Olen sanoinkuvaamattoman yksinäinen ja masentunut.minulle on diagnosoitu vaikea masennus ja lääkitys on.
Silti pystyin käymään hyvin töissä ja rakastin työtäni ja työkavereitani.
Vielä viime keväänä tuntui että selviän tästä ja saan raha asioitani kuntoon.
Kaikki musteni kun työsopimustani ei jatkettu,työni olen tehnyt hyvin ja pomokin niin sanoi,ei vaan ole taloudellisesti varaa pitää.
Joten minä sain lähteä,ei mitään outoa tanä aikana mutta ei se ketään lohduta joka sen joutuu kokemaan.
Olen koko kesän ollut kuin muissa maailmoissa,päivästä päivään raahaudun eteenpäin.
Lasten takia en voi sänkyn pohjalle jäädä,hyvä niin.
Taloudellinen tilanne pahenee koko ajan ja yö unet katoavat.kaipaan työtäni ja työkavereita aivan valtavasti.
Soittelemme joskus mutta minulle jää sellainen olo että.he ovat vaivauteneita jos kysyn jotain työhön liittyvää.
Kaipaan aikoja kun yhdessä kävelimme pois töistä ja huokattiin huomiseen.
En tiedä miten kauan kestän tätä painetta ja ahdistusta.
psykologi käski ihmisten ilmoille,kysyin häneltä millä rahalla.
Sosiaalitoimisto en saa mitään kun on puolison tulot.
liitosta saan rahaa mutta kaikki menee alussa rästi laskuhin.
Olen miettinyt pitäisikö ruveta täydeksi juopoksi ja mennä yhteiskunnan rahoilla 1-3 viikoksi huilaamaan terveyskeskukseen ja eiköhän sossukin jo vastaan tulisi.
Mutta onneksi en vielä tuolle tielle ole lähtenyt,masennus ja viina.Siinä se viimeinen yhtälö.
Kertokaa te muut jotka sairastatte masennusta ja olette työnne menettäneet miten selviätte.
Kiitokset.
Silti pystyin käymään hyvin töissä ja rakastin työtäni ja työkavereitani.
Vielä viime keväänä tuntui että selviän tästä ja saan raha asioitani kuntoon.
Kaikki musteni kun työsopimustani ei jatkettu,työni olen tehnyt hyvin ja pomokin niin sanoi,ei vaan ole taloudellisesti varaa pitää.
Joten minä sain lähteä,ei mitään outoa tanä aikana mutta ei se ketään lohduta joka sen joutuu kokemaan.
Olen koko kesän ollut kuin muissa maailmoissa,päivästä päivään raahaudun eteenpäin.
Lasten takia en voi sänkyn pohjalle jäädä,hyvä niin.
Taloudellinen tilanne pahenee koko ajan ja yö unet katoavat.kaipaan työtäni ja työkavereita aivan valtavasti.
Soittelemme joskus mutta minulle jää sellainen olo että.he ovat vaivauteneita jos kysyn jotain työhön liittyvää.
Kaipaan aikoja kun yhdessä kävelimme pois töistä ja huokattiin huomiseen.
En tiedä miten kauan kestän tätä painetta ja ahdistusta.
psykologi käski ihmisten ilmoille,kysyin häneltä millä rahalla.
Sosiaalitoimisto en saa mitään kun on puolison tulot.
liitosta saan rahaa mutta kaikki menee alussa rästi laskuhin.
Olen miettinyt pitäisikö ruveta täydeksi juopoksi ja mennä yhteiskunnan rahoilla 1-3 viikoksi huilaamaan terveyskeskukseen ja eiköhän sossukin jo vastaan tulisi.
Mutta onneksi en vielä tuolle tielle ole lähtenyt,masennus ja viina.Siinä se viimeinen yhtälö.
Kertokaa te muut jotka sairastatte masennusta ja olette työnne menettäneet miten selviätte.
Kiitokset.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ostastolle lepäämään? onko sulla joku lääkitys meneillään?
jotta voit keskustella asioista.Verkkoklinikka on ihan jees paikka ja paljon saa asiallisia vastauksia ja tietoa asioihin.
http://www.verkkoklinikka.fi/keskustelut
Kerroit, että sinulla on puoliso. - Entä puolisosi, voitko hänen kanssaan mennä jonnekin? Kävelylle? Onko hän sellainen ihminen, jolta voit saada tukea? Vai tunnetko hänenkin seurassaan vierautta, yksinäisyyttä? - Joskushan voi olla niin, että olo on yksinäinen myös toisen seurassa.
Köyhänä olen löytänyt paljon iloinaiheita ilmaiseksi: kirjastot, puistot, lenkkeily, jotkut taidenäyttelyt. Eivät maksa mitään.
Yritä ottaa päivä kerrallaan, jos pystyt.
Elämä jatkuu kuitenkin, hetki ja sekunti kerrallaan.
Et ole yksin kokemuksinesi, meitä on muitakin.
Minulla on vähän samanlainen tilanne, työsuhde päättyi, mutta masennuksen takia en saanut jatkaa. Työpaikalla savustettiin kaikki "ongelmatapaukset" pois. Minulla on myös mies ja lapsia, mies on melko hyvin tukena, mutta patistaa hakemaan töitä. Olen kovin väsynyt ja haluaisin nukkua paljon, mutta huono omatunto valvottaa ja näin kierre on valmis.
Olen yrittänyt suunnitella työhön menemistä, minulla on nuoruudesta "vähänkäytetty" hoitoalan koulutus, jossa varmaankin voisi olla töitä, samoin toiselta koulutusalaltani olen yrittänyt katsella töitä.
Ajattelisin niin, että parempi yrittää vaikka mennä pieneksi aikaa mihin vain, jotta pääsee elämän syrjään taas kiinni. Se varmaan olisi sinullekin parasta? Joka työpaikassa tapaa edes joitakuita ihmisiä ja saa tunteen, että kuuluu johonkin, edes vähän aikaa. Samalla kun on tuossa väliaikaisessakin työssä, pystyy helpommin hakemaan muualle, kun pystyy osoittamaan, että on työteliäs, eikä kavahda työtä.
Jopa osa-aikainen työ voisi olla hyväksi, vaikka tulot eivät nyt huimat olisikaan. Parempi sekin kuin työtön!!!
Tsemppiä meille, eikö vain!
"rakastin työtäni ja työkavereitani.
kaipaan työtäni ja työkavereita aivan valtavasti.
Kaipaan aikoja kun yhdessä kävelimme pois töistä ja huokattiin huomiseen"
"Sosiaalitoimisto en saa mitään kun on puolison tulot.
Lasten takia en voi sänkyn pohjalle jäädä"
Niin, että työ ja työtoverit ovat rakkautesi kohde ja heidät olet nyt menettänyt. Puolisostasi mainitset vain esteenä sossun rahojen saannille. Lapset ovat esteenä sängyn pohjalle jäämiselle.
Kuulostat itsekkälle. Tulet vielä masennus-palstalle julistamaan viimeistä yhtälöä.
Ei nyt oikein herää sympatiat tuon tekstin perusteella, jonka olisit voinut yhtä hyvin laittaa vaikkapa potkut ja työttömyys -palstalle.
Itsekkyys ja itsekeskeisyys on ongelmasi. Entä, jos sinulla ei olisi lapsiasi ja puolisoasi? Voisit elää juopon leveää elämää ja käydä terveyskeskus-hotellissa lepäilemässä. Niinkö te siellä työpaikallanne tiesitte juoruta? PAH! Tuolla makaa yksi juoppo pressun alla eikä missään hotellissa.
Sinun pitäisi menettää kotisi, niin osaisit arvostaa nykyistä olotilaasi.
että melko helpolla heltiää "vaikea masennus" -diagnooseja.
Kysyit psykologilta, että millä rahalla menisit ihmisten ilmoille. SE kuulostaa uusavuttomuudelta ja psykologi-palveluiden väärinkäytöltä.
Millainen lapsuus sinulla oli? Elitkö ylisuojeltua elämää?
Niin tuota, aloittajahan kertoi olleensa vaikeasti masentunut jo ennen työttömäksi jäämistään. Vaikea masennus -diagnoosi ei siis ollut diagnosoitu sen jälkeen.
Masentuneena tuntuu kyllä varmasti erittäin pahalta kaikki syytökset esimerkiksi "uusavuttomuudesta". Masennukseen kun kuuluu valitettavasti aloitekyvyn heikkeneminen. Siksi olisi tärkeää, ettei masentunutta jätetä yksin sinne peiton alle makoilemaan, vaan kammetaan vaikka väkisin lenkille mukaan! Esimerkiksi.
En usko kenenkään masennusta itselleen tai läheiselleen toivovan.
Kaikkea hyvää silti kaikille, myös sinulle aloitekyvyttömyydestä kirjoittanut. Ehkä sinulla oli tänään huono päivä tai ehkä joku muu pännii tänään. Tekevälle sattuu.
Mä olen pitkästä työsuhteesta irtisanottu ja sen jälkeen hirveän monissa määräaikaisuuksissa työskennellyt, niissäkin sattui vastoinkäymisiä. Olen kestänyt sen avulla, kun en ole koskaan identiteettiäni, elämänsisältöäni enkä varsinkaan ihmissuhteitani pannut kokonaan vain työelämän varaan. Mulla on aina ollut kuin vaistomaisesti ihan oma maailma, joka sitten ilman työtä ollessani pysyi entisellään ja toimi, tosin työstämistä sekin vaatii. Siellä ihmissuhteita, jotka eivät liity mihinkään noista työsuhteista, ja myös olen aina pyrkinyt ajattelemaan itseni yksilönä ilman sitä leimaa, minkä työroolini minulle antaa. Näin olen selvinnyt.
Työ ja sen tuoma 'elämä' on joka tapauksessa jätettävä taakse, vanhuuden tullen. Sitähän voisi työstää koko ikänsä jo, sekä myös työttömäksi joutumisen varalta.
Kaiken päälle minua on identiteettini käsittämisessä auttanut usko elävään Jumalaan; tällöin olen hyvin tietoinen siitä, että minulla on tarkoitus, Luoja on minut luonut, ja että minä olen tärkeä huolimatta siitä mitä työkseni teen, tai teenkö mitään. - Tämä oli vastaukseni Snulle.