"Olen sossussa toista vuotta töissä ja sinisilmäinen idealismini alkaa vaihtua kyynisyyteen ja miltei halveksuntaan osaa asiakaskuntaani kohtaan....Päätöksissä, joita sossu tekee, on pakko käyttää jonkinlaista harkintaa, jos haluaa pitää työnsä, ja toisaalta, jos ei halua Suomen talouden kaatuvan....saa kuulla kiroilua, huorittelua, uhkailua, kiristystä, halveksuntaa. Tällaista kohtelua saa erityisesti perheiltä, joilla ei koskaan elämässää ole ollut työtä, opiskelua tai mitään muuta itse aikaansaatua. Ainoa yrittäminen ja aikaansaaminen littyy lapsien pyöräyttämiseen maailmaan....maahanmuuttajat, jotka eivät edes tyydy siihen edullisempaan ja ehkä jo jonkun toisen käyttämään vaihtoehtoon (esim lapsen pyörään, jota joku muu on aikaisemmin käyttänyt). Koska sosiaalitoimisto maksaa, niin otetaan kalleinta ja parasta. Toki myös ulkomaanmatkat Irakiin tai ties mihin pitäisi sosiaalitoimen maksaa. Onhan se perusoikeus päästä sukulaisiaan tapaamaan....Ei muuta kuin takaisin tauolta tekemään päätöstä pyöräilykypäriin ja kenkiin; 80 € sinne, että hups vaan ja valmistautuminen ylihuomenna asiakkaan närkästykseen, kun repun tämä itse joutuu ostamaan lapselleen..."
Näköjään sossutäditkin alkaa olla kyllästyneitä eläteille maksettaviin korvauksiin?
Näköjään sossutäditkin alkaa olla kyllästyneitä eläteille maksettaviin korvauksiin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
erehdys. Nimittäin ei sossun käytävällä kaljarahan pummiminen vielä tarkoita että olisi siellä töissä.
Hyvin todennäköisesti keskiverto-peruSS tuntee sossun ja siellä tehtävän työn paremmin kuin useimmat sossutädit itse.
On toki huomattava, että siinä missä mamu-taustainen sossuasiakas käyttää saamansa rahat vaikkapa ehjiin ja siisteihin vaatteisiin tai lapsen polkupyörään, persu ostaa Lidlin keppanaa tai jotain muuta välitöntä, mutta lyhytkestoista mielihyvää. Tämä taas näyttää persusta siltä, että mamu muka saisi sossusta enemmän kuin hän, mikä sitten toimii peruSS-vihan, -kaunan ja -katkeruuden ehtymättömänä polttoaineena.