Kohta on neljän viikon lukuloma takana ja kirjoitukset alkaa ens viikolla. Koin oppikirjojen lukemisen erittäin vaikeaksi. En saanut itseäni mitenkään lukemisen pariin vaan tein ihan mitä sattuu. Tiedän, tavallinen ongelma. Vaan aina kun sitten sain itseni lukemaan, ja vaikka se ei olisi tuottanut mitään suuria ponnisteluja, huomasin silti keskittymiskykyni olevan poissa. Vaikka kuinka yritin mennä riviriviltä tekstiä eteenpäin, katse harppasi pois ja aloin ajattelemaan ihan mitä sattuu. Sen lisäksi tekstistä jäi tuskin mitään päähän, koska lukemisen oli useaan kertaan keskeyttänyt jokin ajatus. Vaikka kuinka pinnistin, saattoi yhden aukeaman lukemiseen kulua kymmenenkin minuuttia. Aukeama, jolla on vain parikymmentä riviä tekstiä ja paljon kuvia.
Keskittymiskyvyssäni on aivan selvästi jotain vikaa. Miksi ystäväni pystyvät puurtamaan kirjojen parissa parikin tuntia aivan hyvin, sulavasti selaten muistiinpanoja ja välillä kirjaa, mutta minulle tuottaa vaikeuksia keskittyä edes yhteen sivuun tekstiä kerrallaan?
Keskittymiskyvyssäni on aivan selvästi jotain vikaa. Miksi ystäväni pystyvät puurtamaan kirjojen parissa parikin tuntia aivan hyvin, sulavasti selaten muistiinpanoja ja välillä kirjaa, mutta minulle tuottaa vaikeuksia keskittyä edes yhteen sivuun tekstiä kerrallaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
on ainakin vastaavassa tilanteessa kyse ihan motivaation puutteesta. Jos en saa luettua tai tehtyä jotain mitä todella pitäisi, on syy se että asia ei voisi vähempää kiinnostaa.
Minulla oli aivan sama tilanne kouluaikoina.
En sitten käynyt koulua.Lopetin heti kun se oli mahdollista.Sitten olen juossut työpaikkoja läpi aikamoisen läjän.Lopulta aloin yrittäjäksi ja nyt menee hyvin.Motivaation puutetta ei ole ollenkaan.
Se minkä tietoa tarvitsee niin sen metsästän kirjoista mutta en yhtään enempää.En ole lukutyyppiä.Olet tekevää mallia.Tosin yritys on kasvanut niin isoksi että ei meinaa konttorista päästä oikeisiin töihin välillä ollenkaan.
Minun tieni ei ole ollut helppo koska en ole tiennyt mitä haluan.Siis en ole siten esikuvana kellekkään mutta kerron siksi että on muunlaisiakin elämänteitä kun kirjojen kautta.
Olen vain luonnostani sellainen monilahjakas ja sitten kaikki työt sujuu hyvin nopeasti ilman isompia ongelmia.
avaajalla ei ollut motivaation puutetta, vaan ei pystynyt keskittymään. ADHD on mahdollinen, mutta siihen liittyy muitakin oireita. Kannattaa tutustua Äidit ja Isät->Tarkkaavaisuushäiriöt. Siellä sekä ADHD ihmisiä että heidän vanhempiaan, osa on molempia.
ADHD ei siis liity mielenterveyteen vain fyysiseen puoleen. En muista tarkasti miten, mutta veljelläni on adhd ja hänen on valtavan vaikea keskittyä. Esim. kirjoittaminen on yhtä tuskaa jne.
Entä jos kysymys onkin siitä, että tehtävä tuntuu liian isolta ja/tai mielessä on epäonnistumisen pelko, onnistumisen paine vaikeuttaa keskittymistä.
En tiedä, ehditkö vielä muuttaa taktiikkaa, mutta päätä itse. Jos et ole vielä käyttänyt hajauttamista loppuun, keskity vain yhteen tai kahteen aineeseen ja jätä loput syksyyn tai ensi kevääseen. Ajattele vaikka niin, että tarkoitus on kirjoittaa syksyllä tai ensi keväänä, joten kaikki mitä saat pois alta nyt, on silkkaa voittoa. Siten kuormasi muuttuu kohtuullisemmaksi.
Sitä paitsi, mikä ovi menee kiinni, vaikka et onnistuisi koskaan kirjoituksissa. Olet käymiesi kurssien myötä saanut jo pohjan tuleville opinnoille. Tietääkseni uudistettuna opintoportaat menevät siten, että ammatillisella koulutuksella on täydet mahdollisuudet jatkaa myös yliopistoihin yms. Siis taas tullaan siihen, että kaikki mitä nyt saavutat, on silkkaa voittoa, mutta ilmankin tulee toimeen.
Hei!
Tiedän tuon tunteen. Kun itselläni oli aikoinaan lukuloma, en osannut keskittyä. Lukulomani meni nukkuessa ja hermoillessa tulevista kirjoituksista. Minulla oli aivan kauhea olo koko ajan, itkin ja nukuin.
Olen AINA kärsinyt keskittymiskyvyn puutteesta, mutta jotenkin olen aina sinnitellyt eteenpäin. Kaikki sanoivat, että "ota itseäsi niskasta kiinni, herää aamulla ja ala lukemaan, kyllä se siitä". Mutta ei se ole noin helppoa. Yksinkertaisesti olin täysin voimaton enkä saanut otetta itsestäni.
Jälkeenpäin olen miettinyt, että miksi lukeminen juuri kirjoituksiin oli niin hiton vaikeaa. Ehkä syy oli siinä, että halusin onnistua niin kovasti, rima oli "liian korkealla", pelkäsin epäonnistumista jne. Eli halusin onnistua, mutta pelko epäonnistumisesta sai minut hermoilemaan liikaa enkä pystynyt keskittymään. Olen sellainen ihminen, että otan epäonnistumiset todella raskaasti ja pidän itseäni tyhmänä jos en pysty samaan kuin muut.
Noh, kirjoitukset tulivat ja pääsin läpi. Kylläkin huonoilla arvosanoilla (kirjoitin A:ta ja B:tä...). Pääasia että pääsin läpi. Huonoista papereista huolimatta opiskelen tällä hetkellä yliopistossa! Tämä on siten mahdollista, että en stressannut pääsykokeista ollenkaan. En kertonut niistä kenellekään ja luin kuin "salaa" niihin. Lisäksi opiskelin kyseistä ainetta avoimessa yliopistossa, joten tiesin jo perusasiat joita pääsykokeissa kysyttiin.
Koin, että kun ihmiset eivät tienneet aikomuksestani pyrkiä yliopistoon niin minulla oli helpompi olla ja keskittyä itse lukemiseen. Minulla ei ollut yliopistoon pyrkiessäni sitä tunnetta "pakko onnistua" niin kuin minulla oli kirjoituksiin lukiessani. Pääsykokeet menivät ihan hyvin ja pääsin sen perusteella sisään.
Yritän tässä nyt sanoa sinulle, että vaikka kirjoitukset menisivät ns. penkin alle, niin ei se ole maailman loppu, vaikka se voi siltä tuntuakin. Vaikka kirjoittaisit huonosti, niin voit silti päästä yliopistoon, AMK:uun tai mihin tahansa kouluun haluat! Ja sitten kun olet päässyt johonkin kouluun, niin niillä yo-papereilla ei ole enää mitään merkitystä. Ja jos et pääse kirjoituksia läpi, niin ainahan voit yrittää uudelleen. Jos siltikään et pääse läpi, niin ei sekään sulje ovia edestäsi. Tiedän pari tyyppiä (tyttöjä molemmat), jotka eivät päässeet kirjoituksista läpi ja hyvin niillä pyyhkii tänä päivänä. He hakivat samoihin kouluihin kuin ylioppilaatkin, eri kiintiöissä kylläkin. Ja tiedän sellaisenkin tyypin, joka yritti kirjoittaa yhtä ainetta about kuusi kertaa. Eihän niin montaa kertaa saa edes yrittää, joten sen piti käydä niitä lukion kursseja uudestaan läpi! Vihdoin ja viimein se pääsi läpi ja hänkin opiskelee nykyään yliopistossa. Eli lannistua ei kannata vaikka asiat eivät menisikään niin kuin on suunnitellut! Minä olen sitä mieltä, että en ole sen huonompi kuin kaverini jotka kirjoittivat huippupaperit. Ei ihmisiä voi "mitata" yo-papereiden perusteilla. Tai voi, mutta ei siinä ole järkeä. Itse olisin varmasti kirjoittanut paremmin jos en olisi hermoillut niin paljon. Olisin varmasti pystynyt parempiinkin tuloksiin, mutta ei sillä ole enää merkitystä.
Tsemppiä sinulle!