En itse sairasta syömishäiriötä, mutta tulin nyt kuitenkin ajelehtimaan tälle keskustelualueelle ja mieleeni tuli yksi kysymys:
Mitä anoreksiaa sairastava ajattelee toisesta anorektikosta, joka on alkanut paranemaan? tai siis mä luin tota yhtä keskustelua teidän tavoite-painoista. Monet siellä sanoivat tavoitepainoikseen tyyliin 40 kg, mikä on siis todella vähän (en siis tullut tänne saarnaaman, mikä on vähän ja mikä paljon jne!) ja sitten joku oli laittanut tavoitepainokseen joku 60kg. Hän kirjoitti vielä tavoitteensa perään, että se oli joku sen ensimmäinen "terve" tavoite. Mitä muut anorektikot ajattelevat tämmöisestä? Ovatko he iloisia tän tyypin puolesta vai ovatko he kammoissaan että miten joku haluaa painaa noin paljon tms?
Mitä anoreksiaa sairastava ajattelee toisesta anorektikosta, joka on alkanut paranemaan? tai siis mä luin tota yhtä keskustelua teidän tavoite-painoista. Monet siellä sanoivat tavoitepainoikseen tyyliin 40 kg, mikä on siis todella vähän (en siis tullut tänne saarnaaman, mikä on vähän ja mikä paljon jne!) ja sitten joku oli laittanut tavoitepainokseen joku 60kg. Hän kirjoitti vielä tavoitteensa perään, että se oli joku sen ensimmäinen "terve" tavoite. Mitä muut anorektikot ajattelevat tämmöisestä? Ovatko he iloisia tän tyypin puolesta vai ovatko he kammoissaan että miten joku haluaa painaa noin paljon tms?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No se on mun mielestä ehkä vähän tapauskohtaista suoraan sanottuna. Jos en tunne sitä tyyppiä, vaan vaikka luen täältä, niin olen kyllä iloinen sen itsensä puolesta, mutta samalla tunnen jotain sairasta vahingoniloa. Siis sillälailla että oon ite paljon laihempi kun se painaa noin paljon. Samalla sitten myös ihmettelen miten joku voi haluta painaa niin paljon, jos tavoitepaino on näkyvillä.
Jos taas tunnen tän paranemaan alkaneen tyypin, niin mun tunteet riippuu siitä pidänkö tästä henkilöstä vai onko se joku ärsyttävä. Ärsyttävän puolesta tunnen tuota vahingoniloa ja pidetyn henkilön puolesta olen ihan iloinen, vaikka en ymmärräkkään miksi joku haluaa vapaaehtoisesti ja tarkoituksella lihottaa itseään.
Minä itse haluisin lihottaa itsäni, koska tiedän, hoikka voi olla mutta sairaalloisen alipainoinen ei! Ensinnäkin se on sairaan näköistä, onko hienoa olla esim. noin 16-20vuotias ja näyttää joltain viisivuotiaalta? Ei välttämättä...Pahasti alipainoisena on myös paljon todennäköistä että luusto rappeutuu...Itselläni tämä ongelma:(
Eikä mikään ylevä fiilis.
Se on vaan niin vaikeata hyväksyä itsensä naisena, se on samalla joku häiriöllinen ongelma haluta kontrolloida itseään, ja kun on parikiloa sitten laihtunut tulee onnistunut fiilis. Kohta elämässä ei ole enään mitään muuta kun anoreksia.
Toivottavasti me kuitenkin päästään tän yli ja tehdään jotain hyödyllistä!!!