"Anteeksipyyntö antaa suomenkielistä goodwill'ia.
Anteeksipyytävällä asennoitumisella tehtyihin vääryyksiin voisivat suomenruotsalaiset saada enemmän "goodwill'ia" suomenkieliseltä massalta. Näin tarkoittaa Mikael Boldt, jonka mielipiteet ovat herättäneet kriittistä keskustelua.
Se oli viime viikolla kun Mikael Boldt, kääntäjä ja monotoimimies Espoosta kirjoitti debattiartikkelin joka oli lauantain Höblassa. Inspiraatio tuli Magman ympärillä syntyneistä keskusteluista mutta ajatukset eivät ole mitenkään uusia.
Yksi hänen kannanotoissaan on, että lopetetaan peittely ja myönnetään, että suomenruotsalaiset esi-isät ovat tehneet vääryyttä suomenkielisiä kohtaan ja sen jälkeen oltaisiin enemmän anteeksipyytäviä syystäkin kriittistä kielienemmistöä kohtaan.
- Minä en sano, että me menisimme nurkkaan häpeämään tai järjestäisimme julkisia paraateja joissa pukisimme itsemme säkkiin pyytääksemme anteeksi. Mutta meidän täytyy hyväksyä, että on tehty suuri joukko vääryyksiä suomenkielisiä kohtaan.
Esi-isyyden syyllisyyslista on pitkä
- Vasta vuodesta 1863 saivat suomalaiset kirjoittaa viranomaiskirjeitä suomeksi. Vasta 1890-luvulla oli sallittua kirjoittaa ylioppilaaksi suomen kielellä. Ja aikaisemmin: Kuinka hyvin kunnioitettiin esimerkiksi hakkapeliittojen kielellisiä oikeuksia 30-vuotisessa sodassa? Sitä pitäisi jonkun tutkia.
Lång skuldlista
Ja hän jatkaa:
- Me olemme tulleet miehittäjänä vaikkakin se on jo kauan sitten. Sen meidän on tunnustettava jos me haluamme rakentavan kohtelun kielelliseltä enemmistöltä joka todellakin on ollut tavattoman myötämielinen.
Hänen kirjoituksensa ei mennyt huomaamatta ohi. Eilisessä lehdessä kirjoittaa maisteri Mika Naarala mm. että tehtyjä vääryyksiä tuskin voidaan panna suomenruotsalaisten tiliin vaan siinä tapauksessa lähinnä korkeamman yhteiskuntaluokan. Levi Ulfvens ilmoittaa samassa lehdessä, että hänen sukunsa 1500-luvulta lähtien omistavia talonpoikia Korsnäsissa eivät ole sortaneet tai tulleet sorretuiksi ja hän ei sen vuoksi ajattele osallistuvansa mihinkään anteeksipyyntökampanjaan.
Boldt meinaa että kritiikki on suunnattu väärään suuntaan.
- Ja se, että ihmiset tulevat vihaisiksi osoittaa vain sen trauman josta pitäisi keskustella. Me emme voi sanoa kuinka suomenruotsalaisten on pidettävä yhtä ryhmänä ellemme ota kollektiivistä vastuuta vääryyksistä joita on tehty.
"Riidoilla ei rakenneta siltoja"
Joten mitä Boldt haluaa, kasvanut Helsingissä suomenruotsalaisissa piireissä?
- Että me näemme ne virheet joita on tehty ja lopetamme omaan napaamme tuijottamisen. Ajautuspaja, esimerkiksi, on hyvä idea, sen täytyy muitoilla agendansa tavalla joka sietää akateemisen tarkastelun
Hän itse ei ole suomenruotsalainen joka johdonmukaisesti vaatii kielellisiä oikeuksiaan. Jos joku haluaa tehdä sen niin "niin olkaa hyvät ja tehkää se".
- Mutta tätit Eirasta ja Kaivopuistosta jotka menevät Stockmanniin ja riitelevät tuskin edistävät sillanrakentamista suomenkielisiin.
Hän ei halua polvistua sen edessä jota hän kutsuu hullufennomaniaksi.
- Ei, Suomalaisuuden liiton, esimerkiksi, täytyy ymmärtää että suomenruotsalaiset ovat olleet täällä monia satoja vuosia, meillä on lakisääteinen oikeus olemassa oloomme ja me emme tule katoamaan.
Rkp sitten?
- Kielipuolue ottaa muilta heidän vastuunsa hoitaa suomenruotsalaisten asiaa.
Se niin kutsuttu pakkoruotsi?
- Minä ymmärrän, että kaikki eivät halua oppia ruotsia, ja silloin heitä ei pidä pakottaa tekemään sitä.
Ja suomenruotsalaisten tulevaisuus?
- Minä en pidä itsetyytyväisestä selviytymiskeskustelusta. On selvää, että meidän on tietyissä rajoissa pidettävä kiinni lakisääteisestä osasta ylläpitää ruotsinkielistä palvelua julkisissa laitoksissa. On olemassa piilevää ärtymystä vaatimuksia kohtaan kaksikielisillä paikkakunnilla joissa suomenruotsalaisten osuus prosenteissa on alhainen (esim. Helsingissä), mutta meidän oman toimintamme kautta meidän on katsottava ettei ärtymys muutu vihamielisyydeksi.
http://www.hbl.fi/text/inrikes/2008/12/18/d21321.php
Anteeksipyytävällä asennoitumisella tehtyihin vääryyksiin voisivat suomenruotsalaiset saada enemmän "goodwill'ia" suomenkieliseltä massalta. Näin tarkoittaa Mikael Boldt, jonka mielipiteet ovat herättäneet kriittistä keskustelua.
Se oli viime viikolla kun Mikael Boldt, kääntäjä ja monotoimimies Espoosta kirjoitti debattiartikkelin joka oli lauantain Höblassa. Inspiraatio tuli Magman ympärillä syntyneistä keskusteluista mutta ajatukset eivät ole mitenkään uusia.
Yksi hänen kannanotoissaan on, että lopetetaan peittely ja myönnetään, että suomenruotsalaiset esi-isät ovat tehneet vääryyttä suomenkielisiä kohtaan ja sen jälkeen oltaisiin enemmän anteeksipyytäviä syystäkin kriittistä kielienemmistöä kohtaan.
- Minä en sano, että me menisimme nurkkaan häpeämään tai järjestäisimme julkisia paraateja joissa pukisimme itsemme säkkiin pyytääksemme anteeksi. Mutta meidän täytyy hyväksyä, että on tehty suuri joukko vääryyksiä suomenkielisiä kohtaan.
Esi-isyyden syyllisyyslista on pitkä
- Vasta vuodesta 1863 saivat suomalaiset kirjoittaa viranomaiskirjeitä suomeksi. Vasta 1890-luvulla oli sallittua kirjoittaa ylioppilaaksi suomen kielellä. Ja aikaisemmin: Kuinka hyvin kunnioitettiin esimerkiksi hakkapeliittojen kielellisiä oikeuksia 30-vuotisessa sodassa? Sitä pitäisi jonkun tutkia.
Lång skuldlista
Ja hän jatkaa:
- Me olemme tulleet miehittäjänä vaikkakin se on jo kauan sitten. Sen meidän on tunnustettava jos me haluamme rakentavan kohtelun kielelliseltä enemmistöltä joka todellakin on ollut tavattoman myötämielinen.
Hänen kirjoituksensa ei mennyt huomaamatta ohi. Eilisessä lehdessä kirjoittaa maisteri Mika Naarala mm. että tehtyjä vääryyksiä tuskin voidaan panna suomenruotsalaisten tiliin vaan siinä tapauksessa lähinnä korkeamman yhteiskuntaluokan. Levi Ulfvens ilmoittaa samassa lehdessä, että hänen sukunsa 1500-luvulta lähtien omistavia talonpoikia Korsnäsissa eivät ole sortaneet tai tulleet sorretuiksi ja hän ei sen vuoksi ajattele osallistuvansa mihinkään anteeksipyyntökampanjaan.
Boldt meinaa että kritiikki on suunnattu väärään suuntaan.
- Ja se, että ihmiset tulevat vihaisiksi osoittaa vain sen trauman josta pitäisi keskustella. Me emme voi sanoa kuinka suomenruotsalaisten on pidettävä yhtä ryhmänä ellemme ota kollektiivistä vastuuta vääryyksistä joita on tehty.
"Riidoilla ei rakenneta siltoja"
Joten mitä Boldt haluaa, kasvanut Helsingissä suomenruotsalaisissa piireissä?
- Että me näemme ne virheet joita on tehty ja lopetamme omaan napaamme tuijottamisen. Ajautuspaja, esimerkiksi, on hyvä idea, sen täytyy muitoilla agendansa tavalla joka sietää akateemisen tarkastelun
Hän itse ei ole suomenruotsalainen joka johdonmukaisesti vaatii kielellisiä oikeuksiaan. Jos joku haluaa tehdä sen niin "niin olkaa hyvät ja tehkää se".
- Mutta tätit Eirasta ja Kaivopuistosta jotka menevät Stockmanniin ja riitelevät tuskin edistävät sillanrakentamista suomenkielisiin.
Hän ei halua polvistua sen edessä jota hän kutsuu hullufennomaniaksi.
- Ei, Suomalaisuuden liiton, esimerkiksi, täytyy ymmärtää että suomenruotsalaiset ovat olleet täällä monia satoja vuosia, meillä on lakisääteinen oikeus olemassa oloomme ja me emme tule katoamaan.
Rkp sitten?
- Kielipuolue ottaa muilta heidän vastuunsa hoitaa suomenruotsalaisten asiaa.
Se niin kutsuttu pakkoruotsi?
- Minä ymmärrän, että kaikki eivät halua oppia ruotsia, ja silloin heitä ei pidä pakottaa tekemään sitä.
Ja suomenruotsalaisten tulevaisuus?
- Minä en pidä itsetyytyväisestä selviytymiskeskustelusta. On selvää, että meidän on tietyissä rajoissa pidettävä kiinni lakisääteisestä osasta ylläpitää ruotsinkielistä palvelua julkisissa laitoksissa. On olemassa piilevää ärtymystä vaatimuksia kohtaan kaksikielisillä paikkakunnilla joissa suomenruotsalaisten osuus prosenteissa on alhainen (esim. Helsingissä), mutta meidän oman toimintamme kautta meidän on katsottava ettei ärtymys muutu vihamielisyydeksi.
http://www.hbl.fi/text/inrikes/2008/12/18/d21321.php
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kollektiivinen syyllisyys on hiukan hankala käsite näissä historiallisissa yhteyksissä. Onko ruotsinkielisten talonpoikien ja kalastajien jälkeläisillä todella jotakin anteeksipyydettävää joltakulta? Entä jos suvussa on ruotsinkielisiä esi-isiä, mutta oma kieli on suomi? Pitääkö silloin pyytää anteeksi?
Sivumennen sanottuna, ovatko palstan miehet muistaneet pyytää anteeksi naisilta huonoa kohtelua 1800-luvulla ja sitä edeltäneinä vuosisatoina?
olla vieläkin Rkp:n suurimpia tukijoita ja asettuvat puolueen ajaman politiikan taakse jolloin eivät he niin syyttömiä ole kuin annat ymmärtää.
Ja mitä tulee 1800-lukuun ja sitä edeltäviin vuosisatoihin niin annetaan nyt ne olla ja puhutaan siitä mitä tapahtuu tällä hetkellä. Kuka esim. haluaa jatkaa sitä politiikkaa joka näillä aikaisemmilla vuosisadoilla vallitsi? Eiköhän se ole Rkp ja juuri nämä ruotsinkieliset talonpojat ja kalastajat? Joten kyllä ne taitavat olla kollektiivisesti osasyyllisiä suomenkielisiin ja erityisesti suomen kieleen kohdistuvaan syrjintään.
Kyllä Boldt on ihan oikeassa, että vaatimalla kohtuuttomuuksia enemmistöltä ei myötätuntoa irtoa. Pieni vähemmistö on kuitenkin aina riippuvainen enemmistön myötämielisyydestä ja kun se loppuu niin silloin alkaa vaikeudet.
Olen asunut suurimman osan elämästäni poissa Suomesta. Meillä on ollut kesäasunto Suomessa Kemiön -saarella. Muutimme sinne asumaan vakituisesti, mutta voi kauhea, en ikinä elämässäni ole kokenut sellaista rasismia missä maassa olen asunutkin. Lähdimme Ruotsiin ja nyt tunnen että olen aivan yhtä arvokas kuin kaikki muutkin ihmiset täällä. Olen ruotsinkielen taitoinen myös. Aldrig mera Finland, aldrig. Viimeinen abartheid valtio on Suomi, täysin käsittämätöntä.
Tottakai surujen paras selviytymiskeino olisi rakentaa hyvät suhteet pääväestöön.
Kaikki muu on itsemurhaa.