Sikamaista porvari sioille

kukin vuorollamme. Ihmislaji on lähtökohtaisesti ainaisen eloonjäämiskamppailun jäljiltä aika itsekästä ja toisia sortavaa porukkaa, vaikka yhteistyötaidotkin ovat olleet toisaalta edellytys selviämiselle. Siitä tämä kaikki siis vain juontaa juurensa, ei mitään sen syvällisempää tai vakavampaa.

Osaamme kyllä käyttää ryhmän tarjoamat edut, mutta toisaalta myös häikäilemättömästi tavoitella ryhmän avulla omaa etua. Sillä tavalla pärjäsi kivikaudella, sillä tavalla pärjää myös tänä päivänä. Toisaalta nykypäivän pärjääminen on varsin erilaista kuin kivikaudella, joten monet eivät edes halua pärjätä tämän ajan kriteereiden mukaisesti. Minusta se on täysin ymmärrettävää.

Myös se on ymmärrettävää, että alemmalla asteikolla hierarkiassa olevat kokevat ylemmällä tasolla olevien olevan sortajia, on vallan normaalia. Joskus (lue=usein) he ovat väitteissään myös todella lähellä totuutta, mutta ei sovi unohtaa sitäkään, että valtaan kuuluu aina myös vastuu. Kyllä poliitikot kaikesta oman edun tavoittelustaan huolimatta joutuvat myös kantamaan vastuun, tosin senkin vain siksi että oma jatko uralle olisi turvattu. Mutta syistä viis, kyllä tämä yhteiskunta johtajiakin tarvitsee, ei sille mitään voi.

Mielenkiintoisimpia kysymyksiä onkin se, olisitko itse erilainen johtaja? Olisitko hyvä vai huono johtaja? Osaisitko olla johtaja ollenkaan?

Porvari käyttäytyy kuin narttu, niinpä sitä pitää läimäyttää kuin narttua; Sukariahan pojat jo vähän läimäyttivätkin laivalla, SIITÄ SE LÄHTEE PERK...E!!