Oon 18vuotias nuori nainen ja kärsiny jo mielestäni SAIRAALLOISESTA jännityksestä joka todellakin rajottaa elämääni.
Äskettäin aloitin ammattikoulun mutta koko koulu on alkanu menemään heti alussa huonosti koska en kertaakaan oo tunneille osallistunu jännityksen takia. Kesti kauan ennen kuin pystyin menemään edes koulurakennukseen sisälle.
Mua jännittää uudet ihmiset, uusi koulu, aletaanko kiusaamaan, opettajat, kaikki.. En uskalla lainkaan tarttua uusiin tilanteisiin ja haasteisiin. Ei oo ketään kelle puhua tästä.
Meen omalla autolla kouluun. Kun pääsen koulun pihalle, heti alkaa jännittää. Sydän lyö, mahassa ikään kuin velloo, tulee kuuma olo, joskus saatan alkaa tärisemään. Tulee vaan sellanen olo että haluan pois.
Nyt oon muuttamassa suurempaan kouluun suurempaan kaupunkiin tietyistä syistä johtuen.. En tiedä miten pärjään. Tuntuu kauhealta pelkkä ajatuskin.
Onko mulla paniikkihäiriö vai mikä? Kauppoihin meneminenkin on kamalaa varsinkin jos on paljon ihmisiä. Ja kassalle meno.. Tulee aina sellanen tunne että apua jos ei rahat riitäkään niihin mitä ostan tai entä jos kaadun vaikka yhtäkkiä kompastun johonkin tms.. Otan kauppaan aina mukaan ainakin 60-100e että tiedän varmasti että rahat ainaki riittää vaikka tiedän että ostaisin vaan vähän ruokaa tai tavaraa.
Murrosikäsenä tämä kauhea jännitys tais alkaa enkä tiedä mistä se johtuu. Aikoinaan se oli niin paha (15-16vuotiaana) että pysyttelin aina vaan sisällä. En käyny missään kaupoissa tai missään muuallakaan. Olin vaan netissä neljän seinän sisällä. Ulkona kävin hyvin harvoin.
Hieman se on helpottanu nykyään kun uskallan kauppoihinkin mennä ja peruskoulunkin oon saanu kuitenkin käytyä muttaa tiukkaa se on tehny.
Onko tää joku sairaus vai mitä? Pitäskö hankkia lääkkeitä?
Muita samanlaisia?
Äskettäin aloitin ammattikoulun mutta koko koulu on alkanu menemään heti alussa huonosti koska en kertaakaan oo tunneille osallistunu jännityksen takia. Kesti kauan ennen kuin pystyin menemään edes koulurakennukseen sisälle.
Mua jännittää uudet ihmiset, uusi koulu, aletaanko kiusaamaan, opettajat, kaikki.. En uskalla lainkaan tarttua uusiin tilanteisiin ja haasteisiin. Ei oo ketään kelle puhua tästä.
Meen omalla autolla kouluun. Kun pääsen koulun pihalle, heti alkaa jännittää. Sydän lyö, mahassa ikään kuin velloo, tulee kuuma olo, joskus saatan alkaa tärisemään. Tulee vaan sellanen olo että haluan pois.
Nyt oon muuttamassa suurempaan kouluun suurempaan kaupunkiin tietyistä syistä johtuen.. En tiedä miten pärjään. Tuntuu kauhealta pelkkä ajatuskin.
Onko mulla paniikkihäiriö vai mikä? Kauppoihin meneminenkin on kamalaa varsinkin jos on paljon ihmisiä. Ja kassalle meno.. Tulee aina sellanen tunne että apua jos ei rahat riitäkään niihin mitä ostan tai entä jos kaadun vaikka yhtäkkiä kompastun johonkin tms.. Otan kauppaan aina mukaan ainakin 60-100e että tiedän varmasti että rahat ainaki riittää vaikka tiedän että ostaisin vaan vähän ruokaa tai tavaraa.
Murrosikäsenä tämä kauhea jännitys tais alkaa enkä tiedä mistä se johtuu. Aikoinaan se oli niin paha (15-16vuotiaana) että pysyttelin aina vaan sisällä. En käyny missään kaupoissa tai missään muuallakaan. Olin vaan netissä neljän seinän sisällä. Ulkona kävin hyvin harvoin.
Hieman se on helpottanu nykyään kun uskallan kauppoihinkin mennä ja peruskoulunkin oon saanu kuitenkin käytyä muttaa tiukkaa se on tehny.
Onko tää joku sairaus vai mitä? Pitäskö hankkia lääkkeitä?
Muita samanlaisia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
No minä olen tuon samaisen vaivan takia ollut yli puoli vuotta työttömänä enkä edes työkkäriin silloin ilmoittautunut, nyt vasta menin ja siellä ihmeteltiin mitä olen tehnyt viimeiset puoli vuotta.
Minä myös aina otan tarpeeksi paljon rahaa kauppaan, maksan AINA setelillä, joskus harvoin jos ostan vaikka pelkän suklaalevyn voin maksaa kolikoilla. Kortilla en maksa koskaan, koska silloin pitäisi kirjoittaa nimi kuittiin. Hitto tällaista vaivaa. Joskus 16-17-vuotiaana sain myös sellaisia "kohtauksia", etten meinannut millään kehdata poistua kotiovesta ulos kun piti johonkin lähteä. Kuulostaa enemmänkin sosiaalisten tilanteiden pelolta kuin varsinaiselta paniikkihäiriöltä. Itse olen sinnitellyt joku kymmenisen vuotta tämän vaivan kanssa ja vasta nyt menin sitten lääkäriin. No jotain pillereitähän se määräsi, vielä en tiedä vaikuttavatko ne.
Aiai, kun kuullostaa tutulta.. Itselläni oli (ja on) samanlaisia oireita, ja päätin sitten varata lääkäriin ajan, kun sitä oli jatkunut jo tuolta murrosiästä asti. No se lääkäri määräsi mulle Sepram nimistä masennuslääkettä sos.tilanteiden.pelkoon ja laitto lähetteen psyk.sairaanhoitajalle, jonka luona oon käyny nyt juttelemassa pari kertaa kuussa. No ei tuo Sepram mua auttanu yhtään (annostus tais olla 40mg), eikä tuosta terapiastakaan mitään hyötyä oo, kun en osaa puhua siellä. Nyt vissiin kokeillaan jotain toista lääkettä.
Kyllähän se kannattaa lääkärille varata aika, kun näyttäs sullakin haittaavan noin paljon elämää. Monet on noista lääkkeistä on saanu apua vastaaviin ongelmiin.
=)
mihinkään kouluun peruskoulun jälkeen vai? Jos menit ni miten sitten siellä oot pärjänny? Nimittäin oon ite 16v ja joudun joka päivä ottaan sellast beetasalpaajaa, joka laskee verenpainetta. Mun pahimmat oireet taitaa olla äänenvärinä ja hikoilu&kuumuus. :( Tuntuu, ettei vanhemmatkaa käsitä kuin vakavaa se voi olla ku niillä ei oo mitään ongelmaa... Saa nähä miten sitten jatkuu...
alotin amiksen.oli mullakin tollassii oireita jonkun aikaa,ennenkuin lääkkeet rupes tehoon,nyt on ihan kiva fiilis,jku ei tarvi jännittää.
Hups, luulin et olit 24 vuotias :D Mut mitä lääkkeitä sit käytät? Onko ne jotai verenpainetta alentavia vai mitä ne tekee?
en muista,mitähän ne ois ollut;))
Eikö sulla siinä purkissa pitäis näkyä? Ajattelin vaan ku mulla nuo beetasalpaajat on toiminu kyllä siihen sydämen tykytykseen ja äänen värinään, mut silti sitä kuumotusta&hikoilua on ni aattelin et auttaakohan ne jotkut rauhoittavat tai muut lääkkeet niihinki oireisii...