Meillä on aina ollut kissoja, mutta ei tällaista persoonaa. Haettiin Kerimäeltä Bengali/siiami sekoitus. Oli vajaa kaksikuukautta vanha. Muuten menis hyvin, mutta liian pienenä vissiin otettu, kun etsii meistä tissiä ja nunnaa hirveästi ja jos ei anneta nunnata käy käteen kiinni, syöksyilee jalkoihin. Nukkuu meidän välissä yöt ihan rauhallisesti, mutta kun aamukoittaa alkaa ilkeily. Kertokaapas kissaihmiset, mikä auttais tähän äidin etsintään? On ollut meillä jo puolitoistakuukautta, yritetään tosissaan saada hänet viihtymään. Rakastetaan sitä pientä idänneitoa. Miten sen kiltisti tekis, ettei nunnais/imis meitä??
Kissaihmisiltä
mummi kyselee?
10227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mutta onko tämä oikea palsta politikoinnille? Muistaakseni täällä on käyty ihan vilkasta keskustelua kissoista, niitä ihmisiä minä nyt etsin.
Siirtyä puollustuskannalle vaikka mistään ei ole syytetty
kissoista??
Kokeile lemmikit-osiosta kissapalstalta kysyä.aikoinaan minullakin oli kissoja,maalaistalosta kun olen.Yksi kissamme pyrki imeskelemään aina silloin tällöin aikuisenakin kättäni joskus,mutta hienovaraisesti siirsin käden pois piilottaen vaikkapa tyynyn alle.Sinulla taitaa olla kuumaverisempi tapaus.Iloista loppuelämää teille!
Joka oli talonmiehen löytämä löytökissa ja aikoinaan pimputti taloyhtiömme ovikelloja kysyen asukkailta, onko joltakin karannut. Siis se kissa ei soittanut ovikelloa ka kysynyt onko talkkari teiltä kadonnut, vaan talkkari kissasta.
No se kissa oli semmonen, että sen piti aina päästä syliin rapsuteltavaksi aamuvarhaisesta alkaen. Sanomalehden lukemisesta ei tullut mitään, koska se inhosi Häkkisen juttuja ja aina kun käänsin sivua, niin se alkoi tassulla riuhtomaan sivuja irti varsinkin, jos se jäi uuden sivun alle piiloon. Sitten sain sen koulutettua niin, että se ei jäännyt sanomalehden päälle makaamaan vaan tuli suoraan syliin aamupalan aikana. No sitten se keksi, että aina kun kohotin maksamakkaraleivän kohti kitaani, yritti se varastaa sylistäni ne maksamakkarat leivältä omaan suuhunsa ja mun piti pitää sitä leipälautasta toisella puolella pöytää. Hankalaa oli se aamupalan syöminen ja sanomalehden luku aamuisin.
Suosittelen sinulle kissalle kunnon kuria ja pitkäjännitteistä koulutusta ja että aamulla pitää saada lehti lukea rauhassa ilman repaleisia sivuja.
mutta siellä vaan riidellään, miten kissa pitää kasvattaa? Meidän neitokainen ei välitä aamulehdestä, hermostuu illalla, kun nukutan itseäni lukemalla. Ei siitä kissan läpisyöksyneestä sivusta saa enää mitään selvää. Haarald olet oikeassa, kuri pitää tälle pitää, ei ole mikään helppo tyyppi. Parivuotta menee ja jämti pitää olla. Tyttärelläni on samanlainen, mutta otettu vasta 3kk vanhana. Ei propleem, hienosti on pysynyt kolli leikkisänä, vaikka munat vietiin pois jo 7kk vanhana. Ei ole läski, vaan lihaksikas jangman.
Koiraihmiset haisee märille vaatteille ja villasukalle kun taas kissaharrastajat kirkkaalle virtsalle. Koirallisen perheen autoon istuminen on kauhistuttavaa, karvoja ja hajua riittää kotiinviemisiksikin. Kissapissat onneksi kuljetetaan koreissa. Sen mitä olen elukkaystävien koteja seurannut niin mahtaa ne olla aikamoisia kirppu ja bakteeripesiä?!?!
ennen ja sitäpaitsi tämä idänneito tykkää suihkusta. Kirppukasoja hahaaa!
Kissanpentu oppii paljon emoltaan ja sisaruksiltaan 12 viikon ikään asti, joten mitenkään tuulesta temmattu ei ole kissanpentujen luovutusikä 12 viikkoa. Seitsemän-kahdeksan viikon ikäinen pentu on aivan liian nuori luovutettavaksi, ja siitä teidän ongelmatkin pitkälle johtuu. Kokeilkaa jos pentu huolisi jonkin "keinoemon", pehmolelun tai rätin, jota hän voisi imeskellä ja nunnuttaa. Itämaisen rodun kissat ovat luonteeltaan erityisen vaativia ja ihmisrakkaita sekä äänekkäitä.
Onnea ja menestystä kissanpennun kanssa! Työ on varmasti vaativaa mutta myös palkitsevaa.
Jonka kanssa voi sitten leikkia ja nuolla toista kisua.
Nuori tyttökissani halusi, aamuisin hyökkäillä jalkoihini kun nukuin vielä.
Kun sille tuli kaveriksi poju, niin sen huomio kiinnittyi sitten kaveriinsa.
Kissankaan ei ole hyvä olla ilman lajitoveria. Meikäläisellä on vain ollut maatiaisia. Poju tuli meile löytötarhasta 6-viikon vanhana, ja oikeesti on nyt jo 11-vuotias ja
tykkää olla sylissäni ja otan sen viereeni yöksi. Tyttö kuolikin jo aijemmin joten poju jäi leskimieheksi, ja nyt äiteen täytyy lohduttaa sitä nykyän halimalla!