Miten hän reagoi? Miten 'välinne' jatkuivat sen jälkeen? Varsinkin jos olette samalla työpaikalla.
Oletteko kertoneet varatulle
ihastumistanne?
151316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
että on varattu kuten tiedän ja ettei kiinnosta. Ja jollen ymmärrä pitää välimatkaa niin kertoo pomolle seksuaalisesta ahdistelustani.
No ei oikeasti ihan noin, muttei kaukanakaan. Jäljestäpäin ajateltuna teki ihan oikein, halusi säilyttää oman liittonsa eikä ole tippaakaan muista kiinnostunut, vain ystävällinen ja eloisa ihminen, joka varmaan useinkin joutuu kohtaamaan näitä tilanteita. Huumani haihduttua olen voinut nauraakin itselleni ja napakoille pakeille, silloin vain nolotti ihan sikana. Mutta parasta on kun sanoisi suoraan. Ja lisäksi oma mielipiteeni on kyllä se, että omaa pesää ei pidä liata... Jälkeenpäin ei voi kuin huokaista helpotuksesta, että toinen meistä oli fiksu.
nätimmin osannut asiaansa ilmasta. Asiat voi sanoa suoraan, mutta silti hienovaraisesti. Tuo oli mun mielestä jo aika törkeetä. Eihän tommonen tyyppi oo enää yhtään fiksu, vaan tyhmä kuin saapas.
varatulle ja olen myös itse varattu. Emme olleet samalla työpaikalla, mutta työpaikka liittyi asiaan tietyllä tavalla. En saanut juurikaan vastausta, en tyrmäystä, mutta en muutakaan. Mitään "välejä" ei enää ole ja se oli tavallaan minun ratkaisuni ja nyt kaduttaa. Olisin halunnut "pitää" hänet kuitenkin elämässäni. Hän oli minulle tärkeä, hänen kanssaan oli ihana keskustella ja kokoajan mielessäni pyörii asioita, joista haluaisin hänelle kertoa, mutta en voi sitä enää tehdä. Ikävä.
Sattui pieni vahinko, en tiennyt, että oli varattu. Nyt hävettää, ihan saatanasti. Tulisi myrskytuuli ja veisi mennessään, tai maanvyöry, salama iskis.. tai ihan mitä vaan.
näin kävi mullekkin.hän näytti tunteensa ja ite olin niin lukossa etten tiennyt mitä tekisin.molemmat varattuja,mutta tunteet molemminpuoliset.enpä oo nähnyt häntä sen jälkeen vaikka niin toivoisin hänet näkeväni.ikävä.
mulle kävi kanssa samalla tavalla. paitsi että hän meni lukkoon ja minä peräännyin! en jälkeen en ole oikein tiennyt miten käyttäytä. ikävä ystävää on kova. mutta miksi kiusata itseään,kun toista ei voi saada?en vaan oo koskaan ihastunut näin vahvasti, ja tää EI oo enää kivaa ollenkaan. kaikki menee päin mäntyä, kun mistään ei tuu itään kun vaan yks ihminen pyörii mielessä koko ajan. ihastus on kamalaa :(
sinua hieman vanhempi ja hän johon ihastuin on minua kymmenen vuotta vanhempi. Luulen, että hänkin meni "lukkoon", kun kerroin hänelle tunteistani, koska ei sellaisessa tilanteessa, missä olimme, kukaan muu varmasti olisi tunteistaan kertonut ja tilanteen mahdottomuuden vuoksi "lähdin" pois:(
tiedän tuon tunteen, otan osaa... Ü itehän tein juurikin saman mokan. ei tullut myrskytuuli eikä maa niellyt, joten pokkana vain on eteenpäin mentävä. kyllä se siitä helpottuu, usko pois.
mun ihastus on mua 7v. vanhempi. onneksi hän sitten on se aikuisempi ja osaa viheltää pelin poikki... kai.. tai siis en tiedä, koska parhaani mukaan välttelen häntä ja käyttäydyn ihan typerästi (= kylmästi) vain koska olen niin hemmetin ihastunut.
tuo on niinkuin mun elämästä, tuo sinun lauseesi:
"ei sellaisessa tilanteessa, missä olimme, kukaan MUU varmasti olisi tunteistaan kertonut ja tilanteen mahdottomuuden vuoksi "lähdin" pois"
lohduttavaa, että oikeesti jollakin muulla on tällaiset fiilarit!!!
Pitäisi olla joku merkki, josta tietää toisen olevan varattu. Sormukset sormeen hyvät ihmiset, ettei sinkut tee ns. huti-iskuja! Olisi helpompi, jos olisi tullut pakit sen takia ettei tykkää, kuin nyt että toinen luulee tämän lisäksi moraalittomaksi vampiksi.. :/ Ei viitsi mennä enää selittämään, että tota noin mä en tiennyt jne.
Sitten vielä lehdissä kirjoitetaan miten sinkku naiset oikein yrittää varattuja miehiä, voi tätä hävetyksen määrää..
Toivottavasti toivun joskus, ehkä jo ennen vuotta 2020. No, se pikkuisen helpottaa, kun tietää, että en ole ainut jolle on käynyt näin..
Minulla ainakin ihastuksia tulee ja menee. Pidän suuni kiinni ja jälkeenpäin ihmettelen, mitä hänessä koskaan näin :)
Hymynaama perässä.
tai siis olen.
Välit on ainakin mun puolelta kunnossa. Ei pakit (lukumäärää en enää edes muista :D) mitään vaivautumista tms. aiheuttanut. Välillä hän vaikuttaa kireältä, mutta ymmärtäähän tuon kaiken jälkeen. Itse en osaa olla suuttunut hänelle, ei se onnistu ihastuneelta.
Kyllä hänelle about vuosi sitten tunteistani. Hän nyt ei reagoinut asiaan oikein mitenkään. Kyllähän hän imarreltu oli jne. mutta tunteita hänen puolellaan ei ollut. Joten... Välejä meillä ei oikeastaan ole... Olimme molemmat hieman hämmentyneitä alussa, mutta itse olen aivan sinut asian kanssa. En kiellä tunteita itseltäni, ei hänkään kyllä kieltänyt niitä. Asia kulkee nyt omalla painollaan johtamatta yhtikäs minnekään. Unohdan hänet, sitten joskus. Minulla on vielä koko elämä edessäni ja ilmeisesti hän ei ole osa sitä. No, joillekin asioille ei vain voi yhtikäs mitään.