Minulla todettiin kakssuuntainen keväällä, jolloin oli vaikea mania ja jouduin suljetulle osastolle 6vk..kuvittelin osastolla ollessani mm olevani uskonnollinen henkilö, ja myöhemmin että minua kuvattiin..uskoin siis olevani elokuvassa..onko muilla vastaavaa kokemusta??osastolta päästyäni en kokenut että tarvitsisin lääkitystä ja lopetin ne n2kk sitten..nyt sitten on päällä niin hirveä ahdistus että en enää osaa olla kotonani, olen vain vanhemipieni luona, missä saa ruokaa, itse en sitä varmastikkaan pystyisi tekemään, vältän kaikkea sosiaalista kontaktia, koska tuntuu etten siihen pysty...aamusta asti ahdistaa heti niin paljon että voin pahoin siis ihan fyysisesti lähes koko päivän...minulla ei ole töitä ei koulua eikä kumppania..itsemurha ajatukset kulkevat mielessä jatkuvasti. tuntuu etten osaa enää elää, ja olen kateellinen ihmisille jotka pystyvät edes normaaliin keskusteluun. en enää tiedä mitä tehdä...on minulla hoitokontaktejakin ollut mutta siellä en ole kertonut ongelmistani,vaan esittänyt hyvin voivaa.
Miten tälläisesta ahdistuksesta voi selvitä? onko kenelläkään vinkkejä mikä auttaisi ahdistukseen ja siihen että saisi taas elämän syrjästä kiinni...
Miten tälläisesta ahdistuksesta voi selvitä? onko kenelläkään vinkkejä mikä auttaisi ahdistukseen ja siihen että saisi taas elämän syrjästä kiinni...
Vastaukset 8
Vanhimmat
eikö kenelläkään todella ole antaa mitään vastaavanlaisia kokemuksia/jotain vinkkejä...tiedän itse aiheuttaneeni pitkälti oloni mutta jonkunlaista tukea kai haen täältä....
Ensiksin koita syödä lääkkeitä edes vähän..olen myöskin ollut sairaalassa hoidossa ja samat suuruudenhullut kuvitelmat oli päällä..sen jälkeen vielä kun pääsin sairaalasta olo oli irrallinen ja katselin kaikkea kuin ensimmäistä kertaa.en tiennyt miten ostetaan bussilippu tai ajetaan polkupyörää.pelotti..ja väsytti..menin kuitenkin työkkärin järjestämälle mielenterveyskuntoutujille tarkoitetulle kurssille ja sitä kautta pääsin työ harjoitteluun ja elämään tuli joku rytmi..kirjoitin myös asioita paljon ylös ja koitin voittaa pelkojani sekä tehdä ainakin kerran päivässä jotakin hyvää itselleni.niinkuin kävely metsässä tai joen katseleminen.luonto auttoi.en myöskään ole uskovainen henkilö mutta ahdistuksissani illalla ristin käteni ja pyysin:auta!Ja joku kai kuuli koska nyt tuosta on 6 vuotta.minulla on vakituinen työpaikka asiakaspalvelussa.olo on hyvä koko ajan pyrin tekemään hyvää itselleni.aloitin joogamisen ja meditoinnin.uin paljon,laulan ja tanssin.Elämästä voi selvitä hengissä ja se voi vielä olla ihanaakin:)
parane, mutta pysyy oireettomanakin hyvällä lääkityksellä
lopetin lääkitykseni koska silloin kuvittelin pärjääväni ilman lääkitystä, en halunnut uskoa diagnoosiani, mutta pakko kai se on uskoa, tuskin semmoinen mania ihan tuulesta vaan tuli. Lääkkeistä minulle tuli todella turta olo, ei oikeen mikään tuntunut miltään, mutta nyt ymmärrän että oloni saattoi olla vaan alkavaa masennusta...tiedä häntä.
lääkkeinä minulla on 600mg litium ja 10mg zyprexa...onkohan kenelläkään mulla samanlaista komboa?? kiitos kuitenkin kaikille vastauksesta..kai ne lääkkeet on taas alotettava ja vaan toivoa että olo niillä sitten paranisi.
Hei!
Sisareni sairastui kaksisuuntaiseen, ja jätti myös lääkkeet sairaalajakson jälkeen väliin. Puolen vuoden kuluttua uusi sairaalajakso.
Hän hyväksyi sairauden ja lääkkeiden välttämättömyyden (kaikki eivät ehkä tarvitse, tätä on erilaista tyyppiä ja vaikeusastetta, kuten vaikkapa allergiaakin) ja opiskeli ja meni työelämään. Avioitui.
Kymmenisen vuotta mennyt nyt hienosti - toki välillä "yrittää tulla" hypomaniaa päälle, kuten hän itse kuvailee. Silloin siskoni syö ja nukkuu säännöllisemmin, juttelee asiasta ja yrittää rauhoittua.
Mutta tämä siis lääkkeiden kanssa.
Suosittelen!
minäkin että aloitat lääkehoidon uudestaan. Ota yhteyttä hoitavaan henkilöön ja kerro ahdistuksesta ja lääkkeistä tulevasta väsymyksestä, on itsensä parhaaksi olla rehellinen muille ja itselle. Valitettavasti monesti tässä sairaudessa joutuu hakemaan itselle sopivaa lääkekomboa pitkäänkin, mutta se on sen arvoista.
MULLAKIN ON TUOTA OLLUT SIINÄ ON NOUSUJA JA LASKUJA,KYLLÄ SE PYSYY HALLINNASSA KUN ON REHELLINEN ITSELLE JA MUILLE SAIRAUS SILLOIN KUN JOUTUU SAIRAALAAN ON HELPONPAA KUN SIELÄ SAA KESKUSTELU APUA KÄYN TÖISSÄ JA ASUN YKSIN YSTÄVIÄ MULLA ON LESTADIOLAISTEN SEUROISSA JOIHIN ITSEKIN KUULUN SIELLÄ EI LUOKITELLA VAAN KAIKKI ON JUMALAN LUOMIA JA ARVOKKAITA
Hei taas, eli aloitin kesällä lääkkeeni ja oloni parani huomattavasti. Sen jälkeen on parannusta tapahtunut niin paljon että syön enää 1/3 lääkkeistäni, eli 5mg zyprexaa..tämä siis lääkärin kanssa keskusteltu asia. Masennus on tiessään ja olen palannut takaisin opiskelemaan ja týöelämään. Elämä hymyilee..:) Kiitos kaikille tuesta ja ihanaa joulua!