Siinähän se aikalailla tulikin.. Kuinka paljon olette joutunut vähentämään omia ostoksia (ensimmäisen) vauvan synnyttyä?
Riittäkö rahaa omiin harratuksiin, joudutteko olla "miehen elätettävänä" ja pyytää rahaa omiin juttuihin (minä esim. harrastan kaikenlaista pientä askertelua ym.).
Mietityttää hieman ku odottelen tässä ensimmäistä lastamme.. :)
Riittäkö rahaa omiin harratuksiin, joudutteko olla "miehen elätettävänä" ja pyytää rahaa omiin juttuihin (minä esim. harrastan kaikenlaista pientä askertelua ym.).
Mietityttää hieman ku odottelen tässä ensimmäistä lastamme.. :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä minulla riitti rahaa ensimmäisen ja toisenkin jälkeen, ja silloin jos ei riittänytkään, mies kyllä sitä antoi:) Itse harrastan käsitöitä, askartelua ym laidasta laitaan:)
Ompas nuo riittäneet, mutta toisaalta halu ostaa itelle ylimäärästä on vähentyny.. et empäs sit tiedäkkää... Ku vaatekauppaankin menen en maha mitään ku eka kävelen lastenvaate osastolle ja sit katon löytyskö alennuksesta miehelle jotain piristykseks... mulla vain tulee huono omatunto ku ostan itele jotain... ei tarttis tai pitäs jne. mut tulee...
No, kun olen yksinhuoltaja, niin mieheltä ei voi pyydellä rahaa, mutta olen pitänyt sen periaatteen että rahaa on riitettävä edes pikkasen omiin harrastuksiin ettei ihan pimahda.
Olen suunnitellut rahankäyttöni niin, että joka toinen kuukausi saan tuhlata rahaa 20 euroa harrastuksiin, jotka ovat kaikenlaiset käsityöt. Sillä rahalla saa jo ihan kivasti helmiä tai pieniä tilkkupaloja.
Ja joka toinen kuukausi käyn samalla rahalla kampaajalla. Tosin joskus menee kampaajalle enemmän, niin sitten pitää nipistellä ruokarahasta tai seuraavan kuun harrastusrahasta.
Mutta kyllä rahat saa riittämään, jos niin haluaa. Hauskaa harrastusta sinullekkin!
Työvuosilta jäi ihan mukavat säästöt tilille, eli riittää. Maksan edelleenkin omat menot ja perheen yhteisiäkin menoja (esim. ruokaa, joitakin laskuja, lapsen vaatteet) vaikka kotihoidontuella olenkin. Yllättävän vähän niitä omia ylimääräsiä juttuja tulee kumminkaan osteltua. Arvomaailma on aika lailla muuttunut, ja jos joskus tekis mieli jotain kippoa tai kuppia, niin kyllä sitä miettii että onko sille oikeesti tarvetta. Ennen vaan osti. Välillä on kumminkin pakko saada itelleen jotain kivaa ja vähemmän tarpeellista, kyllähän se piristää ;)
Meillä on yhteiset rahat ollut yhteen muutosta lähtien. Yhdessä asuimme jo opiskelu aikoina. Opiskellessa oli aina niin että toinen oli töissä ja "elätti" molemmat. Välillä minä olin töissä ja välillä mieheni. Kun nyt olen kotona hoitamassa yhteistä lastamme niin mies käy tietenkin työssä ja tuo kotiin enemmän rahaa kuin minä. Milloinkaan emme puhu että minun rahani tai sinun rahasi vaan kaikki mitä tulee on yhteistä. Suurimmat ostokset keskustellaan yhdessä ja lasketaan että onko varaa tai koska olisi varaa. Mitään meikkejä tai vaatteita ei minun todellakaan tarvitse perustella että miksi ostan, ostan jos on tarvetta. Joskus kun rahat menevät tiukalle niin yhdessä keskustellaan asiasta ja silloin on selviö että molemmat säästävät eikä vain niin että minä kun en kerran työssä tällä hetkellä käy.
Kyllähän rahat välillä ovat tosi tiukilla. Kumpikaan meistä ei käytä rahaa vaatteisiin tai muuhunkaan samalla tavalla kuin jos molemmat olisimme töissä. Ostamme vain pakolliset eli ostamme vaatteita tarpeeseen ja harkiten esim. cd-levyjä tai muuta viihdettä. Itse olen myös lopettanut aikakausilehtien tilauksen koska en niitä pahemmin kaipaa ja siinä säästyy taas muutama sentti. Eli kun rahaa käyttää harkiten niin silloin sitä riittää elämiseen kyllä ihan hyvin.
Asumme pääkaupunkiseudulla joten asumiseen menee todella paljon rahaa.