Olen kärsiny jo pidemmän aikaa (n.3 v.) pahasta jännityksestä, julkisten paikkojen- ja sos.tilanteiden pelosta. Ennen olin iloinen ja sosiaalinen nuori nainen, mutta nuo pelot teki musta säikyn, erittäin herkän, liian kiltin ja epäsosiaalisen "kotihiiren".
Vastikään päätin tehdä asialle jotain ja hain lääkityksen, mutta se ei kai yksin riitä. Tarvitsisin tukea ja apua, mut tuntuu ettei oo ketään. Ainoastaan poikaystäväni tietää ongelmistani, mutta hän ei osaa suhtautua niihin mitenkään.
Olen käynyt joitakin kertoja terapeutilla juttelemassa, mutta se ei juuri auta.
Elämäniloa minulla on onneksi vielä jäljellä, en vain tiedä kuinka kauan.
Te kaikki jotka olette kokeneet saman tai olette samassa tilanteessa, ottaisin mielelläni selviytymiskeinoja vastaan. Tahtoisin vaan löytää jonkun joka ymmärtää...
Vastikään päätin tehdä asialle jotain ja hain lääkityksen, mutta se ei kai yksin riitä. Tarvitsisin tukea ja apua, mut tuntuu ettei oo ketään. Ainoastaan poikaystäväni tietää ongelmistani, mutta hän ei osaa suhtautua niihin mitenkään.
Olen käynyt joitakin kertoja terapeutilla juttelemassa, mutta se ei juuri auta.
Elämäniloa minulla on onneksi vielä jäljellä, en vain tiedä kuinka kauan.
Te kaikki jotka olette kokeneet saman tai olette samassa tilanteessa, ottaisin mielelläni selviytymiskeinoja vastaan. Tahtoisin vaan löytää jonkun joka ymmärtää...
Vastaukset 7
Vanhimmat
annan yhden nettiosoitteen, josta voi olla apua
www.scorpitos.com
myös kirjastosta löytyy esim Jännittäjän kirja, josta voit saada apua.
Noilta sivuilta saa käsityksen että terapeutin pätevyydessä on hieman toivomisen varaa ("Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) hyväksymää virallista pätevyyttä psykoterapeutti-ammattinimikkeen käyttöön minulla ei ole.").
Hei!Lääk.avulla voit altistua jänn.tilanteisiin.Ei auta heti mutta helpottaa jatkossa.Jatka terapiaa!
2.v.ryhmäterap. auttoi mulla.vaikka alussa jänn.oireet ois vapinaa yms... se on ominaisuus josta voi parantua!paljon väliä:pelokkaat.net,et ole yksin.yst.terv. Ihminen
(ps.kaikesta huolimatta hyvää kevättä Sulle)
Meitä saman kokeneita löytää osoitteesta http://www.pelokkaat.net
toi sun juttu on aika samanlainen kun mun.hyvä et on muitaki samanlaisia epäsosiaalisia ihmisiä.mä en vaan ymmärrä mikä muhun ja suhun kans meni ku muututtiin.
Mulla on ollut samaoja juttuja. En tiedä voinko mitenkään helpottaa sun oloas mutta oma oloni helpotti pakottamalla itseni tilanteisiin (piikuhiljaa varovasti) mitä jännäsin. Nyt se pysyy kurissa melko hyvin. Tulee joskus enää semmosta pientä ahdistusta esim. viimeksi kun olin menossa mieheni kaverille iltaa viettämään ja tiesin että sinne tulee muitakin keitä en ole ehkä nähnyt aikasempaa jne. Siinä sitten hermoilin sen verran että mieskin hermostui ja tippa linssä jossain vaiheessa ajomatkaa ja mies hali ja rauhotteli mutta sitten kun päästiin perille niin kaikki oli taas tosi ok ja ilta oli ihan mukava :) Siedätyshoitoa. Opi tunnistamaan pienetkin merkit alkavasta ahdistuksesta ja pistä stoppi sille.... tosin, yksilöllistähän tää on. Jotkut tarvii lääkitystäkin. Mä soin vähän aikaa lääkkeitä ahdistukseen ja paniikkihäiriöön kun iski mielenromahdus. En silti onneksi tarvitse mitään lääkitystä. Tähän auttaa terve järkeily.
Yritäppä joskus oikein kiusallasi kohdata näitä tilanteita, elikkä ns. uhmata itseäsi ja omia pelkojasi.
Luulenpa, että pelkäät juuri ihmisten negatiivista reagoimista arkaan, jännittävään epäsosiaaliseen tyyppiin. Tämä pelko taas aiheuttaa sinussa juuri edellä mainittuja asioita ja tällä tavalla ehdollistat itsesi ja kierre on valmis. Yleensäkään kaikki ihmiset eivät odota kaikkien olevan todella sosiaalisia, seurallisia smalltalkia harrastavia tyyppejä. Jos sinä hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet; arkana, mutta symppiksenä tyyppinä, ihmiset näkevät, että olet hyvä tyyppi ja SINUT itsesi kanssa ja "kierre" katkeaa.
Olen huomannut,että aika harva ihminen panee merkille missään juhlissa, että "kylläpä siinä on todella arka tyyppi ja vielä kahvikuppi tärisee?", vaan yleensä ihmiset kiinnitävät huomionsa siihen, mitä toisella on sanottavaa.
Valitettavasti voin sanoa sinulle jännittäjä;), että jännittämisen suhteen sinuun kiinnitetetään esim. juhlissa valitettavan vähän huomioita verrattuna siihen, mitä itse luulet huomiota saavasi;))
Elikkä tämä on vähän sellainen asenne ja ajattelykysymys, Voit myös psyykata itse itseäsi!
Toivottavasti kirjoitukseni auttoi edes vähän sinua!