Olen lueskellut kaavinnan ja lääkkeellisen vaihtoehdoista. Kammoan lääkäreitä ym paikkoja. Niinkään minua ei järkytä millään lailla mahdollisen alkion tuhoaminen, vaan lähinnä joutuminen tutkimuksiin yms..
Varmaankin tekevät sisätutkimuksen, jossa en ole ollut, enkä koskaan haluakaan joutua. Voiko jotenkin kieltäytyä..? Entä pitääkö lääkkeet syödä sairaalassa ja 'sairastaa' siellä, vai saako sairastaa kotona. Inhoan sairaaloita ja haluan mieluummin kärsiä mahdollisista kivuistakin kotona. Lääkkeellisen haluaisin siitä syystä että en halua joutua nukutetuksi tai en halua että kukaan sorkkii sisälleni ollessani siitä tietämätön! PItääkö jälkeenpäin mennä sisätutkimuksiin tai muihin tutkimuksiin vai riittääkö esim. vain raskaustestin negatiivinen tulos siihen että on keskeytynyt..
Mitenkäs esim. menkat alkavat pyöriä abortin jälkeen, rekisteröikö keho aborttivuodon menkoiksi ja aloittaa kiertonsa siitä vai?
Varmaankin tekevät sisätutkimuksen, jossa en ole ollut, enkä koskaan haluakaan joutua. Voiko jotenkin kieltäytyä..? Entä pitääkö lääkkeet syödä sairaalassa ja 'sairastaa' siellä, vai saako sairastaa kotona. Inhoan sairaaloita ja haluan mieluummin kärsiä mahdollisista kivuistakin kotona. Lääkkeellisen haluaisin siitä syystä että en halua joutua nukutetuksi tai en halua että kukaan sorkkii sisälleni ollessani siitä tietämätön! PItääkö jälkeenpäin mennä sisätutkimuksiin tai muihin tutkimuksiin vai riittääkö esim. vain raskaustestin negatiivinen tulos siihen että on keskeytynyt..
Mitenkäs esim. menkat alkavat pyöriä abortin jälkeen, rekisteröikö keho aborttivuodon menkoiksi ja aloittaa kiertonsa siitä vai?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos abortin tekemisessä on liikaa ongelmakohtia, koska pelkään niin paljon lääkäreitä sairaaloita yms.. niin eiköhän se raskaus keskeydy itsestäänkin juomalla joka päivä viinaa. Nimittäin alkion pitäisi saada jo alkuvaiheessa niin pahoja kehityshäiriöitä, että tulee keskenmeno!
Mielelläni en kyllä viinaa joisi, sillä eihän se ole maksalle hyväksi, tai ylipäätänsäkään en haluaisi olla kaiket illat töiden jälkeen ihan änkyräkännissä ja mennä sitten krapulaisena töihin!
ei se noin onnaa raskautta ei pysty keskeyttämään noin vain. se on mahdollista ja helpinta, mitä nopeammin sen teet. ymmrrän sua, koska krsin itsekin sairaalakammosta. jos haluat, voidaan vaihtaa vaikka meiliosoitteet, niin voin auttaa.
pelkäsin itse niin jumalattomasti, että ihmettelen, miten koskaan sain mitään aikaiseksi, mutta nyt tajuan pelänneeni ihan turhaan! lue mun alempikin teksti.
Ensinnäkin: älä hyvä ihminen vahingoita itseäsi viinalla tai millään muilla aineilla. Raskauden keskeytymistä tällä tavoin ei välttämättä edes tapahdu, saat vain aikaan vahinkoa itsellesi ja sikiölle.
Toisekseen: Kerro peloistasi, henkilökunta huomioi tämän.
Kaikista tutkimuksista sinulla on oikeus kieltäytyä, mutta yleensä sisätutkimus on välttämätön, vähintään ultraäänitutkimus. Se tehdään ensinnäkin raskauden toteamiseksi; keskeytystä varten raskauden on oltava kohtuontelossa, lääkärin on siis varmistuttava raskauden paikasta. Toisekseen jälkitarkastuksen yhteydessä; lääkäri varmistaa että kohtuontelo on tyhjentynyt.
Jos sinulla ei ole aikeisempia raskauksia ja synnytyksiä, käytäntö on, että keskeytys (myös lääkkeellinen) tapahtuu sairalassa. Oman turvallisuutesi vuoksi; verenvuodot, kivut. Parhaiten selvität asian kuitenkin keskustelemalla henkilökunnan kanssa.
Kuukautiset voivat olla aluksi epäsäännölliset, ensimmäiset kuukautiset voivat tulla noin 2-4 viikon jälkeen keskeytyksestä. Lääkäriltäsi saat tietoa myös ehkäisystä ja aloituspakkauksen.
Sisätutkimus on välttämätön, ne tekee ultran. Kieltäytyminen tarkoittaa, ettet myöskään pääse aborttiin. Lääkkeellinen abortti tehdään polilla(kätilöopiston poliklinikalla) annetaan lääkkeet, seurataan tilannetta joitakin tunteja, tulee vuotoa ja kipua ja sitten pääset kotiin. Kaksi viikkoa vuotoa. Ainakin.
Mut hei sä voit kertoa peloistasi tutkivalle lääkärille. Siitä varmasti on apua. Sitäpaitsi gynellä kannattaa käydä välillä tarkistamassa onko kaikki hyvin muutenkin.
tehtin abortti vasta pari päivää sitten (helsingssä kätilöopistolla). tein raskaustestin, kun alkoi tuntua siltä, että voisin olla raskaana (huom. olin käyttänyt säännöllisesti pillereitä, mutta selvisi, että ne eivät olleetkaan imeytyneet) ja tuloksen ollessa positiivinen varasin heti KIIREELLISENÄ ajan terveysasemalleni.
annoin virtsanäytteen labrassa ja raskausviikoiksi kuukautiskiertoni perusteella arvioitiin 10. sain lähetteen terkempiin tutkimuksin kätilöopistolle ja siellä todettiin ultrassa raskauden olevan jo pitemmällä. viikot 13 (en jaksa muistaa montako päivää yli). huom. kuukautiskiertoni on muutenkin ollut epäsäännöllinen ja mitään varsinaisia oireita ei ehtinyt ilmenemään.
ROHKAISUA! minulla kaikki meni vaikeimman kautta ja pisimmän mahdollisen kaavan mukaan. jouduin ensin hakemaan oikeuden päätöksen. sen kanssa menin pkl-käynnille kättärille, missä annettiin ekat lääkkeet. seuraavana aamuna uudelleen sairaalaan -suoraan osastolle, missä laitettiin emättimen pohjukkaan synnytyksen käynnistävät lääkkeet. niitä lisättiin aina kolmen tunnin välein. supistukset alkoivat heti ekoista läkeistä ja sain kipulääkitystä sitä mukaa kun pyysin. ekat supistukset olivat rankat, mutta ekan kipulääkepiikin jälkeen ei enää tuntunut juuri missään. kipulääkkeistä tuli suorastaan autuas olotila ja mikäs siinä oli makaillessa ja kutsessa hoitajia tuomaan aina uutta annosta, kun alkoi sattua. synnytin myöhään illalla (satuin olemaan yksin huoneessa, enkä heti edes ylettänyt hoitajan nappiin) ja tulin vielä kurkanneeksi mityä tuli. ihmiseltä se jo näytti (näin myöhäisessä vaiheessa raskautta kun viikot olivat yli RV14). istukka ei tullut ulos, joten kätil paineli kohtua ja yritti puristaa sen ulos,... ei tulosta. lääkäri koitti pihdeillä tonkia istukkaa, mutta ei onnistunut ja lopulta minut vietiin yöllä leikkaussaliin kaavinaan. sain nukutuksen (nukahdin parissa sekunnissa) ja olin autuaan tietämätön herätessäni koko toimeniteestä.
pelko pois.lääkärit muuten sanoivat minulle tuon kaavinnan olevan helpompi toimenpide, kuin lääkkeellisen keskeytyksen. lääkkeellistä keskeytystä ei voida kuulemma tehdä enää 9:nnen RV.n jälkeen.
kaavinta ei todellakaan nukutuksen takia tuntunut missään, eikä edes jälkeenpäin. e-pillerit tai muu ehkäisy voidaan aloittaa heti seuraavana päivänä.
pääsin eilen sairaalasta ja vointini on todella hyvä. ei mitään kipuja. ainut vaan, että tulehdusriskin vuokis, joudun aina vessassaäynnin jälkeen käymään alapesulla ja vuodon vuoksi käyttämään sidettä. vuodon jatkuminen on yksilöllistä. kestää kuulemma keskimäärin noin viikon.
todellakin pelko pois! turha täällä lukea toisten kirjoituksia, jotka väittävät että sattuu! lääkkeet on keksitty, jos tulee kipuja ja kun ottaa kipulääkkeen pistoksina saa sopivan tokkuran.
itse olin suorastaan sairaalakammoinen. en ollut koskaan ennenollut sairaalassa ja nyt kammo on tiessään. pelkäsin tiputustakin ja kun kova jano iski, pyysin itse tipan, mutta ei sen laittaminen sattunut sen enempää kuin verikokeet! kipulääkepistokset sain suoraan kankkuun ja nekin nipistivät vain sen hetken ja pian ei tuntunut mitään!
kaavinta saattaa kuulostaa pahalta. mutta nyt senkin koettuani (tuon synnnytyksen ja supiststen jälkeen) voin sanoa, että pelko oli turha. minut nukutettiin ennen toimenpidettä ja heräsin sen jälkeen. se ei kuulemma ollut edes kestänyt montaa minuuttia.
varmaan itse suosittelisin kaavintaa, koska tuo lääkkeellinen keskeytrys kuitenkin aiheuttaa pahoinvointia. kaavinnasta ei pitäisi tulla yhtään mitään :).
jälkenpäin pitää ina käydä jälkitarkastuksessa. raskaustestin negaiivinen tulos ei riitä, vaan sairaalassahan jo tarkistetaan että raskaus on sitten todella keskeytynyt. jälkitarkastus vain siksi, että katsotaan, että kaikki on kunnossa.
se nukutus ei todellakaan ollut kamalaa :) itse pelkäsin sitä, mutta siinä ei ollut mitään kauheaa! siirryin leikkaussalissa sängystäni vain toiselle pöydälle, sain lämpimän pyyhkeen sairaalakaapiuni päälle ja sitten minun piti hengittää happea ja samaan aikaan joku pisti käsivarteen (en tuntenut ) ja nukahdin tosiaan parissa sekunnissa. silmät vain painuivat kiinni. heräsin siihen, kun joku taputti poskelle :) ja koko toimenpide oli takana, eikä tunyunut missään!
rohkeasti vain. tämä neiti menetti ainakin totaalisesti sairaalakammonsa. niin hyvin siellä pidettiin.
No siis kuukautiseni ovat myöhässä reilun viikon, voi olla stressiäkin, mutta yleensä en ole huomannut mitään selkeää seuraussuhdetta, mutta paineita on ollut viime aikoina - mitä syvästi toivon. Rinnat ovat ainakin paisuksissa ja naamaan tuntuu ilmestyneen ylimääräistä näppyä..mahakipu vain uupuu, välillä minusta tuntuu niinkuin mahakipu antelisi pieniä ennakkomerkkejä, mutta en tiedä kuvittelenko vain.. RASKAUSTESTIÄ en ole vielä tehnyt.
Seksiä tuli harrastettua ovulaation aikaan, mutta poikaystäväni ei lauennut sisälleni vaan omaan nyrkkiinsä. Seuraavan kerran vasta silloin ennen kuin kuukautisten olisi pitänyt alkaa. En halua käyttää HORMONAALISTA ehkäisyä. Olemme aina olleet huolellisia, emmekä vastaavaan tilanteeseen ole joutuneet..
Olen niin sairaalakammoinen että en voi edes mennä esim. poikaystäväni mukaan jos hän menee lääkäriin. Verikoetta tai hemoglobiinia ei ole otettu 10 vuoteen. Tippakin ajatuksena saa niskavillat pystyyn. Myöskään en halua nukutukseen, niin helppoa kuin se olisikin olla tiedottomassa tilassa, ja kaikki ohitse.. mutta en halua menettää hallintaa omasta kehostani!!
NORA- miksi jouduit hakemaan oikeuden päätöksen? Ai koska oli yli 12vkoa?
Olen tottunut rajuihin menkkakipuihin, sellaisiin jotka pistää oksentamaan, enkä voi muuta kuin vaikeroida sängyssä! Mutta en halua kärsiä mahdollisista kivuista jossain sairaalan vieraissa vaatteissa, sängyssä, valoissa, paikassa, hajuissa..
Ymmärrän että henkilökunta haluaa hoitaa vastuullisesti sen mitä tekevät, mutta minä en viihdy sairaalassa.. olen aina ajatellut että jos vaikka joudun onnettomuustilanteessa tms sairaalaan, olen sieltä valmis vaikka karkaamaan pois päästäkseni.
Niin Noran tilanne oli hieman eri kun raskaus oli ehtinyt niin pitkälle.. Sillä alkion kaikki tärkeimmät sisäelimet ovat muodostuneet..
NOh, minusta edelleenkin tuntuu että on helpompaa vain juoda viinaa. Ensimmäiset pari kuukautta ovat nimittäin sen verran altista aikaa kehityshäiriöille, koska sydän, hermosto, aivot, ja mikäli ed.mainitut elimet kehittyvät huonosti, alkiosta ei tule elinkelpoista ja alkion kehitys ei johda kovinkaan pitkälle vaan se päätyy keskenmenoon!
ALKIO JA SIKIÖ OVAT KAKSI ERI ASIAA MERKITYKSELTÄÄN: ÄLKÄÄ SEKOTTAKO, niinkuin huomasin erään vastaajan jo tehneen..
Kipaisepa ihan ensimmäiseksi apteekkiin ja käy hakemassa raskaustesti. Sitten tiedät, pitääkö sinun vaivata päätäsi.
Jos sitten olet raskaana, tee päätöksesi pitääkö lapsi vai ei. Jos haluat lapsestasi päästä eroon, tee abortti. Keskenmenonkin jälkeen kun voi joutua kaavintaan, kuten itselleni kävi. Lapseni kehitys oli loppunut viikolle 10, se tosin todettiin vasta viikolla 13 ultrassa. Minun keskenmenoni kun ei alkanut vuodolla, itseasiassa minulla ei ollut mitään oireita, joista olisin voinut tietää, ettei lasta tule. Ja aina kohtu ei tyhjene edes vuodon myötä, vaan ehkä viikkoja myöhemmin joudutaan silti suorittamaan kaavinta (tunnen monia, joilla oli näin).
Eli eiköhän olisi paras jättää nämä asiat lääkärin hoidettavaksi. Viinan juonnillakaan kun asia ei aina onnistu. Mietipä, kuinka monet alkoholistit ja narkkarit ovat synnyttäneet terveitä lapsia...
Joka tapauksessa toivon, että otat järjen käteen ja toimit niinkuin aikuinen ihminen, kannat vastuusi, niinkuin sen parhaaksi näet.
Tarina kun jostain kauhuleffasta: "..tuli kurkattua mitä tuli ulos, ihmiseltä se näytti.." Ja mikään ei tunnu miltään.
Millaisiakohan tuskia pieni enkelivauvasi kokikaan ennen viikatemiehen tuloa.. Osaatko aavistaa? Where`s your empathy? Uh, voin huonosti, kun edes ajattelen sinua.. *yrjö tuli*.
oikeuden päätöksen joutuu hakemaan tosiaan aina, kun raskaus on pitemmällä, kuin 2 viikkoa.
kannattaa tehdä raskaustesti ensin. sillä se varmistuu. tee apteekin testi (maksaa alle 5 euroa). voit tehdä sen suoraan virtsasuihkusta, mutta jos tuntuu hankalalta, niin kannattaa tehdä kuten minä, eli virtsaat puhtaaseen lasiin ja upotat testipuikon siihen muutamiksi sekunneiksi ohjeen mukaan. sillä selviää :)
sairaalapelosta. olen itse kärsinyt ihan vastaavasta, koska en ole koko lapsuuteni aikana juuri sairastellut. lisäksi asuin tansaniassa vanhempien työn vuoksi ja siellä meillä oli "perhelääkärinä" ainoa mahdollinen, eli joku intialainen "poppatohtori", josta lääkärikammoni on mitä ilmeisimmin saanut alkunsa. sairaalapelkoni todellakin oli sellainen, etten kyennyt menemään edes katsomaan ketään, koska jo pelkkä haju alkoi pyörryttää. pääsin osittain kammosta eroon, kun pääsin sairaalaan töihin lähetiksi joskus nuorempana. siten totuin hajuun ja ympäristöön. pelko kaikkia toimenpiteitä kohtaan sen sijaan säilyi, mutta kyllä nyt olen pääässyt siitä eron:).
sinä et tiedä mitään minun elämäntilanteestani ja niistä seikoista, jotka johtivat tähän ratkaisuun. kirjoitin tähän vain rohkaistakseni pelokasta.
on monesti syitä, jotka ovat niin painavia, että raskauden keskeytys voi olla oikea ratkaisu. nyt ei ollut kysymys tästä eettisestä puolesta, vaan sairaalapelosta.
enkä todellakaan sano, etteikö tuntunut missään. kyllä tässä on itketty (ei fyysisten, vaan henkisten kipujen vuoksi).
älä sinä tuomitse. anna jumalan tehdä se. kun ryhdyt vetoamaan uskonnolliseen puoleen, niin voisit sen verran avata raamattua, tuota elämäsi punaista lankaa, että ymmärtäisit sen, että sinäkin olet vain ihminen, etkä yhtään mikään tuomitsemaan muita ja muiden tekemiä ratkaisuja -etenkään kun et tiedä taustoista.
älä tuomitse jos et ole kokenut samaa. Et tiedä mistä puhut.