Teoriakysymys: Tarvitaanko enää proletariaatin diktatuuria?

sillä ilman proletariaatin diktatuuria ei tule aitoa demokratiaa, kansan demokratiaa ja se on vain välivaihe siirryttäessä sosialismista, luokattomaan yhteiskuntaan eli kommunismiin, jossa siis proletariaatin diktatuuria ei enää tarvita. Lue Leniniltä lisää.

Eikä tarvita vallankumoustakaan -ainakaan Suomessa. Kapitalismin edistyminen ja monopolisoituminen voi kuitenkin johtaa siihen, että proletariaatin määrä kasvaa enemmistöksi ja silloin vallankumous ja proletariaatin diktatuuri eli kansanvalta on ajankohtainen.

Kiina on tällä hetkellä lähinnä sitä kapitalismin vaihetta, jossa vallankumous ja proletariaatin diktatuuri käyvät tarpeelliseksi. Kiinassa on alkanutkin jo esiintymään merkkejä kapitalismin lopusta. Lähes jokapaäiväisiä ovat uutiset Kiinasta, joissa kerrotaan kansan harjoittamasta anarkiasta kapitalistista koneistoa vastaan.

Sosialistisen vallankumouksen ja kommunistien tarkoituksena on sitten tuoda järjestys tähän kaaokseen.

Proletariaatin diktatuurin lainomaisuuden vahvistaa myös Marx mm. Gothan ohjelman arvostelussa todetessaan, että ”…jolloin valtio ei voi olla mitään muuta kuin proletariaatin vallankumouksellista diktatuuria.”

Marxin mukaan siirtyminen kapitalismista kommunismiin jakautuu sosialistisen vallankumouksen jälkeen siirtymävaiheeseen sekä kahteen luokkapohjaltaan ja yhteiskunnallisilta ominaispiirteiltään eroavaan päävaiheeseen. Marx käyttää näistä mm. termejä siirtymävaihe, tarkoittaen proletariaatin diktatuuria, kommunismin ensimmäinen vaihe, tarkoittaen sosialismia, sekä kommunismin toinen tai korkein vaihe, tarkoittaen luokatonta yhteiskuntaa, kommunismia.

Proletariaatin diktatuurissa on kysymys sosialistisen vallankumouksen jälkeen muodostuneesta yhteiskunnallisesta tilanteesta, ajanjaksosta tai erityisestä valtiotyypistä, jonka kesto ja muoto määrittyy kunkin maan omista yhteiskunnallisista, kuten luokkasuhteista ja tuotannollisesta tasosta, ja historiallisista erityispiirteistä käsin. Niin sanotun reaalisosialismin maissa, jotka olivat siis proletariaatin diktatuurin valtioita, noudatettiin kahta proletariaatin diktatuurin muotoa, neuvostovaltaa, esimerkiksi Neuvostoliitossa ja kansandemokratiaa, kuten Puolassa ja Unkarissa.

Jos proletariaatin diktatuurin tehtävät jaetaan karkeasti kahteen päätehtävään, niin ensimmäinen ja välitön päätehtävä on mahdollisten riistäjäluokkien jäänteiden sekä yhteiskunnallisen riiston mahdollistavien rakenteiden hävittäminen. Työväenluokka liittolaisineen pyrkii em. päämääriin rauhanomaisin, siis poliittisin, valistuksellisin ja lainsäädännöllisin keinoin. Sen sijaan liittolaisiinsa nähden proletariaatti ei toteuta diktatuuria, vaan asemastaan sosialismia rakentavan yhteiskunnan johtavana luokkana poliittista johtamista, hegemoniaa, joka on muodoltaan yhteistyötä ja -toimintaa.

Proletariaatin toinen, historiallisesti ja yhteiskunnallisesti pitkäaikaisempi päätehtävä on sosialististen tuotantosuhteiden rakentaminen. Proletariaatin diktatuurilla on toki myös lukuisia muitakin yhteiskunnallisia tehtäviä, jotka määrätyissä historiallisissa vaiheissa saattavat olla päätehtäviä, kuten sosialistisen demokratian, koulutuksen sekä sosiaalisen tasa-arvon aloilla jne. Mutta niiden hoituminen mahdollistuu päätehtävien hoitumisen, eli miten ja kuinka onnistuneesti sosialismin rakentaminen etenee. Ja proletariaatin diktatuuri käy tarpeettomaksi, kun em. päätehtävät on hoidettu ja yhteiskunnassa vallitsee sosialistinen tuotantotapa.