Olen lukenut jostakin, että masennuslääkkeillä voidaan saada oireileva työkykyiseksi. Ainakin omalla kohdalla se menee jotenkin noin. Olen syönyt yli kolme vuotta erilaisia antidepressantteja. Tälläkin hetkellä käytän venlafaksiinia 150 mg joka aamu ja iltaisin nukahtamiseen mirtatsapiinia 15 mg.
Ainakin kohdallani etenkin venlafaksiini vähentää riskiä vaipua masennukseen ja syviin ahdistustiloihin. Aiemmin kärsin voimakkaista ahdistusajoista, jolloin aloin jo tehdä suunnitelmia itseni lopettamiseksi. Jotenkin tuo aine ainakin minulla toimii melko hyvin mielialaa kohottaen ja auttaa uskomaan tulevaisuuteen. Tai en juurikaan suunnittele tulevaisuutta, vaan yritän pysytellä tässä ajassa ja elää aina huomiseen.
Olen hyvin voimakkaasti tunteva ja kai siksi taipuvainen masennukseen ja ahdistukseen. Onkin tarpeen estää voimakasta ja herkäksi viritettyä tunne-elämää kemiallisesti.
Lääkitys kuitenkin tuo monia haittoja toimintakykyyni. Syön lääkkeitä pysyäkseni elävien kirjoissa ja työkykyisenä. Kuitenkin lääkitys aiheuttaa monille ongelmia, jotka taas heikentävät kykyä toimia työelämässä. On totta, että velafaksiini vähentää pelkojani ja pystyn nykyisin olemaan toisten ihmisten kanssa tekemisissä. Se kuitenkin vaikuttaa hyvin voimakkaasti tunne-elämääni. En reagoi tapahtumiin normaalilla tavalla. Esim. liikenteessä olen usein aika hajamielinen, ja astun suojatielle vaikka autoja olisikin tulossa. Myös pienet liikenneonnettomuudet eivät juurikaan hetkauta, vaan ne ovat kuin tapahtumia muiden joukossa.
Myös sosiaalisessa tilanteessa, vaikka kaupassa huomaan usein olevani hyvin "omassa maailmassani". En useinkaan havainnoi toisia ihmisiä, eli varmasti moni tuttavakin jää huomaamatta.
Olen kuullut puhuttavan, että masennuslääkkeet aiheuttavat sellaista, että mikään ei tunnu miltään. Hyvin pitkälti olen asiasta samaa mieltä. En enää tunne voimakkaasti, joten taipumus oireiluunkin on vähentynyt.
Lääkehoito ei tietenkään ole hyvä tapa hoitaa ahdistusta, joka on seurausta rakkauden vajeesta. Heikot ja pelokkaat ihmiset eivät eheydy lääkehoidolla, vaan paras lääke olisi toisten ihmisten kautta tuleva nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen kokemus.
Ainakin kohdallani etenkin venlafaksiini vähentää riskiä vaipua masennukseen ja syviin ahdistustiloihin. Aiemmin kärsin voimakkaista ahdistusajoista, jolloin aloin jo tehdä suunnitelmia itseni lopettamiseksi. Jotenkin tuo aine ainakin minulla toimii melko hyvin mielialaa kohottaen ja auttaa uskomaan tulevaisuuteen. Tai en juurikaan suunnittele tulevaisuutta, vaan yritän pysytellä tässä ajassa ja elää aina huomiseen.
Olen hyvin voimakkaasti tunteva ja kai siksi taipuvainen masennukseen ja ahdistukseen. Onkin tarpeen estää voimakasta ja herkäksi viritettyä tunne-elämää kemiallisesti.
Lääkitys kuitenkin tuo monia haittoja toimintakykyyni. Syön lääkkeitä pysyäkseni elävien kirjoissa ja työkykyisenä. Kuitenkin lääkitys aiheuttaa monille ongelmia, jotka taas heikentävät kykyä toimia työelämässä. On totta, että velafaksiini vähentää pelkojani ja pystyn nykyisin olemaan toisten ihmisten kanssa tekemisissä. Se kuitenkin vaikuttaa hyvin voimakkaasti tunne-elämääni. En reagoi tapahtumiin normaalilla tavalla. Esim. liikenteessä olen usein aika hajamielinen, ja astun suojatielle vaikka autoja olisikin tulossa. Myös pienet liikenneonnettomuudet eivät juurikaan hetkauta, vaan ne ovat kuin tapahtumia muiden joukossa.
Myös sosiaalisessa tilanteessa, vaikka kaupassa huomaan usein olevani hyvin "omassa maailmassani". En useinkaan havainnoi toisia ihmisiä, eli varmasti moni tuttavakin jää huomaamatta.
Olen kuullut puhuttavan, että masennuslääkkeet aiheuttavat sellaista, että mikään ei tunnu miltään. Hyvin pitkälti olen asiasta samaa mieltä. En enää tunne voimakkaasti, joten taipumus oireiluunkin on vähentynyt.
Lääkehoito ei tietenkään ole hyvä tapa hoitaa ahdistusta, joka on seurausta rakkauden vajeesta. Heikot ja pelokkaat ihmiset eivät eheydy lääkehoidolla, vaan paras lääke olisi toisten ihmisten kautta tuleva nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen kokemus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen myös käyttänyt useampia vuosia mielialalääkettä pahoihin paniikkiahdistuksiin ja masennukseen ja voin myös todeta näin naisena että lääke ei poista ympäristön vajavuuksia kuten rakkauden puutetta. Käyttämäni valmiste sisältää fluoksetiinia. Lisäksi käytän beetasalpaajaa ikävään sydämen tykytykseen. Voimia yleiselle vuodattajalle ja kaikille muille rakkauden ja välittämisen puutteesta kärsiville herkille ihmisille.
Itselläni on parisuhteen muodostusongelmia, koska olen sairastunut. Olen nyt näyttänyt kynteni taiteiden turvin. Nyt pitäisi tehdä kompromissi älyn ja lahjojen suhteen ja sopeutua yhteiskunnan vaatimiin suorituksiin. Elelen nyt töissä, joka ei kuitenkaan elätä loppuelämää. Nyt olen taiteilija lomalla koska olen sairas ja nautin työstä kolossaalisessa yhteisössä jossa tapaan vertaisiani.
Aamulla keittelen kahvia ja juttelen päivisin ihmisten kanssa tupakkahuoneessa, käytävillä ja kahvilassa. Uskon itseeni ja kykyihini. Mutta sairauteni estää taviselämän. Yhteiskunta on julma sairastuneille ja erilaisille ihmisille. Mutta onneen mekin kykenemme.