Ei ehkä oikea palsta mutta kyselen kuitenkin; Oletteko tavanneet empaatteja, ihmisiä jotka tuntevat toisen ihmisen tunteita tai tunnetiloja? Itsellä on käytännön esimerkki; tunsin syvästi naista kohtaan, ja seurustelun päätyttyä yhteyttä häneen, ikäänkuin linkki tai kanava. Suhde meni loppuvaiheessa siihen että olin enemmän 'antava' kuin 'saava' osapuoli. Tiesin suhteemme päättymisestä noin vuorokausi ennen eroa, mikä ilmeni yht.äkkisenä erittäin voimakkaana suruna, joka purkautuikin kun olin yksin. Siis tarkoitan hyvin voimakasta tunnetilaa, jossa kulminoitui seuraavan päivän eroaminen.
Nainen aloitti heti suhteemme jälkeen irtosuhteita, ja voimakasta alkoholin käyttöä. Noina kertoina kun hän käytti alkoholia 2-3pv, nukuin huonosti vaikken tiennyt kaikista kerroista, ja tunsin voimattomuutta.
Loppuvaiheessa suhdettamme sain lieviä fyysisä oireita, satunnaisia tulehduksia ja lieviä fyysisiä muutoksia, jotka paranivat kun erosimme. Tuntui kuin olisin menettänyt energiaa, ja hän olisi saanut sitä. Tunsin hyvin voimakasta yhteyttä häneen, ja hän oli hyvin kylmäkiskoinen minua kohtaan loppuvaiheessa, ja eron jälkeen kaverinakin, vaikka halusi olla kanssani ystäviä. Hän käyttäytyi korostetun kylmästi, ja ilmaisi suoraan että ihmiset ovat hänelle pelinappuloita. Jonkun aikaa eron jälkeen ko.nainen kääntyi puoleeni rahahuolissaan, pyytäen 200E lainaan, ikäänkuin 'kokeillakseen', ja tämän tiesin unessa edellisenä yönä, unen kautta. Kieltäydyin, ja hän hoiti taloudellisen avun toisen miehen kautta.
Nyt olen ns.katkaissut linkin tietoisesti, ja heti tuntuu kuin energia virtaisi vapaammin, ja niinkuin paino olisi poistettu. Eromme jälkeen olin voimaton, satunnaisesti jopa portaiden nousu oli todella uuvuttavaa. Tätä kesti n.1-2kk, vaihdellen.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Nainen aloitti heti suhteemme jälkeen irtosuhteita, ja voimakasta alkoholin käyttöä. Noina kertoina kun hän käytti alkoholia 2-3pv, nukuin huonosti vaikken tiennyt kaikista kerroista, ja tunsin voimattomuutta.
Loppuvaiheessa suhdettamme sain lieviä fyysisä oireita, satunnaisia tulehduksia ja lieviä fyysisiä muutoksia, jotka paranivat kun erosimme. Tuntui kuin olisin menettänyt energiaa, ja hän olisi saanut sitä. Tunsin hyvin voimakasta yhteyttä häneen, ja hän oli hyvin kylmäkiskoinen minua kohtaan loppuvaiheessa, ja eron jälkeen kaverinakin, vaikka halusi olla kanssani ystäviä. Hän käyttäytyi korostetun kylmästi, ja ilmaisi suoraan että ihmiset ovat hänelle pelinappuloita. Jonkun aikaa eron jälkeen ko.nainen kääntyi puoleeni rahahuolissaan, pyytäen 200E lainaan, ikäänkuin 'kokeillakseen', ja tämän tiesin unessa edellisenä yönä, unen kautta. Kieltäydyin, ja hän hoiti taloudellisen avun toisen miehen kautta.
Nyt olen ns.katkaissut linkin tietoisesti, ja heti tuntuu kuin energia virtaisi vapaammin, ja niinkuin paino olisi poistettu. Eromme jälkeen olin voimaton, satunnaisesti jopa portaiden nousu oli todella uuvuttavaa. Tätä kesti n.1-2kk, vaihdellen.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olin nuoruudessani - 70-luvun lopulla - kihloissa ensirakkauteni kanssa.
Hän oli alkoholiin taipuvainen, eikä viihtynyt missään työpaikassa. Ensimmäisen tilin jälkeen alkoi ryyppääminen ja minulle selitti, että oli paska paikka ei siellä kukaan viihtynyt jne.
Uskoin ja luotin häneen. Rakkaus on sokeaa. Elätin häntä omalla surkealla palkallani. Rahat eivät riittäneet ja mies vei päivällä panttikonttoriin kirjoja, LP-levyjä ja muuta minun palkalla ostettuja vähäisiä tavaroita, mitä meillä oli.
Eräänä iltana työkaverillani oli virkaanastujaisjuhlat ja meillä meni rupatellessa hieman aiottua pidempään.
Tulin kotioven taakse ja yhtäkkiä iski päähäni muutamia sekunteja kestävä ajatus, että se on puukon kanssa vastassa. Mistä se ajatus tuli?
Näin ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut.
Sydän jyskyttäen avasin oven ja rauhoituin. Asunto oli pimeä ja mies kuorsasi humalaisen unta makuuhuoneessa.
Aamulla herätessäni näin sängyn päädyssä tupettoman puukon, (oliko hän ostanut sen, en ollut nähnyt sitä meillä koskaan aiemmin) ja kysyin "mitä toi puukko tossa tekee?"
Mies mutisi jotain uskottavaa vastaukseksi ja unohdin asian, kunnes samana keväänä paria kuukautta myöhemmin mies humalaansa itkien tunnusti olleensa minua puukon kanssa oven takana eteisessä vastassa, mutta oli sammunut kesken odotuksen.
Samana keväänä sattui muutakin sellaista, että meillä oli kuin telepaattinen yhteys. Epätoivoinen pelkoko sen aiheutti? Tiesin aina 2 minuuttia aiemmin, koska mies tulee kotiin tai kaupungilla vastaan (Suomen suurimpia kaupunkeja).
Erosimme kesällä. Lähdin asunnostamme ja jätin sinne kaikki rojut, mitä kodistamme oli jäljellä ja se oli elämäni pelastus.
Uskon edelleen, että suhteemme olisi ollut tappava, en eläisi enää.
Missään vaiheessa en halunnut lasta tämän miehen kanssa. Se oli itsestäänselvää, mutt tietenkään en sanonut sitä hänelle.
En päässyt hänestä eroon, ennen kuin aloin pelätä henkeni edestä.
Voimattomuus ja toivottomuus oli tuttu tunne, kun tulin töistä kotiin ja kiersin ensimmäiseksi asunnon ja kaapit läpi tarkastaessani, mitä nyt on viety panttikonttoriin.
Hän myi jopa meidän molempien kihlasormukset, silti olimme vielä yhdessä, kun en saanut voimia lähtöön.
Katkaisin mieheen kaikki välit ja hän muutti pois tästä kaupungista. En tiedä elääkö hän enää, enkä välitä tietääkään.
Ensirakkauteni jälkeen en ole alkoholisoituneista miehistä kiinnostunut, enkä juo itsekään kuin pari kertaa vuodessa.
yksin et ole... Samanlaista kokemusta riittää ja erotuksena tapauksestasi on se,että kyseisiä tuntemuksia tulee lähes joka ihmisestä jonka tapaan... Erityisesti ensikertaa tavatessa .Olenkin jo luokitellut itseni luokkaan:parantumattomasti mielisairas,mutta muu lähipiiri,työkaverit,läheiset,rakkaat pitävät minua normaalina ja jopa tavallista fiksumpana...Ainakin mielipiteitäni arvostetaan,itse vähän hukassa...Hyvää loppukesää kuitenkin,kyllä se siitä bro!!!
Kiitos teille rohkaisevista sanoista. Ymmärrän sinua (Jep :D ), koska itsekin toimin työssä minut on syväluodattu psykologin toimesta. Olen olen saanut terveen paperit. Nämä asiat vain ovat joillekin suotu, ja vaikea niitä on muitten ymmärtää.
Katkaisin lopullisesti yhteydenpidon kaikissa muodoissaan, ja luopuminen tuntui melkoiselta tunnekuohulta. Pieni kuolema olisi ehkä oikea sana. Vaikka halusin pysyä hänen kaverinaan, ko.ihminen rienasi minua, suhdettamme, syytti sovinistiksi, psykopaatiksi, läheisriippuvaiseksi, kielsi pettämisen tai pelaamisensa yms.yms. Hän myös syytti minua pettämisestä aiemmin, ja en koskaan häntä pettänyt, en jopa pitänyt yhteyksiä naispuoleisiin ystäviinkään.
Verbaaliseen pahoinpitelyyn joutuessani sanoin pahasti itsekin, se lumipalloefekti ei ole helppo pysäyttää. Päätin yhteydenpidon kuitenkin kiittämällä häntä ja "Peace & Love, hyvästi". Tiedän että hän odottaa yhteydenottoani, koska hän saa voimaa miehien palvonnasta, olen sen nähnyt. En aio kuitenkaan koskaan tehdä niin.
Olen vapaa tästä ihmisestä, ja tuntuu helpommalta. Tiedän että olisin nääntynyt jos olisin jäänyt pitämään yhteyttä, ja hän olisi ottanut tilanteesta kaiken irti, tietoisesti tai tiedostamatta.
Bless U both, hyvää syksyä :)
"Olen olen" LOL ... Noh, anyhow, toistosta huolimatta :D
Jäi näköjään "olen olen" tekstiä muokatessa, LOL.... noh, anyhow... :D
Jäi näköjään "olen olen" tekstiä muokatessa, LOL.... noh, anyhow... :D
Jäi näköjään "olen olen" tekstiä muokatessa, LOL.... noh, anyhow... :D
Ja nyt tökkii koko palsta... :D
toi,tökkiminen... Itselle käy ja joka hiton kerta,kun yrittää skarpata ja olla n.s.edukseen ihmisten ilmoilla ja,joo käytin sitä "jep"nimimerkkiä aikaisemmin... Haluaisin uskoa,että se kertoo jotain asiaan vihkiytyneisyydestäni (ihme sana),menikö edes oikein? ; ),mutta yksin et ole ja toivottavasti et koe yksinäinen olevasikaan(jo toinen ihme sana),kuuluuko tämäkään kielioppiin? Mutta lörpöttely hittoon ja oli kiva kuulla,että olet saanut rohkaistusta vastauksestani,ja muista,että tämä palsta on vain hyvin pieni marginaali koko kansan kirjosta... Hyvää loppukesää bro!!!
Minulla myös on aina ollut erityinen kyky vaistota ihmisten ja eläinten tunnetiloja. Luulen että siinä on syy miksi etenkin ihmiset joilla on kova tuska hakeutuvat lähelleni. Minä nimittäin koen fyysisesti toisen kivun.. oireet ovat juurikin noita yöllä herääminen levottomaan, ihmeelliseen pahaan oloon, kun on oikein paha tilanne, en pysty syömään, ja sydämeen kirjaimellisesti sattuu. On useampia tapahtumia jotka olen tiennyt etukäteen, suurimmalti osin ne ovat olleet pahoja ja hyvin traagisia. Minulle on tullut eteen tilanteita jossa ihminen on ottamassa toiselta tai itseltään hengen, ja olen tuntenut niin suurta tuskaa ja kipua sisälläni että melkein on taju lähtenyt.. tilanne on rauennut. Ilmeisesti vastaanotan tuota pahaa oloa ja näin helpotan toisen kuormitusta. Minulla on ollut ihmissuhteita joissa tarkoitukseni on ollut vain kuljettaa ihminen selvemmille vesille, ihmissuhde on päättynyt kun tehtävä on täytetty.
Oikeasti en ole todellakaan iloinen tai ylpeä tästä ominaisuudesta, olenkin miettinyt että miksei voi yhtä voimakkaasti tuntea myös niitä onnen ja ilon huippuja? On suunnattoman rankkaa kipuilla ja voida huonosti niin usein ja paljon. Olenkin ruvennut erakoitumaan ja tietentahtoen välttämään "uusia" ihmiskontakteja..
Pystyn käsittämään sinua hyvin, olen tuntenut toisen ihmisen tunnetiloja myös, ja aistin negatiiviset tunnetilat ja kaaoksen. Se aiheuttaa myös minulla pahoinvointia, päänsärkyä, unettomuutta yms. Sitten kun aika on täysi, tehtävä tehty ja minun täytyy jatkaa matkaa, hyvästelen ihmisen.
Välillä tämä kyky aiheuttaa sen että pitää sietää halveksuntaa, ylimielisyyttä, vihaa yms. koska jotkut ihmiset eivät voi käsittää että aistimme jotain asioita. Olen myös itse joutunut maksamaan, kun en ole luottanut tähän intuitioon. Kaikesta oppii :)
Älä erakoidu, olet saanut ainutlaatuisen lahjan :) *Voimahali*
Taas tulin selventään,kun tuli uutta koodia... On kiva kun tietää ettei ole yksin ihmeissään tässä "tilanteessa"... Sydänkipeä:rankkaahan se on tuntea muidenkin tunteet,mutta samalla myös jotenkin palkitsevaa kun ymmärtää,että on niin luotettu että monet ymmärtävät olevansa "alastomina"edessäsi ja pystyvät avautumaan asioista joista eivät ole kertoneet kenellekään.Kohtaloaan ei voi kuitenkaan välttää,siitä seuraa vain isompia ongelmia... Itselläkin taas silmänaluset mustina,mutta kyllä se tästä helpottaa?Lumitiikerillekin Woimahaleja!!!
Olen yksikseni kelaillut vähän samansuuntaisia asioita, ja nyt kun löysin viestisi, ajattelin etten ehkä olekkaan ihan tärähtänyt:D
En niinkään tunne ihmisten fyysisiä olotiloja tms. mutta minulla on kyky lukea toisia ihmisiä ja kun vähän heihin tutustun, pystyn lukemaan heitä, ja varsinkin ihmissuhteissa tämä on välillä ahdistavaa. Edellinen ihminen kehen ihastuin ja jonka kanssa sitten hetken olinkin, vei minulta täysin jalat alta, mutta jo ensimmäisenä iltana kun häneen tutustuin, vaistosin ettei juttumme pääty hyvin. Pidin ajatukset itselläni, ja myöhemmin sain kuulla/kokea että ne ajatukset mitä minulla hänestä oli, olivat osoittautuneet oikeiksi.
Ensirakkauteni kanssa taas kävi niin, että kun erosimme (hän jätti minut toisen naisen takia), niin about kuukausi-pari eron jälkeen sain kuulla erään juorun exästäni (mikä ei sitten pitänyt paikkaansa) mutta tämän kuultuani minuun iski todella outo tunne hänen puolestaan. Ettei asiat ole menneet hänen toivomallaan tavalla (esim taloudellisesti) ja myöhemmin sain sitten kuulla asioiden olleen juuri näin.
En tiedä miksi tätä kutsuisi, ja lähinnä ajattelen että taidan vaan olla muita ihmisiä herkempi vaistoamaan tiettyjä asioita ihmisistä, jotka ovat minulle todella läheisiä.
Suvussani isoisäni ja hänen äitinsä olivat parantajia ja isäni taas on nähnyt enneunia. En tiedä voivatko nämä jotenkin sitten vaikuttaa minuunkin.
Una*; et ole tärähtänyt, etkä ole yksin :) Nimenomaan noin se menee minullakin, eli ne kenen kanssa on läheinen, ovat ne kenen tunnetiloja pystyy lukemaan parhaiten. Minulla kävi myös täsmälleen samalla tavalla suhteessa, eli vaistosin alussa jotain outoa, se oli ikäänkuin jotain asiaan liittyvää 'synkkää' mitä ei pystynyt sanoilla kuvaamaan. Ikäänkuin hyvin konkreettinen tunne, 'älä luota tähän'. Ajattelin että se on vain sitoutumiskammoa tms., mutta se synkkyys oli asioita joita toinen osapuoli ei kertonut, ja jotka myöhemmin tulivat ilmi. En kanna kaunaa, se oli läksy mikä piti opetella, ja hyvä niin.
Uskoisin että herkkyys on periytyvää, ja uskon myös että omalla käyttäytymisellä sitä voi vahvistaa tai heikentää. Esim.alkoholi turruttaa sitä minulla. Uskon myös siihen että kun henkilö on tarpeeksi vahva kantamaan vastuun kyvystä, se voimistuu entisestään. Tavallaan ehkä 'elämän polku' vahvistaa ja koettelee sitä taitoa, ja joka oppii virheistään ja niistä huolimatta auttaa kanssaihmisten taivalta (jos ei nyt suoraan, niin välillisesti), voi hymyillen ns.antaa hyvän kiertää tulevaisuudessakin :)
Tää on yksi selvänäön muoto, sellanen joka ihmisellä on ollut joskus muinoin mutta hävinnyt. Luulen, että tämän kyvyn voi harjoitella nekin, joilla siihen ei synnynnäistä herkkyyttä esim. edellisestä elämästä ole. Tunteet ovat tavallaan ainetta myös. Niin paljon hienojakoisempaa ja nopeampaa värähtelyltään kuin se fyysinen aine, minkä aisteilla havaitsemme. En nyt tiedä, millä ihmisen tasolla tunteet liikkuvat, mutta sen olen havainnut että ne eivät noudata fyysisen kehon rajoja. Tän voi huomata esim. huoneessa, jossa on paljon hyväntuulisia ja vapautuneita ihmisiä ja sitten sinne tulee henkilö, jolla on surua tai vihaa. Vaikkei se viimeksi tullut sanoisi mitään tai ilmekin olisi normaali, niin tunnevärähtelyt tavoittaa muutkin huoneen henkilöt.
Siksi ihmisellä on tietyllä tavalla vastuu myös tunteistaan. Ja toisen ihmisen lähettämiin "aaltoihin" pystyy vastaamaan. Miettikääs meren aaltoja, jota halkoo laiva ja jättää jälkeensä vastakkaiseen suuntaan meneviä aaltoja.
Vähitellen voi havaita tunnetiloja mistä tahansa asiasta ja ilmiöstä. Tärkeä taito tää on mun nähdäkseni siksi, että henkisesti kehittyvälle ihmiselle on tärkeää oppia erottamaan se, mikä on tuhoavaa ja mikä rakentavaa, ennen kuin kehittyy enemmän. Mä luulen, että tää "empatia" on juuri siksi ensimmäinen selvänäön muoto, minkä jälkeen voi oppia näkemään vielä enemmän, jos karsii mielestään itsekkyyden ja epäpuhtaat ajatukset.
Höpö höpö. Taas selitetään ja luullaan tietävän asioista vaikka et selvästikään tiedä mitään.