Kuinka osoittaa isänmaallisuutta talouselämässä markkinatalouden ehdoin, siinäpä hyvä kysymys.
Nyt meneillään olevassa metsäteollisuuden murrosvaiheessa laineet käy korkealla ja syyttävä sormi sojottaa eri intresseistä katsoen joka suuntaan.
Merkille pantavinta yhtiöiden toiminnassa on valtion osakkuusyhtiö Stora-Enson rappiotila, yhtiö joka lähti aikoinaan murentamaan kotimaista raakapuun tarjontaa Venäjän strategiallaan, motivaationa puunhinnan pitäminen mahdollisimman matalana kotimaassa.
Miten sitten lopulta kävikään, tulokset on jokaisen nähtävillä siitä, kuinka yhtiö ajoi rukkinsa kivelle maksaessaan jatkuvasti korkeampaa hintaa raakapuusta strategiansa uhrina.
Nyt on aika esittää hyvä kysymys siitä, että kuinka isänmaallista on ollut yhtiön toiminta vuosikymmenten aikana, varsinkin kun yhtiö huutaa valtiota apuun pelimiehenä kärsimiensä pelimerkkien menetyksiin.
Keskustalaisten omistama Metsäliitto on ollut huomattavasti varovaisempi ulkolaisen puun tuoja ja näin säästynyt pienemmillä vaurioilla taantuman seurauksista ja pitänyt pienempää meteliä julkisuudessa.
Toisaalta Stora-Enson alasajo luo paremmat tulevaisuuden näkymät Metsäliiton konsernille laveammalla markkinaosuudella, sekä kotimaisen puuraaka-aineen edullisuudella tuontipuuhun nähden.
Tätä voi hyvällä syyllä kutsua isänmaallisuudeksi kun kaikki tuotannon rahavirrat pyörii kotimaassa.
Stora-Enson tapauksessa vetoaminen metsänomistajiin vaikuttaa vallitsevassa markkinataloudessa erikoiselta. Markkinataloudessa toimittaessa yritysten on nimittäin pidettävä silmällä vain osakkeenomistajien etua. Muita näkökohtia ei oteta huomioon.
Eikö sama markkinatalouden periaate toimikaan puukaupassa? Tunnetusti kauppa käy, jos hinta on oikea. Samaan tapaan kuin yritysten tapauksessa, metsänomistajan oma taloudellinen etu on hänen ainoa ohjenuoransa myyntipäätöstä tehtäessä.
Nyt meneillään olevassa metsäteollisuuden murrosvaiheessa laineet käy korkealla ja syyttävä sormi sojottaa eri intresseistä katsoen joka suuntaan.
Merkille pantavinta yhtiöiden toiminnassa on valtion osakkuusyhtiö Stora-Enson rappiotila, yhtiö joka lähti aikoinaan murentamaan kotimaista raakapuun tarjontaa Venäjän strategiallaan, motivaationa puunhinnan pitäminen mahdollisimman matalana kotimaassa.
Miten sitten lopulta kävikään, tulokset on jokaisen nähtävillä siitä, kuinka yhtiö ajoi rukkinsa kivelle maksaessaan jatkuvasti korkeampaa hintaa raakapuusta strategiansa uhrina.
Nyt on aika esittää hyvä kysymys siitä, että kuinka isänmaallista on ollut yhtiön toiminta vuosikymmenten aikana, varsinkin kun yhtiö huutaa valtiota apuun pelimiehenä kärsimiensä pelimerkkien menetyksiin.
Keskustalaisten omistama Metsäliitto on ollut huomattavasti varovaisempi ulkolaisen puun tuoja ja näin säästynyt pienemmillä vaurioilla taantuman seurauksista ja pitänyt pienempää meteliä julkisuudessa.
Toisaalta Stora-Enson alasajo luo paremmat tulevaisuuden näkymät Metsäliiton konsernille laveammalla markkinaosuudella, sekä kotimaisen puuraaka-aineen edullisuudella tuontipuuhun nähden.
Tätä voi hyvällä syyllä kutsua isänmaallisuudeksi kun kaikki tuotannon rahavirrat pyörii kotimaassa.
Stora-Enson tapauksessa vetoaminen metsänomistajiin vaikuttaa vallitsevassa markkinataloudessa erikoiselta. Markkinataloudessa toimittaessa yritysten on nimittäin pidettävä silmällä vain osakkeenomistajien etua. Muita näkökohtia ei oteta huomioon.
Eikö sama markkinatalouden periaate toimikaan puukaupassa? Tunnetusti kauppa käy, jos hinta on oikea. Samaan tapaan kuin yritysten tapauksessa, metsänomistajan oma taloudellinen etu on hänen ainoa ohjenuoransa myyntipäätöstä tehtäessä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.