Olemme olleet kihlattuni kanssa kohta kolme vuotta yhdessä ja olen yhtäkkiä ihan sairaan mustasukkainen siitä miten hän on elännyt nuoruutensa ja ns.teiniaikansa. Olen siis äärettömän mustasukkainen hänen kaikista seurustelusuhteistaan,puhumattakaan siitä, että hän asui erään tytön kanssa vuoden verran. Itse kun en edes sanoisi nuoruuteni ja teiniaikojeni "suhteita" seurusteluksi. En voi sietää ajatusta että kihlattuni on jakanut kaikki suuret asiat ensimmäistä kertaa jonkun muun kanssa,kuten yhdessä asumisen,puhumattakaan yhteisestä makuuhuoneesta ja siellä vietetyistä hetkistä...
Lisäksi olen niin typerä että haluan tietää kaikesta kaiken vaikken tod.haluaisi sillä tämä kauhea olo vaan pahenee ja ajatuskin kaikesta saa voimaan todella pahoin.
Kultani on kyllä vakuuttanut että hän rakastaa vain minua ja olen hänelle se kaikken ihanin mutta silti kaikki hänen exäjuttunsa pyörivät päässäni ja tekevät minut hulluksi.
Ja koska en saa tälle mustasukkaisuudelle mitään,suoraan sanoen syytän poikaystävääni siitä että miksi elit täysillä nuoruuttasi ja miksi olit exiesi kanssa. Olen itkenyt tämän asian takia monet kerrat viime aikoina enkä tajua miksi nämä asia pyörii nyt ajatuksissani lähes kolmen vuoden seurustelun jälkeen kun millään exillä ei periaatteesa ole enä mitään väliä..
Tämä todellakin raastaa nyt suhdettamme enkä tiedä miten voisin vain unohtaa kaikki menneet ja nauttia vain ja ainoastaan tästä hetkestä ja meistä..!?
pää räjähtää.. :´(
Lisäksi olen niin typerä että haluan tietää kaikesta kaiken vaikken tod.haluaisi sillä tämä kauhea olo vaan pahenee ja ajatuskin kaikesta saa voimaan todella pahoin.
Kultani on kyllä vakuuttanut että hän rakastaa vain minua ja olen hänelle se kaikken ihanin mutta silti kaikki hänen exäjuttunsa pyörivät päässäni ja tekevät minut hulluksi.
Ja koska en saa tälle mustasukkaisuudelle mitään,suoraan sanoen syytän poikaystävääni siitä että miksi elit täysillä nuoruuttasi ja miksi olit exiesi kanssa. Olen itkenyt tämän asian takia monet kerrat viime aikoina enkä tajua miksi nämä asia pyörii nyt ajatuksissani lähes kolmen vuoden seurustelun jälkeen kun millään exillä ei periaatteesa ole enä mitään väliä..
Tämä todellakin raastaa nyt suhdettamme enkä tiedä miten voisin vain unohtaa kaikki menneet ja nauttia vain ja ainoastaan tästä hetkestä ja meistä..!?
pää räjähtää.. :´(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko tapahtunut jotain lähiaikoina, joka olisi laukaissut sinussa nämä ajatukset? Onko miehesi kenties puhunut jostain menneisyyteen liittyvistä asioista ja näin ollen saanut sinut tuntemaan itsesi vähäpätöiseksi hänen elämässään, vai onko joku existä tullut kadulla hiljattain vastaan ja vertaat itseäsi häneen?
Sinulla voi olla menossa myös jokin murroskausi omassa elämässäsi, pohdit, puntaroit ja olet epävarma kenties teidän tulevaisuudesta ja näin ollen kanavoit pahaaoloasi miettimällä, että ehkä et olekaan miehen elämässä se "oikea". Kerroit, että olette kihloissa, kauan olette olleet? Ehkä suhteenne jumaa ja haluaisit sen etenevän avioliittoon asti ja nyt sitten olet joko epävarma miehesi oikeellisuudesta sinulle tai sitten omista tai miehen tunteista?
joo no niinhän siinä kävi että kihlattuni "vahingossa"viittasi puheellaan menneisyyteensä ja minähän siitä taas kiehahdin. En voi edes sanoa ääneen hänen exiensä nimiä ku alkaa jo ottaa niin päästä ja oksettaa yms. Huomaan kyllä myös että vertaan itseäni heihin koko ajan vaikken läheskään kaikkia heistä ole nähnykään,onneksi! Esim. sain tietää et yhdellä oli napakorua, tatuointia yms. niin vertasin sitäkin heti itseeni että "mähän oon tämmönen luuseri ku mulla on vaan reiät korvissa"...
niin ja tosiaan ollaan oltu nyt n.1,5 vuotta kihloissa ja meillä on käynyt pikemminkin niin että mieheni olisi jo ihan valmis menemään vaikka heti naimisiin, kun taas minä en ole vielä valmis ja n.vuosi kihlautumisen jälkeen mietinkin menimmekö liian aikaisin kihloihin, vaikka se sillä hetkellä tuntui juuri oikealta hetkeltä.
En tiiä onko täsä nyt menosa joku kahenkympin kriisi ku aivan yhtäkkiä kaikki nämä ajatukset pyörivät päässäni ja stressaan aivan hirveästi!!! Voisin kuvitella että juuri tältä tuntuu kun saa tietää että mies on pettänyt parisuhteessa. Juuri sellainen tunne minulla on, kuin mieheni olisi pettänyt minua ja kuulen siitä vasta nyt. Vaikka tosiasassa kaikki on tapahtunut vuosia,vuosia,vuosia sitten..
Alkanu ihan tosissaan miettiin et pitääkö täsä kohta mennä jonneki psykiatrille...
Ymmärrän sinun tuntemuksia todella hyvin ja tunnistan itseni sinusta ja tuntemuksistasi.
Jonkinlaiseen omistamisen haluunhan tämä liittyy. Mutta mielestäni myös ihan normaaliin itsesuojeluvaistoon, eli haluaa jotenkin minimoida ettei tulisi jotenkin petetyksi - tunne ja ajattelutasollakaan. Myös jonkunlaista perfektionismiä, haluaa että se mies olisi tehty vain ja ainoastaan itseään varten ja vain ja ainoastaan se oma nainen on se ensimmäinen ja viimeinen, ainut ja oikea aivan kaikilla tasoilla. Vaikka sen realistisesti ymmärtää, ettei kenenkään kohdalla voi noin reaalimaailmassa olla, silti tuo näkymätön ihannekaava tulee kummittelemaan juuri tuollaisina hetkinä, kuten entisestä elämästä tai existä puhumisena.. Ja sitä vain jostain syystä aina epäilee toisen ajatusmaailmaa..miten voisikaan luottaa jos puhutaan menneistä?!
Tiedän sen tunteen, kun luulee tuntevansa miehensä läpikotaisin ja sitten pum, harmonia särkyy kun viitataan johonkin elettyyn elämään tai ihmiseen ja tietenkin se kuulostaa siltä kuin se voittaisi oman itsensäkin.
Kuulostaa jotenkin huolestuttavalta että olet kihloissa ja et ole valmis menemään vielä naimisiin miehesi kanssa..tulee vain mieleen, että oletko aivan varma että miehesi on sinulle sittenkään se oikea jota haet? En mitenkään halua maalata piruja seinille, mutta olisi hyvä miettiä näin isoja asioita ihan kunnolla ettei tee virheitä. Uskon, että siihen vaikuttaa sinulla myös tuo pahanolon tunne entisestä eletystä elämästä ja vie omalta osaltaan varmasti pohjaa tältä asialta..?
nyt sun päässä se ongelma. Mitä jos miehesi vaatisi että sinun pitäisi olla koskematon tms.? Taitaa olla niin että koska et tiedä mitä aidan takana on, sinne pitäisi päästä kokeilemaan ja tulla sitten takaisin turvalliseen kainaloon..harmi vain että se on väärin!
Älä huoli, parin vuoden päästä se ukkosi on vanha pieru - mietitkö vielä silloin samaa asiaa mustasukkaisena vai alkaako kokemattomuus kismittää. Ensimäiseen on vaikea sitoutua. Jos teet siitä ongelman, se on ongelma.
Sairasta touhua...Tottakai jokaisella on oma menneisyytensä..tuolla tavalla menetät kihlattusi..osittain varmaan menettänytkin jo..
oletko viimeaikoina vaihtanut e-pilleri merkkiä?
mulle nimittäin kävi noin.
muuten jostain syystä menettämisen pelko?
sanotaan että kun ihmisellä on kaikki hyvin, alkaa jostain syvältä pulpahdella esiin käsittelemättömiä asioita, tyyliin "pöytä on puhtaana, seuraava asia käsiteltäväksi". silloin kun tuntee olonsa turvalliseksi.
tällänen kohta Salme Blomster, Rukousmatka minuuteen-kirjasta "Herra, auta, etten jatkuvasti epäilisi muitten pettävän minua vaan pitäisin huolen siitä, että olen itse luotettava. Etten miettisi kokemiani vääryyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia, vaan muistaisin olla itse rehellinen ja oikeudenmukainen. Etten miettisi, mitä olen menettänyt, vaan kiittäisin siitä, mitä olen saanut."
Ymmärrän kyllä sua mutta jos haluat miehen jolla ei ole vielä muita ollut niin ei ole varmasti helppoa tänä aikana löytää sellaista ja sitten itse olisit kumminkin jo seurustellut. Itse kadun etten odottanut aviomiestäni.
Ensimmäinen ihastus/kumppani on se mitä aina seuraavista etsitään. Se suhunkin on ihastunut, koska sussa on ollut sen edellisen kaltaista. Eli oot sen tyyppiä! Ei syytä huolestua.
Sun pitää hyväksyä että sussa on jotain parempaa ja jotain huonompaa. Se on elämää. Itse se pitää hyväksyä. Nykyisen kumppanin tehtävä on vakuutella että olet se ihanin eikä mainita sanallakaan missä olet huonompi. Sun itse pitää selvittää olosi. Hyväksy, että nykyisyys tekee susta sen ihanimman. Niin se menee. Jos sillä olisi seuraava, se seuraava olisi ihanin ja paras. Muttei ole, sä olet se nyt. Sillä on kokemuksia entisten kanssa, joita sä et saa ottaa pois. Ne on sen muistoja, joita se voi miettiä joskus. Totta, että ensimmäinen kumppani on yleensä se kaikista rakkain. Niin on tutkittu. Mutta anna olla. Mitä se sua nyppii, sun rakas on onnellisempi ihminen kun sillä on positiivisia muistoja mitä muistella. Sen on helpompi kohdella sua paremmin kun se "pakenee" vanhoihin muistoihin joskus. Sun elämä on helpompaa kuin että se ois jatkuvasti mustasukkainen. Hyväksy ettet saa kaikkea tietää. Se on kultainen sääntö suhteissa, ettei niitä kerrota. Se on sen varmasti oppinut jo. Hyväksy omat tunteesi ja tilanne. Onnea:)
Kiitos kaikille vastauksista,niistä oli paljon apua! pahin "kriisi" on jo ohi ja olenkin yrittänyt asennoitua asiaa kohtaan nyt aikuismaisemmin ja järkevämmin. Nyt aion ja haluan keskittyä vain meiän suhteeseen enkä miettiä jotain aivan turhanpäiväsiä ja joutavia menneitä.
(Mutta silti en voi kuin kadehtia mieheni siskoa ja hänen kihlattuaan, jotka löysivät toisensa aivan varhaisteineinä.. )
Joku vastaajista oli kovin huolissaan siitä etten halua mennä vielä naimisiin..en vain tunne olevani tarpeeksi kypsä mennäkseni parikymppisenä naimisiin,mutta sen aika tulee varmasti muutamien vuosien päästä..
sitä odotellessa.. :)
tsemppiä kaikille muille joilla oli samanlaisia tuntemuksia!