Ei kiinnosta sitten mikään enää nykyisin. Aamulla herään, käyn töissä, nukun päiväunet ja sen jälkeen vaan makaan sohvalla ja katson televisiota.. Mikään ei enää kiinnosta.. Kaveritkin kun soittavat niin lähinnä vaan vituttaa.. Ei tekis mieli edes vastata lainkaan. En lähde oikeen mihinkään niiden kanssa vaikka miten pyytäisivät, väitän että on muuta ohjelmaa.. Sitten taas makaan sohvalla ja katon telkkaria.. Vuosi takaisin käytiin parhaan kaverin kanssa kahvilla useita kertoja viikossa, nykyisin keksin siihenkin tekosyyn ettei tarvisi mennä.. Viikonloppuna sitten ryyppään, joko yksin(useimmiten) tai sitten menen erään ystävän luo, sinnekin vaan sillon jos siellä ei ole ketään muita.. Se on ainut hetki kun kiinnostaa, tai en tiedä kiinnostaako edes.. Mutta niin joka tapauksessa teen.. En tiedä sitten onko tää masennusta vai mitä on, mutta ei tää nyt kivaa ainakaan ole.. Lääkärillä en ole käynyt, kun ei sekään kiinnosta.. Mua ei oikeestaan kiinnosta edes se vaikka kaverit häipyisivät mun elämästä.. Saisimpa vaan olla yksin, maata sohvalla peiton alla.. Monta kertaa olen mielessä ajatellut että rupeampa vaikka käymään lenkillä.. Mutta varmaan osaattekin jo arvata.. Kun pitäis lähteä, ei vaan kiinnosta.. Mieliala mulla pomppii aika paljon, pääasiassa olen surullinen, murehdin asioita.. Mutta yhtäkkiä voi tulla hetki että oon ilonen, ja hetken päästä taas en.. Jotenkin en itseäni pidä masentuneena.. Mutta olisinkohan?? En edes muista koska olen ollut oikeasti onnellinen.. Haluaisin löytää tyttöystävän, rakastaa, perustaa perheen.. Mutta sitten taas.. Ei vaan kiinnosta.. Monesti on kuolema käynyt mielessä.. Tai ajattelen, miksen vaan voisi kuolla. Itsemurhaa en kuitenkaan ajattele. Elämä tuntuu kyllä niin tyhjältä ja merkityksettömältä.
Kun mikään ei kiinnosta...
Ämpyilijä83
6320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyl toi ihan masennukselta kuullostaa, sun kannattas ilman muuta käydä lääkärissä.
Mutta jos aloitat SSRI:n ei se olotila miksikään muutu. Ennemminkin se aiheuttaa vielä enemmän sitä että nauttii vaan olosta ja laiskottelusta, mutta SSRI poistaa mielialanvaihteluita ja ahdistusta, eli siinä mielessä helpottaa. Mutta varsinainen ongelma on alhainen motivaatio, mihin ei tunnuta löytävän kunnon lääkettä millään. Stimulantitkaan ei ole hyvä vaihtoehto, koska niistä häviää kyllä teho melko pian (tarkoitan Ritalin, amfetamiini, kokaiini tms.)
Tiedän tasan tarkkaan Sinun olotilasi. Tuntemukseni ja tekemisesi on aivan tuttuja.
Tohtori sanoi minulle, että älä pakota itseäsi tekemään sellaista mikä ei kiinnosta.
Silloinkun masis on pahimmillaan. Hyväksy se, vaikka se vaikealta tuntuukin.
Emme voi siirtää jotakin seinää tuonnemmaksi,vaikka kuinka haluaisimme, mutta kun en saa. Annetaan sen olla siinä. Olen antanut periksi ja hyväksyn, että "minä olen tässä ja masennus on mun vierelläni"
Kun olet työelämässä se haittaa Sinun työpanostasi ja toiset ei ymmärrä mistä se johtuu. Minulla on sama tunne, että alko auttaa parhaiten. Olen kokeillut monia reseptilääkkeitä, tuntuu vaan siltä, että pullo kirkasta on se joka saa edes hetken tuntumaan onnelliselta. Sanoisin Sinun kohdaltasi, että kannattais kokeilla lääkärissä käyntiä. Eihän se ota, jos ei annakkaan.
Toiset meistä masentuvat herkemmin ja toistamiseen. Minulle masennus on vuosittain, jopa kuukausittain toistuva ilmiö.
Olen lukenut masennukseen liittyvää kirjallisuutta ja jutellut siitä avoimesti. Olen vuosien kuluessa oppinut paremmin sietämään ja ymmärtämään itseäni masentuneenakin.
Viimeksi luin Risto Ahosen kirjan "Isän kädestä", jossa pohditaan paljon elämän raadollisuutta. Suosittelen sitä ja saman kirjoittajan ensimmäistä kirjaa "Eheytyvä ihminen". Se että oppii näkemään ongelmiansa uudessa valossa ja suhteuttamaan niitä elämänsä kokonaisuuteen, auttaa jaksamaan eteenpäin.
Masennus menee useimmiten ajan myötä myös ohitse :)
Jaksamisia sinulle!
eli kun juot pullon viinaa ni mikään ei kiinosta ei ajatustakaan päässä ? no kaikki lamput ei vaan pala yhtä kirkkaasti- ei liikuntaa voi opetella se pitää tulla luonnostaan se tarve liikkua koska mikään muutaman vuoden liikunta mitään auta vaan se pitää olla luonnostaan ihan elämäntapa
"kaikki lamput ei vaan pala yhtä kirkkaasti".. Kylläpä oletkin helvetin hauska? Ei mitään muuta läppää olis?