Kun katson peiliin tahtoisin vain tappaa itseni. Miksi näin rumaa on olemassa? Miksi en voi olla normaali nätti nainen kuten kaikki kaverini? Olen tätä kysymystä itkenyt jo yli kymmenen vuotta..
Joskus nuorempana oli sentään toivoa, ajattelin, että ehkäpä kasvoni muuttuvat kun murrosikä menee ohi jne..jospa minäkin puhkeaisin kukaan sitten joskus...
nyt on se "sitten joskus" ja peilistä tuijottaa edelleen tuo sama viallinen nainen.
Mä en jaksa enää. Ei ole varaa leikkauksiin. Ei tässä ole mitään järkeä. Tahdon vaan pois.
Joskus nuorempana oli sentään toivoa, ajattelin, että ehkäpä kasvoni muuttuvat kun murrosikä menee ohi jne..jospa minäkin puhkeaisin kukaan sitten joskus...
nyt on se "sitten joskus" ja peilistä tuijottaa edelleen tuo sama viallinen nainen.
Mä en jaksa enää. Ei ole varaa leikkauksiin. Ei tässä ole mitään järkeä. Tahdon vaan pois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Haluan auttaa, en välttämättä löydä oikeita sanoja, mutta kuitenkin.
Jostakin syystä pidät itseäsi rumana, kuten sanoit, jopa "viallisena". En ole varma, missä määrin tämä on oma ajatuksesi ja minkä verran siinä on totta. Mutta kunpa voisin tulla sinne peilisi eteen ja saada sinut uskomaan, että ulkonäkö ei merkitse kaikkea. Nykyisin, kun kadunvieret pursuvat mainoksia ja tv elokuvia ja sarjoja joita kansoittavat kauniit ihmiset, niin ilmassa on jotenkin enemmän vaatimuksia siitä, miltä itsekunkin täytyisi näyttää tullakseen hyväksytyksi. Nykyään on vaikea välttyä siltä ajatukselta, että kauneus tuo onnea.
Mutta ihmisellä on kuitenkin sisin, hänen ajatuksensa ja tunteensa, enkä usko, että ne sinulla ovat rumia. Kauneus on ehkä yksi helpoimmista tavoista vetää puoleensa ihmisiä ja saada heidät kiinnostumaan. Mutta jossakin vaiheessa tuttavuutta myös ihmisen ajatukset tulevat esiin. Tahtooko hän toisille hyvää vai pahaa, kunnioittaako hän muita vai pitääkö heitä kynnysmattonaan. Luulen, että pidemmissä ihmissuhteissa ihmisen "sisäinen kauneus" - termi on kulunut mutta pitää edelleen kutinsa - on tärkeämpää kuin hänen ulkomuotonsa ja "edustavuutensa". Missin näköinen nainen voi olla tympeä idiootti, ja ulkonaisesti vaatimattomamman näköinen voi osoittautua todelliseksi kumppaniksi, joka välittää.
Tänään näin lenkkipolulla 45-v. äidin, joka ei ollut ulkonäöltään mitenkään kaunis. Hänellä oli kaksi lasta mukanaan ja he juttelivat äitinsä kanssa. Jotenkin tästä naisesta huokui välittäminen ja kuunteleminen lapsiaan kohtaan ja lapsista avoin luottamus äitiään kohtaan. Tämä esimerkki ehkä auttaa näkemään sisäisen ja ulkoisen kauneuden eron. Esimerkiksi omasta äidistä ei ensisijaisesti välitä sen perusteella, onko hän kaunis vai ei. Sitten kunhan tutustut ihmisiin, jotka sinusta välittävät ja osoittavat sen, niin huomaat, mikä ero on ulkonäöllä ja luonteella.
Muuten, sisäisesti rumat eivät, paha kyllä, tunnu soimaavan itseään rumuudestaan. Ehkä heitä soimaavat sitten jälkikäteen ne kumppanit, jotka huomaavat tulleensa söötin ulkokuoren huijaamiksi.
Eli, toivon että et ajattele, ettei elämässä olisi järkeä, vaan näkisit myös sen hyvän mikä itsessäsi on ja arvostaisit itseäsi. Luulen, että monikin tahtoisi tutustua sinuun, kun ensin annat itsellesi mahdollisuuden. Voimia sinulle elämääsi!
Allekirjoitan kaiken, mitä sanot.
Niin paljon kävelee vastaan pelkkiä ihmisen kuoria. Heti sitä rumaa, onttoa tai todella vaurioitunutta sisintä ei kaikilta ensinäkemältä havaitse. Paremmin tutustuttuaan sen sitten huomaa.
Maailmassa on niin paljon tärkeää, arvokasta ja kaunista, ja sinä saat olla sitä näkemässä ja kokemassa. Ja kenties muuttamassa osaltasi omaa lähipiiriäsi vähän paremmaksi, inhimillisemmäksi, kauniimmaksi paikaksi monille läheisillesi. Sinua tarvitaan, älä toki luovuta! Mitä merkitystä sillä peilikuvalla on?
Kiitos sun kauniista sanoista, mutten usko enää että kukaan voi auttaa...
Toivon niin, että olisinkin vaan ulkoisesti vähän vaatimattomamman näköinen, mutta mä olen oikeasti aivan järkyttävän ruma...todella ruma, kuvottava, naurettava, viallinen naiseksi, sukupuolettoman näköinen olio.
Kunpa siltikin uskoisit, että apua on tarjolla sinullekin. Kertoisit tilanteestasi jollekin luotettavalle ihmiselle. Jos lähipiiristä ei sellaista löydy, niin rohkaisisin ottamaan yhteyttä vaikka terveyskeskukseen, psykologille tms. Ulkopuolinen kuuntelija monesti näkee tilanteessa puolia, joita itse puntaroidessa ei ehkä tule ajatelleeksi. Eikä ammattiauttajia tarvitse pelätä / hävetä, he tekevät työtään ja ovat siitä vaitiolovelvollisia. Joka tapauksessa on tärkeää, että saat sanottua, mikä mieltäsi painaa, niin ettei tapahdu mitään peruuttamatonta. Ja kirjoita toki tänne jos se on avuksi.
Kun et ajattelisi niin pahasti omasta itsestäsi. Huolimatta siitä, mitä sanoit, niin en edelleenkään näe, millä tavalla olisit ihmisenä ruma tai "kuvottava, naurettava, viallinen", lainatakseni sanojasi. Kirjoituksestasi saa jotenkin sen vaikutelman, että kuvaat joidenkin sinua kaltoin kohdelleiden ihmisten käsityksiä itsestäsi. Olet ehkä tullut torjutuksi tai hylätyksi. Nämä ovat vain oletuksia, koska kerrot tilanteestasi aika niukasti. Ei toki tarvitse kertoa enempää ellet tahdo. Mutta toivoisin, että voisit kääntää peilin vaikka nurin päin hetkeksi ja lakata miettimästä ulkonäköäsi.
Puhut itsestäsi kokonaan ulkonäkötermeillä. Ehkä olet jotenkin liiaksi sisäistänyt muiden ihmisten tavan arvottaa asioita. Jos muut ihmiset - jotka usein toimivat peileinämme varsinaisten lasisten peilien lisäksi - ovat kommentoineet sinua tuolla tavoin, saattaa olla, että et ehkä ole kokenut läheisyyttä ja rakkautta, oikeaa välittämistä. Mutta ne ovat olemassa sinullekin. Kunpa et antaisi toisten määrittää omaa arvoasi, vaan ajattelisit, että olet arvokas omana itsenäsi, sellaisena kuin olet.
Usein kun itseä kohdellaan väärin, niin sitä käsittää sen jotenkin tuomioksi omaa itseä kohtaan - että on väärä ja viallinen. Ja itsen syyttäminen ja mollaaminen voi olla tuhoisaa, jos se jatkuu pitkään. Ehkä tällaisiin tilanteisiin ei ole "patenttiratkaisua", joka korjaisi asiat kivuttomasti. Mutta on tärkeää, että pystyy ajattelemaan omasta itsestä myös hyviä asioita. Vaikka ihan pieniäkin ja vähän kerrassaan. Mutta vastapainoksi kaikelle sille mustalle, jota kantaa mielessään.
Mikään asia ei sitä paitsi ole kokonaan paha tai kokonaan hyvä - nuo ominaisuudet ovat sekoittuneita meissä kaikissa omilla omintakeisilla tavoillamme.