Olen lukenut jostakin, että masennuslääkkeillä voidaan saada oireileva työkykyiseksi. Ainakin omalla kohdalla se menee jotenkin noin. Olen syönyt yli kolme vuotta erilaisia antidepressantteja. Tälläkin hetkellä käytän venlafaksiinia 150 mg joka aamu ja iltaisin nukahtamiseen mirtatsapiinia 15 mg.
Ainakin kohdallani etenkin venlafaksiini vähentää riskiä vaipua masennukseen ja syviin ahdistustiloihin. Aiemmin kärsin voimakkaista ahdistusajoista, jolloin aloin jo tehdä suunnitelmia itseni lopettamiseksi. Jotenkin tuo aine ainakin minulla toimii melko hyvin mielialaa kohottaen ja auttaa uskomaan tulevaisuuteen. Tai en juurikaan suunnittele tulevaisuutta, vaan yritän pysytellä tässä ajassa ja elää aina huomiseen.
Olen hyvin voimakkaasti tunteva ja kai siksi taipuvainen masennukseen ja ahdistukseen. Onkin tarpeen estää voimakasta ja herkäksi viritettyä tunne-elämää kemiallisesti.
Lääkitys kuitenkin tuo monia haittoja toimintakykyyni. Syön lääkkeitä pysyäkseni elävien kirjoissa ja työkykyisenä. Kuitenkin lääkitys aiheuttaa monille ongelmia, jotka taas heikentävät kykyä toimia työelämässä. On totta, että velafaksiini vähentää pelkojani ja pystyn nykyisin olemaan toisten ihmisten kanssa tekemisissä. Se kuitenkin vaikuttaa hyvin voimakkaasti tunne-elämääni. En reagoi tapahtumiin normaalilla tavalla. Esim. liikenteessä olen usein aika hajamielinen, ja astun suojatielle vaikka autoja olisikin tulossa. Myös pienet liikenneonnettomuudet eivät juurikaan hetkauta, vaan ne ovat kuin tapahtumia muiden joukossa.
Myös sosiaalisessa tilanteessa, vaikka kaupassa huomaan usein olevani hyvin "omassa maailmassani". En useinkaan havainnoi toisia ihmisiä, eli varmasti moni tuttavakin jää huomaamatta.
Olen kuullut puhuttavan, että masennuslääkkeet aiheuttavat sellaista, että mikään ei tunnu miltään. Hyvin pitkälti olen asiasta samaa mieltä. En enää tunne voimakkaasti, joten taipumus oireiluunkin on vähentynyt.
Lääkehoito ei tietenkään ole hyvä tapa hoitaa ahdistusta, joka on seurausta rakkauden vajeesta. Heikot ja pelokkaat ihmiset eivät eheydy lääkehoidolla, vaan paras lääke olisi toisten ihmisten kautta tuleva nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen kokemus. On törkeää, mitä eräs keski-ikäinen naispsykiatri sanoi minulle ja löi lyötyä uudelleen. Hänen mielestään joku nuori nainen tekisi rakkaudellaan minut eheämmäksi. Lisäksi hän suhtautui lääkkeisiin aika kielteisesti. Minulle jäi sellainen kuva, että eheytyminen tapahtuisi luonnollisesti ihmisiä kohtaamalla ja kokemalla rakkautta sekä hyväksyntää. Kaikilla estyneillä persoonilla ei kuitenkaan ole kykyä olla normaalilla tavalla toisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Ainakin kohdallani etenkin venlafaksiini vähentää riskiä vaipua masennukseen ja syviin ahdistustiloihin. Aiemmin kärsin voimakkaista ahdistusajoista, jolloin aloin jo tehdä suunnitelmia itseni lopettamiseksi. Jotenkin tuo aine ainakin minulla toimii melko hyvin mielialaa kohottaen ja auttaa uskomaan tulevaisuuteen. Tai en juurikaan suunnittele tulevaisuutta, vaan yritän pysytellä tässä ajassa ja elää aina huomiseen.
Olen hyvin voimakkaasti tunteva ja kai siksi taipuvainen masennukseen ja ahdistukseen. Onkin tarpeen estää voimakasta ja herkäksi viritettyä tunne-elämää kemiallisesti.
Lääkitys kuitenkin tuo monia haittoja toimintakykyyni. Syön lääkkeitä pysyäkseni elävien kirjoissa ja työkykyisenä. Kuitenkin lääkitys aiheuttaa monille ongelmia, jotka taas heikentävät kykyä toimia työelämässä. On totta, että velafaksiini vähentää pelkojani ja pystyn nykyisin olemaan toisten ihmisten kanssa tekemisissä. Se kuitenkin vaikuttaa hyvin voimakkaasti tunne-elämääni. En reagoi tapahtumiin normaalilla tavalla. Esim. liikenteessä olen usein aika hajamielinen, ja astun suojatielle vaikka autoja olisikin tulossa. Myös pienet liikenneonnettomuudet eivät juurikaan hetkauta, vaan ne ovat kuin tapahtumia muiden joukossa.
Myös sosiaalisessa tilanteessa, vaikka kaupassa huomaan usein olevani hyvin "omassa maailmassani". En useinkaan havainnoi toisia ihmisiä, eli varmasti moni tuttavakin jää huomaamatta.
Olen kuullut puhuttavan, että masennuslääkkeet aiheuttavat sellaista, että mikään ei tunnu miltään. Hyvin pitkälti olen asiasta samaa mieltä. En enää tunne voimakkaasti, joten taipumus oireiluunkin on vähentynyt.
Lääkehoito ei tietenkään ole hyvä tapa hoitaa ahdistusta, joka on seurausta rakkauden vajeesta. Heikot ja pelokkaat ihmiset eivät eheydy lääkehoidolla, vaan paras lääke olisi toisten ihmisten kautta tuleva nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen kokemus. On törkeää, mitä eräs keski-ikäinen naispsykiatri sanoi minulle ja löi lyötyä uudelleen. Hänen mielestään joku nuori nainen tekisi rakkaudellaan minut eheämmäksi. Lisäksi hän suhtautui lääkkeisiin aika kielteisesti. Minulle jäi sellainen kuva, että eheytyminen tapahtuisi luonnollisesti ihmisiä kohtaamalla ja kokemalla rakkautta sekä hyväksyntää. Kaikilla estyneillä persoonilla ei kuitenkaan ole kykyä olla normaalilla tavalla toisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lääkkeet laajentavat tietoisuuttani ja tekevät elämästäni parempaa. Suuria masennuskausia ei ole ollut ainakaan vuoteen ja epätoivonhetkiäkin tänä vuonna vasta muutama. Suurimman osan ajastani olen innostunut elämästäni. Ainut harmi on kuitenkin terapian harvalukuinen vastaanotto kerta. Se on kerran kahdessa viikossa tai puolessatoista viikossa.
Onneksi mulla on sentään tukijoukot ja työpaikka missä saa olla oma itsensä. Joka päivä on uusi seikkailu. Kyllä toi televiisio on hyvä vehje. Tulee runsaslukuisesti syksyn odotettuja ohjelmia, joten yksinolosta nauttii jopa. Parempi olla onnellisesti autenttinen kuin onnellisesti kumppanin tuhnussa kiinni 24/7.
Et tarvitse naista vaan tunteen joka tulee kun sulla on nainen. Saman tunteen voit saada urheilusta, eläimistä, elokuvista tai muista ihmisistä. Ei nainen ole mikään yliluonnollinen relikki, josta kumpuaa kaikki miehen tarvitsema kaikki mahdollinen onni.
Kyllä tuo kommentti oli aika kenkku ja asiantuntematon. Ainakin meillä on jännittävämpi elämä kuin jollain asuntonsa vangiksi jääneellä vanhuksella. Uskon että vain olemassaolevilla asioilla on merkitystä ja että elämässä kannattaa olla jokin strategia.
Myös venlafaksiini vaikuttaa psykedeelisesti. Näin pienillä pitoisuuksilla se tietenkin pysyy sallittujen aineiden rajoissa. Itse olen ollut (ilman lääkettä) lapsuuden jälkeen sankassa sumussa. Se tila on vienyt minulta suuren osan luovuudesta ja elämän keveydestä. Elämästä on tullut raskas taakka, ilo on kadonnut.
Lääkityksen ansiosta elämä on alkanut näyttää paljon valoisammalta ja tuonut mukanaan paljon mahdollisuuksia.
En ihan ymmärrä mitä sinä tarkoitat ongelmilla? Se että ei reagoi joka asiaan syvällä tunteella ei minusta ole ongelma, paremminkin tekee elämän helpommaksi. Miksi yhden pienen liikenneonnettomuuden pitäisi edes hetkauttaa? Niitähän sattuu päivittäin.
Itse nappaan yhden 10 mg:n Cipralexin päivittäin ja olen normaali, vaativaakin työtä tekevä ja joka päiväisestä elämästä nauttiva. En jännitä turhia, pystyn jopa esiintymään esim. koulutustilanteissa ja jutustelemaan sitä small talkia.
Läheisten omaisten asioissa riittää huolehtimista mutta tuon lääkkeen turvin jaksan huolehtia ja olla tarvittaessa tiukkakin. Ilman sitä en jaksaisi, se on tullut kolme vuotta sitten koettua. Onneksi juuri silloin työterveyslääkärini ehdotti tuota lääkettä ja se auttoi. En ole tarvinnut yhtään sairaslomaa jaksamiseni takia enkä muutenkaan. Eikä ainoa onnelliseksi tekevä asia ole tuo rakastetuksi tulemisen kokemus. Arvostettunakin olemisen tunne on hieno, tuli tässä loman jälkeen koettua sekin. Eikä ollut ihan ensimmäinen kerta.
Lääkkeiden käytön ongelma on miehillä se, että se heikentää libidoa. Ja samalla heikentää parisuhteen rakentamista. Naiset saavat sairastaa ja vetää mössöä paljon, mutta heidän parinmuodostukseen se ei vaikuta. Mies ei saa olla heikko tässä yhteiskunnassa.
Kyllä toivoisin että olisi vielä tutustumishaluisia naisia. Nykyään kun kaikki pitää kokea heti. Itse kun haluan tutustua hieman, ennen kuin on erotiikan aika.
Kyllä tropit naisillekin ongelmia aiheuttavat. Myös heillä libido voi heikentyä ja läheisyys voi tuntua pakkopullalta. Lisäksi monet naiset turpoavat lääkityksen myötä, joka luullakseni vaikeuttaa vakavan suhteen saamista. Ylipaino lisää itseinhoa. On tietenkin totta, että kyllähän naisille aina riittää "ymmärtäjiä" vaikka masennuksen aikana. Monet miehet "ymmärtävät" masentuneita naisia. Helposti voikin irrota piparia ja teetä.