Nyt mä tein sen.
Mä en halua olla enää läski, mulla on oikeesti paljon ylipainoa...
Ei siis ole mikään oma harha.
Mutta siis. Olen pitkään jo ahminut hulluna, niin paljon että tulee huono olo. Sitten olen inhonnut itseäni ja lihonut lisää ja lisää.
Tänään kävin aamukahvilla ja ostin paketillisen mars-jätskejä. Söin ne. Sitten tulin kotiin ja sanoin avomiehelle, että onpa huono olo. Menin vessaan ja työnsin sormet kurkkuun. Oksensin. Ja kamalaa sanoa, mutta nyt mulla on riemukas olo. Sellainen "miksen keksinyt tätä aiemmin". Mä kyllä ajattelin, että tämä on ainut kerta kun teen näin. Tai ehkä joskus saatan tehdä näin jos tulee ihan hallitsematon syöminen. Mutta ainakaan mä en halua enää lihoa.
Mä en halua olla enää läski, mulla on oikeesti paljon ylipainoa...
Ei siis ole mikään oma harha.
Mutta siis. Olen pitkään jo ahminut hulluna, niin paljon että tulee huono olo. Sitten olen inhonnut itseäni ja lihonut lisää ja lisää.
Tänään kävin aamukahvilla ja ostin paketillisen mars-jätskejä. Söin ne. Sitten tulin kotiin ja sanoin avomiehelle, että onpa huono olo. Menin vessaan ja työnsin sormet kurkkuun. Oksensin. Ja kamalaa sanoa, mutta nyt mulla on riemukas olo. Sellainen "miksen keksinyt tätä aiemmin". Mä kyllä ajattelin, että tämä on ainut kerta kun teen näin. Tai ehkä joskus saatan tehdä näin jos tulee ihan hallitsematon syöminen. Mutta ainakaan mä en halua enää lihoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elä vaan lähde tuolle linjalle.. kerran/pari oksennat niin jäät ikuisiksi ajoiksi koukkuun. Itse sairastuin bulimiaan vaikeassa elämäntilanteessa 4 vuotta sitten. Inhosin itseäni jo silloin, vaikka en ollut kovin ylipainoinen edes tms. Tällähetkellä kärsin päivittäin masennuksesta,ahdistuksesta ja bulimiasta. Sosiaalinen elämäni on erittäin rajoittunutta enkä ole koskaan tuntenut itseäni yhtä lihavaksi ja rumaksi.Lisäksi hampaani ovat pilalla, tähän mennessä korjauksiin mennyt yli 700 euroa, eikä loppua näy.
Toivon,että löydät liikunnasta ja terveellisestä elämäntavasta paino-ongelmaasi ratkaisun bulimikoksi ryhtymisen sijaan. Tunnistan itseni niiin hyvin ajattelemassa 4 vuotta sitten samoin tuosta "miksen keksinyt tätä aiemmin" kommentistasi.
Minä olen 15 tyttö,ja minulle kävi noin samalla tavalla.Iso-veljeni piti minulle kerran saarnan koska en syönyt,se oli silloinen ratkaisu laihdutukseeni.Hän kysyi että oliko minulla bulimia.No tietenkin vastasin että ei koska ei minulla ollut vielä silloin.Hän myös kertoi tarinoita entisen tyttöystävän bulimiasta,silloin ajattelin että en voisi koskaa tehdä niin.Mutta kerran oli paha mieli ja tietenkin teki mieli suklaata.Lähdin kesken koulupäivän kaupan kautta kotiin.Kotona sain rauhassa mässätä.Tietenkin sen jälkeen oli paha olo ja mietin mikä auttaisi.Muistin sillon varoitukset bulimiasta ja sainkin siitä idean käydä kokeilemassa oksentamista.Nyt se on sitten jatkunut 3kk ja en pidä siitä yhtään,mutta tunnen kun oksennan helpotusta.Minun ei tarvitse enää edes mässätä vaan normi ruokaannoksenkin oksennan siitä on tullut minulle ihan normaali reaktio kun syön.Inhoan kauppakäyntejä koska tuntuu että kauppiaat katsovat minua että taas tuo!Siksi saatankin mennä joka päiväeri kauppaan jonnekkin 2km päähän kun 2 lähikauppaa on vieressä.Kun kaikki ovat kotona menen metsään oksentamaan.Ja koulussa en syö ollenkaan koska inhoan koulun vessoja.Pari kertaa on kuitenkin pitänyt.Kaverini ihmettelevät,miksi en syö ja ovat epäilletkiin bulimiaa,mutta minä olen aina tehnyt siitä vitsin että en jäisi kiinni.Perheeni ei onneksi ole epäillyt mitään.En ole kertonut tästä kellekkään vaikka haluaisin mutta en tiedä miten sen kertoisin."Hei kaverit muuten vaan päätin ilmottaa mulla on bulimia!"Ei nyt ihan onnistu.Kun olen lukenut näitä juttuja mietin että mitä hittoa teen itselleni!Enitenpelottaa että jos jatkan niin millaiseksi hampaani menevät ja kaikki muukin!Tarvitsen apua koska en tiedä yhtään mitä tekisin,muuta kun jatkaisin oksentamista.Aina kun oksennan itken koska tiedän että tämä ei ole oikea tapa mutta pakko mikä pakko.Voisko joku neuvoa mitä tekisin?