Hiltusen teoriat voivat mahdollisesti olla tyhjää puhettakin. Mutta kuka tietää – ehkä juuri strömsnäs-hiltullaisista henkisistä malleista me voimme etsiä selvitystä siihen, että suomenkielisillä monissa yhteyksissä vaikuttaa olevan vahvempi auktoriteettiin usko kuin ruotsinkielisillä?
Suomalaiset yritykset ovat todellisuudessa enemmän ylhäältäpäin johdettuja ja hierarkiamaisia kuin ruotsalaiset ja Urho Kekkosta pidettiin pitkän aikaa – joidenkin ruotsinkielisten mukaan ihan liian kauan tarpeellisena isähahmona suomalaisille.
Viimeisten elinvuosien aikana johdettiin sairauksien murtamaa presidenttiä ympäri Tamminiemeä, ainoastaan siksi, että suomalaiset tuntisivat olonsa turvalliseksi.
Monella on myöskin sormenpäätuntumaa, että suomenkieliset lehdet sisältävät enemmän viranomaisperäistä informaatiota kuin suomenruotsalaiset lehdet jotka perinteisesti ovat suuntautuneet vilkkaaseen, ihmistenväliseen keskusteluun.
Yhteiskuntakeskustelu joka valitettavasti viime aikoina tekniikan kehittymisen myötä on muuttunut nimettömäksi ja siirtynyt nettiin.
Ohjelma ”Kvanthopp” lopetettiin symppaattisesti kylläkin viittaamalla, että meidän maamme suurimmat taiteilijat, niiden joukossa Alvar Aalto ja Jean Sibelius seisoivat yksi jalka kummassakin kielikulttuurissa ja olivat kykeneviä yhdistämään parhaat palat kahdesta rinnakkaisesta maailmasta.
On olemassa monia muita esimerkkejä kuinka dynaamista energiaa ja kipinää syntyy kahden kulttuurin raja-alueille tai missä kaksi rintamaa kohtaa. Sen vuoksi voi tämä teksti myöskin olla osana sitä keskustelua aikaansaada erityissuoja kahdelle elävälle kielikulttuurille Rannikkopohjanmaalla.
Kieli on luultavastikin huomattavasti tärkeämpi kuin mitä me käytännön arkipäivässä haluamme uskoa. Sen vuoksi onkin keskusteltava kielestä, tutkittava kielikulttuurien ja monikielisyyden merkitystä ja ennen kaikkea pidettävä kiinni kielestä.
Valitettavasti on kieli ja erityisesti kielikulttuurien väliset erot vieläkin tabu.
Suomalaiset yritykset ovat todellisuudessa enemmän ylhäältäpäin johdettuja ja hierarkiamaisia kuin ruotsalaiset ja Urho Kekkosta pidettiin pitkän aikaa – joidenkin ruotsinkielisten mukaan ihan liian kauan tarpeellisena isähahmona suomalaisille.
Viimeisten elinvuosien aikana johdettiin sairauksien murtamaa presidenttiä ympäri Tamminiemeä, ainoastaan siksi, että suomalaiset tuntisivat olonsa turvalliseksi.
Monella on myöskin sormenpäätuntumaa, että suomenkieliset lehdet sisältävät enemmän viranomaisperäistä informaatiota kuin suomenruotsalaiset lehdet jotka perinteisesti ovat suuntautuneet vilkkaaseen, ihmistenväliseen keskusteluun.
Yhteiskuntakeskustelu joka valitettavasti viime aikoina tekniikan kehittymisen myötä on muuttunut nimettömäksi ja siirtynyt nettiin.
Ohjelma ”Kvanthopp” lopetettiin symppaattisesti kylläkin viittaamalla, että meidän maamme suurimmat taiteilijat, niiden joukossa Alvar Aalto ja Jean Sibelius seisoivat yksi jalka kummassakin kielikulttuurissa ja olivat kykeneviä yhdistämään parhaat palat kahdesta rinnakkaisesta maailmasta.
On olemassa monia muita esimerkkejä kuinka dynaamista energiaa ja kipinää syntyy kahden kulttuurin raja-alueille tai missä kaksi rintamaa kohtaa. Sen vuoksi voi tämä teksti myöskin olla osana sitä keskustelua aikaansaada erityissuoja kahdelle elävälle kielikulttuurille Rannikkopohjanmaalla.
Kieli on luultavastikin huomattavasti tärkeämpi kuin mitä me käytännön arkipäivässä haluamme uskoa. Sen vuoksi onkin keskusteltava kielestä, tutkittava kielikulttuurien ja monikielisyyden merkitystä ja ennen kaikkea pidettävä kiinni kielestä.
Valitettavasti on kieli ja erityisesti kielikulttuurien väliset erot vieläkin tabu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.