Mulla on ihan sellainen fiilis että mun äiti (49 v) ei montaa vuotta elä. On nyt juonut yli 10 vuotta ja ollut katkolla tämän vuodan puolella 5 kertaa. Kerran ennen tätä vuotta. Ei käy töissä, ei mitään. Joskus sanoo että nyt rupeaa kuntoilemaan tms. ja seuraavaksi kun hänestä kuulen, hän on taas katkolla. Ja kaksi alaikäistä vielä kotona (3 muuttanut jo sieltä pois, minä mukaan lukien). Mä en vaan jaksa enää. Kaverin äiti kuoli keväällä alkoholin vaikutuksiin. Mun äiti seuraa pian perässä. Tavallaan varmaan ihan hyvä kun on jo niin huonossa kunnossa. Ihan sekava vaikkei olisi edes kännissä. En usko että tuosta enää aivot korjaantuu. Enkä usko että maksa kestää. Menee jo pienestä määrästä alkoholia aivan tillin tallin. Ja sitten jotkut ihmiset puhuu kohtuukäytöstä. Siitä parista saunakaljasta tämäkin lähti. Itse en juo tippaakaan, ehkä juuri tästä syystä. En elää täydellisesti mutta tämän kohtalon ainakin aion välttää. Haluaisin että mulla olisi paremmat välit mun äitiin, mutta ei sen kanssa oikein voi enää mistään puhua kun pitää pelätä että se hermostuu jostain pienestä ja lähtee ryyppäämään. Sisko kerran keskeytti pesukoneen täyttämisen jotta saa omia vaatteita vielä sisään ja äiti lähti ryyppäämään. Tilanne on täysin toivoton. Aion mennä hakemaan itselleni apua, jos vaikka auttaisi paremmin kestämään tätä sivusta katsomista. En usko että äitiäni voidaan enää mitenkään auttaa. Katkon jälkeen lähtee seuraavana päivänä juomaan. Miten ylipäätään muut omaiset kestävät olla alkoholistin seurassa? Mistä ovat hakeneet itselleen apua? Itse en pysty äitiäni millään lailla auttamaan (paitsi vastaan kyllä puhelimeen jos soittaa ja yritän olla normaali kun tavataan), sillä olen itse vakavasti sairas ja siinä riittää tarpeeksi kestämistä kun yrittää itse elää. Kiitos kaikille jotka jaksavat asiallisesti kommentoida.
kohta äiti kuolee
uskomattoman kyllästynyt
15439
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/alkoholistin_lapset.htm
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewforum.php?f=15&sid=bea0734e569a0140ed4f985ec1149029
http://www.al-anon.fi/
Hyvä, että olet selvittänyt tilanteen itsellesi ja aiot mennä juttelemaan jonkun kanssa!
Ota vain järkevästi tilanne koko ajan, pidä itsestäsi huolta ja älä ota liikaa taakkaa itsellesi!
Oma äitini, joka ei juo, "on tehnyt kuolemaa" jo 30 vuotta. Jos vähänkin on eri mieltä, niin saa heti "sydänkohtauksen".
Voi olla että äitisi on narsistinen, ei voi tehdä mitään. Älä ota mitään syyllisyyden taakkaa itsellesi. Tälläisiä äitejä on paljon liikenteessä.
Ainut tapa on tosiaan se, että menet hakemaan itsellesi apua! Onnea matkaan!
Kiitos kaunis. Heti tuli parempi olo. Oli vaan pakko avautua jonnekin. Mulla alkoi just koulu ja se plus oma sairaus plus perheongelmat tuntuu välillä mahdottomalta yhtälöltä. Ymmärrän mun äitiä tavallaan. Mun isä on ilmeisesti narsisti. Isän takia sekä minä että nuorempi sisko ollaan kärsitty syömishäiriöistä ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä ja varmaan myös osittain isäni takia äiti juo. En tiedä voiko äiti koskaan päästä kuiville jos jatkaa isäni kanssa. Ovat olleet naimisissa yli 30 vuotta. En väitä että itse helpottaisin äidin tilannetta. Itselläni on mm. skitsofrenia ja masennus. Äitiäni masentaa ja tiedän miltä se tuntuu. Uskon että itse käyttäisin jotain aineita jollei mulla olisi valmiiksi niin voimakas lääkitys. Mulle meinasi kehittyä riippuvuus rauhoittaviin mutta pääsin siitä yli. Ei ole varmaan äidilläkään ollut helppoa katsoa mun sairautta, nuoremman veljeni sairautta ja vielä meidän itsekeskeistä isää. Toivon vaan niin että äiti pääsee kuiville. Kun vaan olisi jotain mitä voisin tehdä omat voimavarat huomioon ottaen! Olen yrittänyt olla äidille mukava ja tukea, toivottavasti se auttaa edes vähän.
Sinä olet se pikku "ressukka" ja sinun tarttee tosiaan saada oma elämäsi onnelliseksi!
Ymmärrät äitiäsi, mutta ymmärrät myös että oma elämäsi on tärkeä! Sinulla on terve ote elämään! Toivon tosiaan, että löydät tukihenkilön itsellesi ja että selviät!
Olet kuin "asfalttikukka" joka kaikesta huolimatta selviää!
(Olen itsekin ollut sellainen, siksi uskallan kertoa.)
Nyt vain uudet otteet elämään!
Välillä tekee mieli luovuttaa kokonaan, mutta sitten aina jostain löytää uutta voimaa. Onneksi ei sisaruksetkaan enää (varmaan) montaa vuotta joudu vanhempien kotona asumaan. Molemmat jo lukiossa. Heistä ja heidän jaksamisestaan myös suuri huoli. Onneksi me pystytään sisaruksien kesken puhumaan lähes mistä tahansa. Muuten en edes tietäisi mikä tilanne tarkalleen ottaen on. Olen kuitenkin asunut omillani jo vuosia. Tiedän että äiti on välillä ihan pohjalla. Kaatunut vessasta housut kintuissa eteiseen eikä ole huolinut sisaruksiltani apua. Kumpa saisi elämänsä kuntoon, ehkä pääsisi taas töihinkin. Sekin tuntui hirmu pahalta kun kerran menin viettämään peli-iltaa pikkusisarusten kanssa ja jäin yöksi sinne. Etsin sitten tyynyä äidin huoneesta ja löysin jonkun tyhjän viinipönikän jostain peitto-tyyny-kasasta. Silloin sitä tajusi että äiti yrittää vieläkin salailla juomistaan vaikka kaikki kyllä siitä jo siinä vaiheessa tiesi. En siis mitenkään etsinyt kätköjä enkä ajatellut narauttaa äitiä, etsin vain tyynyä. Onneksi niin monet ymmärtää mua. Kuten se kaveri jonka äiti kuoli keväällä. Hänellä on kyllä isäkin alkoholisti mulla sentään isä on "terve". Kiitos tosiaan vielä kaikille jotka on jaksaneet tsempata. Merkitsee mulle todella paljon. Saa myös antaa vinkkiä miten voisi helpottaa tilannetta sekä vanhempien, sisaruksien ja itseni osalta. Yritetään kaikki jaksaa yrittää. Kyllä se vielä kannattaa!
Hyvä että et luovuta!
Suomalaisilla vanhemmilla on TOSIAAN ongelmia toimia fiksuina esimerkkeinä ja tukea lapsiaan. Se on fakta.
Ei siinä auta muu kuin itse vain olla selväjärkinen.
Olla "oman onnensa seppä".
Hyvä että sinulla on sisaruksia! (minulla ei ollut).
Sanoisin näin (tosi ankeista oloista itse selvinneenä ja myönteisesti silti ajattelevana), että kun ymmärrät ja "kasvat sen yli", menet juttelemaan jonkun kypsän (niitäkin on) aikuisen kanssa ja määrätietoisesti "olet oman onnesi seppä", niin kyllä se siitä!
Et voi mitään äitisi ja isäsi tilanteelle, mutta voit omalle tilanteellesi!
Surku sinua ja sisaruksiasi.
Hyvä että heillä on sinut. Mutta, älä ota liian suurta taakkaa!
Mene juttelemaan ja saamaan tukea!
Nykyaikana siihen on mahdollisuus.
HALEJA, HALEJA!
Auta kotona asuvia sisaruksia ja itseäsi. Käykää tosiaan yhdessä Al-anonissa, sieltä saatte vertaistukea ja muitakin neuvoja ongelmaanne. Se antaa teille turvallisuudentunnetta ja tietoisuuden siitä, että ette ole yksin, tässä maailmassa murheidenne kanssa.
Äitiänne ette juurikaan pysty auttamaan. Hän juo juuri niin kauan, kun itse haluaa. Myötätunto ja mukavuus (lue. liika paapominen) vain *mahdollistaa* juomisen jatkumisen äitinne kohdalla. Alkoholistia ei voi kukaan rakastaa terveeksi. Yksin asuvakin alkoholisti, piilottaa pullonsa. Putken alettu onkin sitten huushollissa jokainen kaapinovi auki. Kun mahdollisia kätköjä kaydään läpi.
Juomisen lopettamispäätöksen voi vain äitinne tehdä ihan itse, omalla kohdallaan. Siihen ei auta läheisten painostaminen, tai alkoholistin syyllistäminen, tai hänelle järjen puhuminen. Hänen on itse haluttava elämänmuutosta omalla kohdallaan. Muiden haluamisella ei ole mitään merkitystä.
Yritä jaksaa :) Meillä monella on huolta aiheuttava alkoholisti lähipiirissämme.
Hei,
Apua saa myös alanonista.
Viisi katkoa alle kymmenen kuukauden ei ole uskottava kertomus.
Kerroit juomisesta, et mitään juomisen syistä. Viisi lasta, missä isät? Nehän eivät tietenkään liity asiaan yhtään mitenkään.
Ikävää, että olet sairas. Toivottavasti etsit ja saat hoitoa.
Siis onhan se ihan uskottavaa, että on ollut jo tänä vuonna 5 kertaa katkolla. Ihan vaan ettei provo-viestis hämää ketään.
Hesassa on erittäin vaikea päästä edes yhdelle katkolle. Pienemmissä ja köyhemmissä paikoissa vielä vaikeampaa. Voi olla normikamaa, jos on pirusti itellä rahaa ja maksaa ite. Erittäin harvalla on rahaa maksaa pirun kalliita hoitojaksoja itse, edes yhtä.
Aloitus oli sick-provo, normikamaa viikoittain tällä palstalla.
"Erittäin harvalla on rahaa maksaa pirun kalliita hoitojaksoja itse, edes yhtä."
Milloin katkosta on tullut erittäin kallis?
Et ole näköjään katkolla ollut ikänäsi.
Maksavanakin asiakkaana ilman sossun maksusitoumusta vuorokauden täysi ylöspito maksaa alta kolmekymppiä, kun kunta maksaa joka tapauksessa osansa.
Et sitten ollenkaan tajua mistä kyse. Kunnat ovat tiukoilla, kaikesta pitää tinkiä. Sairaalavuorokausi maksaa pirusti enemmän kuin asiakkaan omavastuuosuus on. Turhua rönsyjä karsitaan kovalla kädellä kaikilla sektoreilla, myös päihdehuollosta.
http://neuvoa-antavat.stakes.fi/tietokannat/hoitopaikat/hoitopaikka_kuvaus2.asp?id=900
http://www2.haukipudas.fi/dynastia5/kokous/2007348-3.HTM
http://www.turunaklinikka.fi/site/index.php?option=com_content&task=view&id=85&Itemid=1
http://www.hel.fi/wps/portal/Terveyskeskus/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/Terke/fi/Potilasmaksut
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_998_2008_p.shtml''
Ja yksityiset "hoitolaitokset" voivat hinnoitella palvelunsa ihan miten haluavat. Esimerkki viisi päivää, hinta 1250 euroa:
http://www.hel.fi/wps/portal/Terveyskeskus/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/Terke/fi/Potilasmaksut
Ehdotan, että me muut tällä palstalla olevat kirjoittaisimme kirjeen, joka osoitettaisiin tämän tytäären äitille.
Tytär sitten päättäköön, minkä kirjeen esittää äidilleen.
On tosiaan kauheeta, että nuoret ihmiset joutuvat katselemaan tälläistä.
Mikä lapsuus se oikein on? Ja mikä saakelin itserakas "äiti" se on, joka toimii näin?
Ämmä vain juo...
Eikö sen ämmän ole aika kasvaa vastuulliseksi ÄIDIKSI???
kirjoitettu.
senkun printtaa aloituksen.