Liberiassa on käyty tuorein sisällissota kymmenen vuoden sisällä. Sotahan on aina raakaa, mutta taitaapa yleensä sisällissota olla vielä raa'empaa. Tässä yksi, muslimit huomioiva, linkki Liberian taustoihin:
http://30-days.net/muslims/muslims-in/africa-west/liberia/
Mutta varsinainen aiheeni oli TV:stä (YLEltä) tällä viikolla tullut dokumentti, joka kertoi liberialaisesta naisesta, joka sai Jumalalta unessa näyn rauhasta. Hän toi asiansa esille seurakunnassaan ja lopulta myös monet musliminaiset olivat mukana naisten rauhanliikkeessä. Varsinkin tomeran ystävällinen poliisipäällikkö jäi mieleeni näistä musliminaisista.
Toivoa herättävää oli mielestäni muun muassa:
1) Aseettomat voimat saivat jotain aikaan aseellisia joukkoja vastaan
2) Myös muslimit (naiset) lähtivät mukaan kristittyjen alulle panemaan rauhantyöhön eikä kristityilläkään ollut ylivoimaisia viholliskuvia estämässä tätä. Lopputuloksena oli rauha Liberiaan, jonka naiset kokivat itse saaneensa aikaan.
Itseltäni on usein usko loppunut lähimmäisen rakkauden riittävyyteen, kun katsoo väkivallan ja itsekkään barbarian "voittokulkua". Tähän uskonpuutteeseen YLEn dokumentti toi helpotusta. Eihän täältä käsin pysty arvioimaan, oliko rauhannaisten merkitys 95% vai 15% koko rauhanprosessista, mutta kyllä tuollaista tarinaa mielestäni voi levittää hyvänä legendanakin, ihan toivon vuoksi.
YLEn dokumentin eräs piiloviesti on sekin, ettei kristillinen lähetystyö ole turhaa.
http://30-days.net/muslims/muslims-in/africa-west/liberia/
Mutta varsinainen aiheeni oli TV:stä (YLEltä) tällä viikolla tullut dokumentti, joka kertoi liberialaisesta naisesta, joka sai Jumalalta unessa näyn rauhasta. Hän toi asiansa esille seurakunnassaan ja lopulta myös monet musliminaiset olivat mukana naisten rauhanliikkeessä. Varsinkin tomeran ystävällinen poliisipäällikkö jäi mieleeni näistä musliminaisista.
Toivoa herättävää oli mielestäni muun muassa:
1) Aseettomat voimat saivat jotain aikaan aseellisia joukkoja vastaan
2) Myös muslimit (naiset) lähtivät mukaan kristittyjen alulle panemaan rauhantyöhön eikä kristityilläkään ollut ylivoimaisia viholliskuvia estämässä tätä. Lopputuloksena oli rauha Liberiaan, jonka naiset kokivat itse saaneensa aikaan.
Itseltäni on usein usko loppunut lähimmäisen rakkauden riittävyyteen, kun katsoo väkivallan ja itsekkään barbarian "voittokulkua". Tähän uskonpuutteeseen YLEn dokumentti toi helpotusta. Eihän täältä käsin pysty arvioimaan, oliko rauhannaisten merkitys 95% vai 15% koko rauhanprosessista, mutta kyllä tuollaista tarinaa mielestäni voi levittää hyvänä legendanakin, ihan toivon vuoksi.
YLEn dokumentin eräs piiloviesti on sekin, ettei kristillinen lähetystyö ole turhaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.