Naisilla ei sanota olevan valtaa, mutta onko asia niin?
Naiset käyttävät paljon valtaa, mutta se on verhottuna eri tavoin riippuen siitä, missä valtaa käytetään.
En tiedä onko pirttihirmu edes sanana tuttu, mutta psylologi Hannele Törrönen kirjoittaa siitä mainiosti. Se kertoo yhden naisten käyttämän vallan muodon, jota "ei ole". Jokainen voi sitten päätellä onko "pirttihirmu" myös narsistinen.
Mielenkiintoista asiassa on se, että niin vallankäyttö kuin narsismikin ovat molemmat asioita, joita naisilla ei (haluta) "nähdä". Narsimikin on vallankäyttöä.
http://www.nuleksen.net/etc/etcfiles/Documents/Pirttihirmu.txt
Naiset käyttävät paljon valtaa, mutta se on verhottuna eri tavoin riippuen siitä, missä valtaa käytetään.
En tiedä onko pirttihirmu edes sanana tuttu, mutta psylologi Hannele Törrönen kirjoittaa siitä mainiosti. Se kertoo yhden naisten käyttämän vallan muodon, jota "ei ole". Jokainen voi sitten päätellä onko "pirttihirmu" myös narsistinen.
Mielenkiintoista asiassa on se, että niin vallankäyttö kuin narsismikin ovat molemmat asioita, joita naisilla ei (haluta) "nähdä". Narsimikin on vallankäyttöä.
http://www.nuleksen.net/etc/etcfiles/Documents/Pirttihirmu.txt
Vastaukset 13
Vanhimmat
tuon kuvauksen mukaan ihan samanlaista kuin narsismi ja kyllä siitä moni mies tunnistaa vaimonsa. Mutta varmaan ei kovin monella naisella riitä huumori tutkia omia vallankäyttömekanismejaan ja pohtia miten narsistisia ne ovat. on ihan hyvä että keskustelu on nyt tuotu lähemmäs jokapäiväistä elämää.Törrösen kirjoitus oli hyvin suora ja koreilematon,vaikka niin sanotaankin että jos aikoo kritisoida naista häneltä pitää ensin pyytää anteeksi.
Mitä nainen haluaa?
Pohjimmiltaan jokainen nainen haluaa hallita miestään. Ja herra paratkoon, vaikka tätä on vaikea myöntää, jokainen mies haluaa hallita naistaan. Tuon valtataistelun hävinnyt osalpuoli useimmiten 'uhriutuu' ja löytää narsismista helpon selityksen sille, minkä vuoksi jäi alakynteen ja alkaa syyttämään exäänsä, kun pitäisi katsoa peiliin ja miettiä minkä vuoksi omat vallankäyttökeinot eivät purreetkaan?
Tähänpisi oikeastaan seuraava biisi:
http://www.youtube.com/watch?v=TIKn3n7m3BI&feature=PlayList&p=5E375FFB934B6D91&playnext=1&playnext_from=PL&index=46
Valta ja vallankäyttö parisuhteessa on kuin taistelua ja sotaa ja sitä sitten nimitetään rakkaudeksi. Aika härskiä sumutusta... ja sitten osa ihmisistä vielä menee tuohon ansaan.. hmm.. ajattelin tehdä valta-alotuksen, mutta sellainen olikin jo täällä. Joten tyydyn vain kommentoimaan sitä.
"Tuon valtataistelun hävinnyt osalpuoli useimmiten 'uhriutuu' ja löytää narsismista helpon selityksen sille, minkä vuoksi jäi alakynteen ja alkaa syyttämään exäänsä, kun pitäisi katsoa peiliin ja miettiä minkä vuoksi omat vallankäyttökeinot eivät purreetkaan?"
Ja minä sanon tuohon että höpönhöpön, Temppuilija!
Ei narsistin uhria tuollaisesta tule! Ja väitänpä että melkein jokaisessa ihmissuhteessa on kysymys jollain lailla siitä, että toisella on enemmän valtaa ja sitä vallan tasapainoa haetaan, sellaisissakin tapauksissa mitkä ei oo narsismia nähneetkään.
Minusta tuntuu että joillakin kirjoituksillasi haluat poisselittää koko narsismi-ilmiön sellaisena kuin se on.
Tai siis voihan tuollakin perusteella joku VÄITTÄÄ olevansa narsistin uhri.
NPH:ssa on kyse PALJON muustaKIN kuin vallankäytöstä. Toki siitäkin.
Ei-narsisti vallankäyttäjä voi tuntea esim. empatiaakin, mutta narsisti ei pysty tuntemaan sitä eikä pysty asettumaan toisen ihmisen asemaan. Minusta se on yksi oleellisimmista narsistin piirteistä.
ja hyvin kirjoitettu teksti, kärjistyksineen.
Olisin vastapainoksi kaivannut vastaavaa miehistä. Miksi asettuvat pirttihirmun tossun alle? Miksi niin helposti antavat vastuun kodin, perheen, lasten asioista ja parisuhteen laadusta naisille? Siksi kun se on helpompaa? Mistä löytyy miesporukka keskustelemassa parisuhteittensa laadusta?
Tekojensa motiivien pohtiminen on hyödyllistä kyllä kaikille.
Sillähän on pitkä historiansa, että koti on ollut naisten vastuulla. Ja vallassa. Tervetuloa vaan miehet tuota perinnettä muuttamaan.
En kyllä pirttihirmun käytöksessä näe kovin paljoa narsistista persoonallisuushäiriötä. Toki narsisti VOI noinkin toimia.
Narsismi on vallankäyttöä, mutta se voi ilmetä niin monenlaisilla tavoilla, että sitä vasta vaikeaa onkin tajuta vallankäytöksi.
Miksi alistuvat narsistisen vallankäytön alle, ja miksi suostuvat siihen? Mutta miesnarsistin uhrit ovat uhreja, joten ei sellaista kysellä. Miksi naisnarsistin miesuhreilta kysellään syitä miksi he alistuvat narsistin vallankäytön alle, sitä en ymmärrä.
Kyllä se Törrösen kuvaama 'pirttihirmuisuus' pahimmillaan on naisellista narsismia, vallankäyttöä, mielivaltaa, ja myös väkivaltaa. Mitä enemmän sitä ilmenee sitä enemmän voidaan puhua naisen 'luonnehäiriöisyydestä'.
Mutta jostakin käsittämättömästä syystä naisen narsismia ei tunnisteta, sitä ei haluta tunnistaa. Ja naiset tekevät lujasti töitä vaientaakseen keskustelun aiheesta - ja jopa syyllistääkseen miehet narsismin uhreina.
kuvaa erittäin hyvin sen, miksi miehet jätin pois.
Kun kirjoitan aloituksen naisen näkymättömästä ja narsistisesta vallankäytöstä , en halua siirtää huomiota muualle.
Minä näen paljon yhteistä Törrösen kuvaamassa pirttihirmussa ja narsistissa. Oikein puistattavan paljon.
eikä se pirttihirmuilu suinkaan kohdistu vain mieheen! Mukana on useimmiten myös lapsia, jotka altistuvat samalle.
en näe Törrösen tekstiä minään erityisen tarkkana naisnarsistin kuvauksena. Pirttihirmuisuutena ja ikävänä käytöksenä kylläkin. Toisaalta voisi olla hyvinkin tarkka kuvaus jostakin naisnarsistista.
Artikkelissa puhuttiin naisista ja miehistä yleisellä tasolla, jolla esitin kysymyksenikin siten.
syyllistyn itse usein tuohon pirttihirmuiluun, mutta onneksi tajusin sen muutama vuosi sitten itsekin ja nykyään huomaan ajoissa että se vaihde on iskeytymässä päälle ja katsahdan peiliin. Uhriutuminen johti itsellä siihen että näin puolisossa vain huonoa mutta itsessäni en vikaa ollenkaan. Onneksi minulla on ollut ymmärtäväinen terapeutti joka on hyvin auttanut minua vähentämään hirmuilua!
osoitus siitä, ettei läheskään kaikki hankala käyttäytyminen ja/tai persoonallisuuden hankalat piirteet ole mitään 'kiveen hakattuja'. Niitä voidaan tunnistaa, ottaa itseen kuuluviksi, ja voidaan ruveta opettelemaan niiden tilalle uudenlaista suhtautumista ja käyttäytymistä. Sama juttu on monen miehen väkivaltaisuuden kohdalla: mies itse 'tunnustaa syyllisyytensä', ottaa vastuun käyttäytymisestään, ja alkaa tosissaan opetella uutta tuhoisan tilalle - usein hyvällä menestyksellä.
Sellainen ei ole narsismia, eikä mitään muutakaan luonnehäiriöisyyttä. On vain opittu tuhoisan käyttäytymisen malleja ties mistä elämän varrelta; usein kai omasta lapsuuden kodista. Ei osata muuta, ennen kuin aletaan tietoisesti ja ammattilaisen avustuksella opettelemaan pois vanhasta, ja omaksumaan uutta tilalle.
Luonnehäiriöinen ihminen ei viitsi vaivautua moiseen puuhaan; hän vaatii toisia muuttumaan niin, ettei hänen tarvitsisi heidän takiaan 'pirttihirmuilla', tai muuten olla aggressiivinen... Hän kun tietää tasan tarkkaan, että hänen hankala käyttäytymisensä on muiden syytä, he aiheuttavat sen, että hän joutuu turvautumaan aggressiivisuuteen. Turha siinä on kenenkään väittää vastaan.
Hyvä kirjoitus. Ja hienoa, että toit tämän esille. Sitä ihmettelen, että taas tässäkin se uhriutuja olikin nainen. Nainen voi siis olla mielestäsi narsistin uhri ja siitä uhriutua, ja hän voi itse olla narsisti ja siitäkin uhriutua? Tästä kolumnistako tuo uhriutuja ajatus on lähtöisin sinulla? Eikö mies voi koskaan mielestäsi olla uhriutuja?
Mietin vielä sitäkin, että tajusiko Törrönen ollenkaan kirjoittavansa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ? Eikö hän tajunnut, että hänen oma pirttihirmuisuutensa ei liittynyt mitenkään noihin hänen kuvailemiinsa tapauksiin, kun hän vertasi omaa ja edellä kuvattujen naisten käytöstä? Hän nimittäin ei maininnut sanallakaan, että näissä tapauksissa kyse luultavimmin on persoonallisuushäiriöisistä naisista. Mielestäni Törrönen sekoitti tässä kaksi eri asiaa, puhumalla normaalin naisen vallankäytöstä ja "pirttihirmuisuudesta",joka taasen kuvaa narsisti naista.
Törrösen mielestä keski- ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön mekanismejaan. "Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan, toiset uhriutuvat loppuelämäksi". Näin varmasti onkin terveellä ihmisellä, mutta entä narsisti nainen? Uskon, että mahdoton tehtävä. Narsisti nainen tai mies ei kykene muuttumaan, tuskin paljon edes ryhtyy pohtimaan.
Törrönen kuvailee omaa elämäänsä pirttihirmuna. Mielestäni kyse ei ollut hänen kohdallaan pirttihirmuisuudesta,vaan hän on tyypillinen työssä käyvä nainen, joka on toimessaan tottunut ottamaan ohjat käsiinsä. Hän on monen naisen tavoin väsynyt työstä palattuaan, joka kotiin tultuaan huomaa siellä odottavan toisen työmaan. Tämä on tuttua joikaiselle työssä käyvälle naiselle.
Monikaan mies ei murehdi kodin sotkuja sillä tavoin, kun nainen. Mies osaa ottaa raivostuttavan lunkisti kodin ja perheen asiat ja siirtää ne kevyesti naisen harteille, itse lysähtäen sohvalle telkkarin ja urheilun maailmaan. Nainen automaattisesti alkaa raivata sotkuja, käy kaupassa ja laittaa ruokaa. Tämä oli ihan normaali kuvaus normaalista perhearjesta, jossa keskustelemalla kaikkiin asioihin saatiin muutos.
Entä onnistuuko narsistin kanssa tuo Törrösen kehottama keskustelu? Jokainen narsistin kanssa elävä ja elänyt tietää, että impossible tehtävä!
Törrönen kuvaili mielestäni tietämättään narsistista persoonallisuushäiriötä, mutta luuli sen olevan ihan tavallista naisten kompensoimaa vallankäyttöä.
Lopuksi hän toteaa, että "elämä on paljon helpompaa, kun opimme suhtautumaan kodin hulluuksiin huumorilla ja joustamaan suunnitelmissa ja säännöissä. Tästäkin lauseesta huomaa, että hänelle ei ollut valjennut naisen narsistinen persoonallisuushäiriö. Kuinka moni narsistin kanssa elävä allekirjoittaa, että narsisti ylipäätänsä suhtautuisi huumorilla, joustamalla, luopumalla omista suunnitelmistaan ja säännöistään. Aito narsisti ei koskaan luovuta, eikä neuvottele.
Olet Ilkikurimus paljon täällä puhunut tuosta uhriutumisesta, kun narsitin uhrit ovat kirjottaneet kokemuksistaan. Aika monen olet todennut juuri tuollaiseksi uhriutujaksi täällä. Minullekin on ihan tuttua lähipiirissäni tälläisen naisen käytös miestään kohtaan ja se on todella pöyristyttävää katseltavaa. Uhrilla ja uhriutujalla on siis vissi ero. Miten sinä muuten täällä palstoilla tunnistaisit uhriutujan ? Kertoisitko oman näkemyksesi ja kuvailisit vähän.
Pirttihirmu on kontrollifiriikki ja sellaisena kovin epävarma. Törrösen kuvauksessa tuli esille vain 'määräilyvallan' käyttöä ja sen säilyttämisyritystä: "ellen toimisi, perheen arki luhistuisi". Tuo ei ole narsismia.
Naisnarsisti vaikuttaa samalla tapaa kuin miesnarsisti. Hän tähtää iskunsa niihin pisteisiin tai ajatuksiin, joiden avulla toinen ihminen määrittelee itseään ja suhdettaan maailmaan. Iskujensa tueksi hän voi ottaa ulkoisia keinoja käyttöönsä.
Suhteessa mieheen tehokas ulkoinen keino on (nuorelle miehelle) pihdata ja viestittää ettet saa, koska olet vastenmielinen. Suhteessa hieman vanhemmalle miehelle tehokast keino on "yliseksuaalisuus" - haluan jatkuvasti ja sinä et pysty/kykene/ sitä minulle tarjoamaan. Miehelle kuin miehelle iästä riippumatta on munan laadukkuuden vertailu aina hyvä konsti. Näin vaikutetaan miehen itsetuntoon aivan aidosti. Pahimmillaan synty kokemus, että "kukaan ei voi rakastaa minua ja sen vuoksi hyväksyn ylikävelyn".
Tuo naisnarsistin tuottama kierre on loputon. Sen voittaa ainoastaan katkaisemalla suhde. Jos yrittää kaupankäyntiä millä tahansa asialla, se kääntyy muotoon "olet heikko".
(Pieni heitto ulkopuolelta. Jo ikääntyvänä miehenä on niin hauska kuunnella puheita sukupuolirooleista. Sitä ei sanota ääneen, mutta viimeistään noin 40-kymppistä urosta kiinnostaa seksi paljon vähemmän kuin naistaan. Mies antaa, nainen ottaa).
Tuo kuvaus sopii hyvin omiin vanhempiini, äitini oli ja on todella kova käyttämään piilovaltaansa joka hänelle on tullut osittain vahingossa. Vallankäyttö näkyi aina isäni ja lasten mitätöinnissä ja äidin turvautumisessa perheen ulkopuoliseen apuun, niiden apuun jotka äitini oli korottanut muita ylemmäs jalustalle. Omien lasten tai aviomiehen apu tai edes hyväksyminen heidät puhumaan oman perheen asioista oli äidille vierasta. Jos perheessä oli joku asia päätettävä sen teki äiti ulkopuolisten kera ottamatta lainkaan muuta perhettä huomioon. Sama touhu äidillä jatkuu edelleenkin. Se äidin piilovallankäyttö oli niin pitkälle vietyä että isäni kuoli lopulta sen takia.