Vuosisadan rakkaustarina - Märta Tikkanen

Osu ja uppos kirjoitti:

Sanot
että rakastat minua
Mutta työstäni
puhut alentavasti
halveksien
Kuukausipalkkani
ansaitset ohimennen
jonakin iltapäivänä
kun otat aurinkoa pihalla
Mielipiteistäni
et voi tietää mitään
sillä sinun ääntäsi ei voi ylittää
kun esität omia mielipiteitäsi
Ihmisiäni
koetat mitätöidä
miten vain suinkin voit
jos tiedät
että he ovat minun ihmisiäni
Aikani
on aina ollut
käytettävissäsi
tarpeittesi mukaan
Uskollisuuteni
on sinulle tärkeää
sanot
kun taas sinulla
on tietysti eroottiset tottumuksesi
Epätoivoni
jota umpisilmäisyytesi
minussa herättää
sinä tulkitset pahansuopuudeksi
kateudeksi
Ahdistukseni
pitkinä valvottuina öinä
sinä sivuutat nukkumalla
rauhallisesti
Sinä joka rakastat
etkö voisi joskus
yrittää kertoa mitä tarkoitat
kun sanot
että rakastat minua?

x x x

Tarkkaan sinä aitaat
elämäni
Milloin olen lähtenyt töistä
ja milloin tulen kotiin
ja mitä minä olen tehnyt
eihän matka voi kestää
millään kokonaista puolituntista
kauemmin
edes ruuhka-aikana?
Sinä kiihdyt
kun olen ajanut
kainaloni
Kenen tähden
minä oikeastaan ajan
kainaloni?
Ja mikä muuten
minua pakottaa
käymään työssä
niin että sinä et voi
tavoittaa minua?
Sinähän voisit
elättää minut
niin että saattaisin
pysyä kotona ja odottaa sinua
päivät pitkät?
Kenties tosiaan
sinun mielestäsi
vapaus ei voi olla
minulle
tärkeä asia
Mutta sehän johtuu vain
sinun äärettömästä
rakkaudestasi
Miksi minä en arvosta
sinun rakkautasi?

x x x

Sinä puristit minut koteloon
mihin en lainkaan kuulunut
asetit kasvoilleni naamion
jolla oli ne ilmeet joita tarvitset
vastauksiksi itsellesi
mutta minun ilmeitäni ne eivät olleet
naamion takana en ollut minä
Kun sanasi rummuttivat naamiota
ripustin sen tuoliin
sinun eteesi
ja menin laulaen tieheni
ja ne kimposivat mykkinä
lempeästä hymystä
joka riippui tuolin selkänojassa
Milloin sinä huomaat
että tuolini
on tyhjä?

x x x

Niin kuin ne jotka antavat anteeksi
seitsemän kertaa
ja seitsemänkymmentä kertaa seitsemän
annan myös minä
On vain yksi kerta
jota en voi antaa anteeksi:
ensimmäinen kerta
ensimmäinen petos
Sen kerran jälkeen
annan anteeksi kuinka monta petosta tahansa
ne ovat minulle yhdentekeviä
ne eivät koske minua
ja voin mielelläni sanoa
että olen unohtanut ne ja antanut anteeksi
Mutta ensimmäinen petos
oli liikaa
sitä ei voi antaa anteeksi

x x x

Kun maa keinuu
otan aivan pieniä askelia
miltei täysin
huomaamattomia
niin ehkä voin
pysyä tasapainossa
Kun sekunnit
ruuhkautuvat
ja syöksyvät sitten ylitseni
kaikki yhtä aikaa
olen niille hyvin ankara
minun täytyy olla
Yksi kerrallaan, yksi kerrallaan
ne saavat luvat kulkea ohitseni
ja loputtomat tunnit
kunnes on aamu
Kun sivut ja kappaleet
ja lauseet
tuntuvat paksuilta ja sameilta
tartun sanoihin
otan yhden kerrallaan
ja pitelen niitä valoa vasten
niin että ne käyvät
läpikuultaviksi
Sitten kerään kokoon
rohkeuteni
aivan pienet jäännökset
ja kuiskaan hiljaa
mutta vain niille
joilla on korva aivan lähellä maata
ja jotka ryömivät eteenpäin
niin kuin minä

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä