Ministeri J.Koskiselta on ilmeisesti mopo lähtenyt käsistä !
Mediapiireissä tunnetaan suurta huolestuneisuutta vireillä olevista
sananvapauden ja ilmaisuvapauden rajoitushankkeista, semminkin kun
niiden puuhavoimana on oikeusministeriö.
Oikeusministeri Johannes Koskinen (demari) kirjoitti äskettäin
Helsingin Sanomissa puoltavansa paitsi asteettaisen seksin
ostokiellon voimaansaattamista Ruotsin mallin mukaan, myös siihen
liittyen maksulliseen seksiin liittyvän ilmoittelun kriminalisointia.
Ruotsissa v. 1999 voimaan saatettu seksin ostokielto ei ole oikeasti
vähentänyt prostituution määrää, mutta on kylläkin muuttanut sen
luonnetta avoimesta palvelunharjoittamisesta salatun synnin suuntaan.
Ilmoittelurajoitukset medioissa on Ruotsissa ohitettu siten, että
useimmissa suosituissa ravintoloissa, monissa hotelleissa, takseissa
ja maanalaisissa on tarjolla ilotyttöjen käyntikortteja ja jopa
mainoslehtisiä. Niiden jakelusta ei ole pystytty saattamaan
vastuuseen sen enempää anniskelupaikkoja kuin liikennelaitoksiakaan,
koska kyseessä ei ole varsinainen painotuote. Myös uusien ja
käytettyjen autojen kaupassa on monen vuoden tauon jälkeen ryhdytty
käyttämään myyjän "huomaavaisuuslahjana" ajokin takapenkille tai
hansikaslokertoon unohtunutta käyntikorttia, jonka omistajalle myyjä
on jo ennakkoon maksanut kaupantekiäishoidon hinnan.
Pääkaupunkilaiset journalisti- ja kustantajapiirit tyrmäävät
viimeisimmän ilmoitussensuurihankkeen yrityksenä pystyttää
orwellilaista kontrolliyhteiskuntaa, jossa sanan- ja ajatuksen
vapaalle liikkumiselle ei ole sen enempää sijaa kuin oli aikanaan
kommunistidiktatuureissa.
Mediapiirit tähdentävät Viestinnän keskusliitto ry. etunenässä, ettei
ole kustantajien ja vastaavien päätoimittajien asia arvailla mitä
viattoman näköisten ilmoitusten takana oikeasti on tarjolla.
Toisaalta ei voida ennaltaehkäisyn nimissäkään rajoittaa ihmisten ja
yhteisöjen ilmaisunvapautta tavalla, joka saattaa olla sivuseuraus
vireillä olevan lakihankkeen läpimenosta.
Jos siis joku nainen ilmoittaa uuden kieltolain mahdollisesti voimaan
tultua, että hän myy vanhat villahousunsa satasella tai kahdella,
pitääkö kustantajan tai päätoimittajan heti epäillä, että tarjoaja on
itse vielä niissä tarjoushousuissa sisällä.
Mediapiireissä tunnetaan suurta huolestuneisuutta vireillä olevista
sananvapauden ja ilmaisuvapauden rajoitushankkeista, semminkin kun
niiden puuhavoimana on oikeusministeriö.
Oikeusministeri Johannes Koskinen (demari) kirjoitti äskettäin
Helsingin Sanomissa puoltavansa paitsi asteettaisen seksin
ostokiellon voimaansaattamista Ruotsin mallin mukaan, myös siihen
liittyen maksulliseen seksiin liittyvän ilmoittelun kriminalisointia.
Ruotsissa v. 1999 voimaan saatettu seksin ostokielto ei ole oikeasti
vähentänyt prostituution määrää, mutta on kylläkin muuttanut sen
luonnetta avoimesta palvelunharjoittamisesta salatun synnin suuntaan.
Ilmoittelurajoitukset medioissa on Ruotsissa ohitettu siten, että
useimmissa suosituissa ravintoloissa, monissa hotelleissa, takseissa
ja maanalaisissa on tarjolla ilotyttöjen käyntikortteja ja jopa
mainoslehtisiä. Niiden jakelusta ei ole pystytty saattamaan
vastuuseen sen enempää anniskelupaikkoja kuin liikennelaitoksiakaan,
koska kyseessä ei ole varsinainen painotuote. Myös uusien ja
käytettyjen autojen kaupassa on monen vuoden tauon jälkeen ryhdytty
käyttämään myyjän "huomaavaisuuslahjana" ajokin takapenkille tai
hansikaslokertoon unohtunutta käyntikorttia, jonka omistajalle myyjä
on jo ennakkoon maksanut kaupantekiäishoidon hinnan.
Pääkaupunkilaiset journalisti- ja kustantajapiirit tyrmäävät
viimeisimmän ilmoitussensuurihankkeen yrityksenä pystyttää
orwellilaista kontrolliyhteiskuntaa, jossa sanan- ja ajatuksen
vapaalle liikkumiselle ei ole sen enempää sijaa kuin oli aikanaan
kommunistidiktatuureissa.
Mediapiirit tähdentävät Viestinnän keskusliitto ry. etunenässä, ettei
ole kustantajien ja vastaavien päätoimittajien asia arvailla mitä
viattoman näköisten ilmoitusten takana oikeasti on tarjolla.
Toisaalta ei voida ennaltaehkäisyn nimissäkään rajoittaa ihmisten ja
yhteisöjen ilmaisunvapautta tavalla, joka saattaa olla sivuseuraus
vireillä olevan lakihankkeen läpimenosta.
Jos siis joku nainen ilmoittaa uuden kieltolain mahdollisesti voimaan
tultua, että hän myy vanhat villahousunsa satasella tai kahdella,
pitääkö kustantajan tai päätoimittajan heti epäillä, että tarjoaja on
itse vielä niissä tarjoushousuissa sisällä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.