minua syömään. Vastasin kutsuun "Joo, ihan kohta!" tms. Kun menin ruokailuhuoneeseen, jossa miesystäväni jo odotti minua istuen kauniiksi katetun ruokapöydän ääressä, koin samassa, etten ikään kuin tunne häntä. Jotenkin samanaikaisesti sekä tunsin että en tuntenut häntä. Olin kyllä tietoinen sellaisista asioista kuin hänen nimensä, kotipaikkakuntansa ja siitä että hän on minun miesystäväni, mutta siitä huolimatta hän tuntui totaalisen vieraalta. Tunne vain jatkui ja jatkui ja olin melkein paniikin partaalla ajatellessani, miten selviän illallisesta "jäämättä kiinni" siitä, etten tunne häntä, että olen sillä tavalla "sekaisin". Harkitsin jopa, että poistuisin wc:hen odottamaan tilan raukeamista. Kuitenkin samalla ymmärsin, että kyseessä on vain jokin tilapäinen häiriö tms (ja kuten ainakin vielä silloin kuvittelin, ns. normaali ilmiö), joka menee kyllä pian itsestään ohi. Mitenkään huolissani tai kauhuissani en siis ollut, vaikka tavallaan tilanne tuntuikin hieman ahdistavalta. Sanottakoon vielä, että jollain tasolla koin jopa pientä seikkailuhenkistä uteliaisuutta tilannetta kohtaan.

Miesystäväni oli autuaan tietämätön tilastani: hän kommentoi ruoan hyvää tuoksua, pyysi ojentamaan vesikannua ja tarttui aterimiinsa tavalliseen tapaan. Minusta tuntui kirjaimellisesti kuin olisin ollut eri ulottuvuudessa kuin hän, eri todellisuudessa. Katselin häntä ja odotin, että tilani palaisi normaaliksi. Jatkuvasti olin siis tietoinen siitä, että vika oli minussa eikä ympäröivissä realiteeteissa (toisin sanoen, en kuvitellut mitään yliluonnollista tms selitystä tilanteelle).

Outo tilani kesti arviolta noin minuutin, minkä jälkeen se lähti huomaamattani pois. En huomannut mitään "rajaa", kuten tokenemisen tunnetta tvs, oudon tilan ja normaalin tilan välillä, vaan yhtäkkiä vain tajusin että kaikki oli taas normaalisti.

Olen hyvin herkkä ihminen ja jollain tavalla ristiriitaisempi ja hajanaisempi persoona kuin muut, ainakin näin olen itse päätellyt vertaillessani itseäni muihin.

Mistäköhän tuo kuvailemani outo ilmiö voi johtua? Kuinkahan yleinen se on? Onko kellään muulla kokemusta samasta?

18 kommenttia

Vastaukset

  • Minulla on ollut muutama samantapainen tila saadessani lievän epileptisen kohtauksen, siis ei kramppeja vaan eräänlainen outo tila.

    • Mitä muita oireita tällä tavoin oireilevaan epilepsiaan voi kuulua? Voiko epilepsia puhjeta vasta n. 30-v. iässä? Olen kyllä muutoin kaikin puolin terve...


    • PenelopenSilmät kirjoitti:

      Mitä muita oireita tällä tavoin oireilevaan epilepsiaan voi kuulua? Voiko epilepsia puhjeta vasta n. 30-v. iässä? Olen kyllä muutoin kaikin puolin terve...

      En muista, milloin sain ensimmäisen epilepsiakohtauksen, mutta se tuli n. 30-vuotiaana.


    • Skitsofreenikko1973 kirjoitti:

      En muista, milloin sain ensimmäisen epilepsiakohtauksen, mutta se tuli n. 30-vuotiaana.

      Mutta olitko joutunut esim. johonkin onnettomuuteen, mikä aiheutti aivoihin trauman ja sitä kautta epilepsian? Olen nimittäin ymmärtänyt, että epilepsia ilman traumaa on myötäsyntyinen sairaus, joka puhkeaa jo varhaisessa lapsuudessa. Mutta voinhan toki olla väärässäkin....


  • neurologin vastaanotolle

    • Mikä on PM-kohtaus? Liittyykö se epilepsiaan jotenkin?


  • Olisiko dissosiaatiota? Kuulostaa derealisaatiolta. Googlaa noilla hakusanoilla.

    Itselläni ollut kokemus, että olin irrallaan todellisuudesta. Vaikea kuvailla. Meni ohi n. 5 minuutissa. Voi liittyä esim.ahdistukseen, olla traumaperäinen oire tms.

    • Olen itsekin joskus ajatellut, että minulla kyllä vaikuttaisi olevan taipumusta dissosiointiin. En tosin tuon "kohtauksen" aikana ollut mitenkään erityisen ahdistunut tms., mutta kaipa henkilölle voi tulla dissosiatiivisia oireita sellaisistakin ns. ärsykkeistä, joita ei itse osaa pitää merkityksellisinä...? Olen ymmärtänyt, että esim. jokin tietty ääni, tuoksu tms. voi laukaista dissosiatiivisen episodin siten, ettei itse välttämättä koe alkutilanteessa olevan mitään ahdistavaa.

      En kyllä osaa sanoa, mikä menneisyydessäni olisi ollut niin poikkeuksellisen ahdistavaa, että minulle olisi tullut sen seurauksena dissosiaatiohäiriö... Toisaalta olin lapsuudessani muuten vain aika onneton.


  • Ohoh, jo luettuani viestisi otsikon "aavistin" mistä oikein on kyse.

    Mulla on myös ollut tuota, tosin useampia vuosia sitten. Yhtäkkiä aloin kysyä itseltäni että elänkö oikeasti 2000-luvulla, onko numero 24 suurempi kuin numero 14 jne. Aivan älytöntä. Kaikki asiat tuntuivat omituisilta ja mietin että mitä tarkoitusta niillä on. Myös ihmiset näyttivät jotenkin ahdistavilta, niistä huokui joku ahdistava ilmapiiri, vaikkei kukaan ollut tehnyt mitään. Itsen olemassaolo tuntui aivan omituiselta.

    • Ja nyt kun tarkemmin ajattelen, muistan enemmänkin tuollaisia lyhytkestoisia "outouden episodeja" elämäni varrelta.

      Esim. muutama vuosi sitten ollessani kesällä puiston penkillä lukemassa, koin outoutta/vierautta katsellessani liikennettä muutaman kymmenen metrin päässä sijaitsevalla autotiellä. Yhtäkkiä tunsin kuin olisin nähnyt todellisuuden pelkistettynä, raakana, ilman merkityksiä. Autot olivan vain ja ainoastaan peltihökkeleitä pyörien päällä ja liikenne vaikutti päämäärättömältä ja robottimaiselta liikkeeltä ilman mitään lopullista tarkoitusta. Tätä on vaikea selittää... siis toki autot ovatkin vain peltihökkeleitä pyörien päällä, mutta ilmeisesti ihmiset liittävät ne mielessään muuhun todellisuuteen siten, että ne saavat jotenkin kauaskantoisemman merkityksen, kun taas minä sillä hetkellä näin vain 'autot sinänsä', autot irrotettuna merkitysyhteyksistään. Ja samoin näin liikenteen irrotettuna yhteiskunnan laajemmasta liikkeestä, joka olisi antanut sille mielen ja merkityksen. Ja sillä outouden hetkellä ajattelin, että nyt näen todellisuuden sellaisena kuin se on OIKEASTI.

      Joskus on myös ollut sellaista, että olen katsonut itseäni peilistä enkä jonkin aikaa katsottuani enää ns. tiedä kuka olen. Sillä hetkellä edelleen tiedän faktat itsestäni (mikä nimeni on, syntymäaikani, lempiruokani, minkälaisia elämänkokemuksia minulla on ollut jne), mutta koen vain itseni vieraaksi, katselen peilikuvaani ulkokohtaisesti.

      Kiinnostaisi tietää, miksi joillain ihmisillä on näitä, ilmeisesti melko harmittomia, outouskohtauksia useammin kuin muilla... Minulla niitä on ollut elämäni varrella jo niin usein, että pystyn tosiaan analysoimaan mieleni liikkeitä ja omia havaintojani ympäristöstä sillä hetkellä kun episodi on päällä. En tavallaan tuhlaa aikaa siihen, että päivittelisin omituista tunnetta, vaan ryhdyn heti filosofisesti pohtimaan tilannetta, koska tiedän episodien kestävän vain lyhyen aikaa.


  • Olisitko mahdollisesti ollut ahdistunut tavallaan tietämättäsi ja siitä on seurannut paniikkihäiriökohtaus?
    Tai sitten epileptinen PM-kohtaus (Petit Mal)
    Jokatapauksessa mene lääkäriin. Terveyskeskuksen kautta varmaankin pääset lisätutkimuksiin.

  • luulen tai tuntuu tutulta. Jokin saa olon huteraksi. Itselläni on heikkoja hetkiä hyvin paljon liittyen jännitykseen, krapulaan tms. En tiedä missasinko jotain mutta minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta jos on reaktiivinen ihminen.

    • ollut sinulla ihan hysteerinen reaktio. Tilanne on tuntunut syystä taikka toisesta teennäiseltä. Miesystävä odottamassa ruuan kanssa valmiissa pöydässä. Ehkä teennäisyys on liittynyt ihmissuhteen läheisyyteen jossa tilanteessa olitte olevinaan läheisempiä kuin olittekaan. Oudommalta tuntuu että kolmikymppisenä mietit tuollaista juttua noin paljon. En tarkoita pahalla mutta tilanne on kertomasi perusteella aika triviaali tai sitten halusit kertoa esimerkin jossa se on sitä...


    • trisse kirjoitti:

      ollut sinulla ihan hysteerinen reaktio. Tilanne on tuntunut syystä taikka toisesta teennäiseltä. Miesystävä odottamassa ruuan kanssa valmiissa pöydässä. Ehkä teennäisyys on liittynyt ihmissuhteen läheisyyteen jossa tilanteessa olitte olevinaan läheisempiä kuin olittekaan. Oudommalta tuntuu että kolmikymppisenä mietit tuollaista juttua noin paljon. En tarkoita pahalla mutta tilanne on kertomasi perusteella aika triviaali tai sitten halusit kertoa esimerkin jossa se on sitä...

      En siis ajattelekaan että kyseessä on joku vakava ja pikaisesti selitystä vaativa ilmiö, vaan uteliaisuuteni vain heräsi kuultuani ystäviltäni, ettei heillä ole koskaan ollut mitään sellaista.

      Mutta jos/kun kyseessä on derealisaatio, mitä pidän ehkä todennäköisimpänä selityksenä, niin eihän se ihan triviaali juttu välttämättä ole. Mutta oudolta se "vieraantuneisuus" siinä tilanteessa kyllä tuntui eli ihan mikään arkinen olotila.


    • PenelopenSilmät kirjoitti:

      En siis ajattelekaan että kyseessä on joku vakava ja pikaisesti selitystä vaativa ilmiö, vaan uteliaisuuteni vain heräsi kuultuani ystäviltäni, ettei heillä ole koskaan ollut mitään sellaista.

      Mutta jos/kun kyseessä on derealisaatio, mitä pidän ehkä todennäköisimpänä selityksenä, niin eihän se ihan triviaali juttu välttämättä ole. Mutta oudolta se "vieraantuneisuus" siinä tilanteessa kyllä tuntui eli ihan mikään arkinen olotila.

      Tää on vanha ketju, mutta googlatessani psyykkisestä oireesta, joka on minua askarruttanut, päädyin tänne.

      Mulla on juuri tuota, mistä aloittaja kirjoitti, aika useinkin.

      Voin esim. odottaa kaveriani kylään ja yhtäkkiä tajuta, etten "tunne" häntä. Siinä sitten mietin, että minun täytyy näytellä tuntevani hänet, kun hän saapuu. Aika stressaavaa.

      Luin wikipediasta lyhyesti tuosta derealisaatiosta. Siitä voi olla tässä kyse, luulisin.

      Kiinnostaisi tietää, kuinka yleistä tämä on?


  • Minulla on vähän samantapaista, mutta se liittyy aina esimerkiksi kaupungissa liikkumiseen ja tuntuu jonkinlaiselta paikan tajun menetykseltä. Tiedän kyllä, että olen tutussa kotikaupungissani, mutta pään sisäinen tuttu reitti katoaa ja on vain tässä ja nyt. Osaan lähteä oikeaan suuntaan ja samoin kuin aloittajalla kaikki palautuu huomaamatta normaaliksi.

    Minulla on myös tuota samaa, että kun tiedän tilan olevan lyhytkestoinen, niin jotenkin oikein mässäilen sillä outouden tunteella, kun koko kaupunki tuntuu vieraalta. Minulla on ollut näitä tuntemuksia lapsesta asti.

  • Taitaa olla joku naisten juttu. lol

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.