KYLLÄ. Eli ongelmani on ongelmasyöminen. Oon 16 vuotias tyttö, mitoiltani noin 158/68 elikkä painoindeksi on siinä jossain 27 tienoilla. Tänäänkin on tullut kiskottua ruokaa siinä määrin että on hankalaa istua tässä tuolissa mahan takia kun tuntuu että se on edessä ja vaikeuttaa hengittämistä. En osaa edes sanoa miten paljon olen syönyt tänään, paljon vai vähän, mutta olo ei ainakaan tunnu normaalilta. Niin, ja syön tässä samallakin.
Elijoo. Oon aina pitäny itteeni vähän pyöreempänä (oon kuitenki ollu kaiketi normaalipainonen) mutta en kuitenkaan liian tosissani vaan silleen ei se mitään- ja ehket ookkaan ihan niin läski- tyyliin. Paino on kuitenkin noussut suhteellisen tasaisesti (kutakuinki oli 145cm/45kg, 155cm/55kg) kunnes olikohan viime vuonna kun lähti painokäyrä nousuun.
Olen aina toiminut ajatuksella "sitten alotan terveellisemmän elämän" ja "kyllä mie huomenna" eikä siitä tule paskaakaan jos näin nätisti sanotaan. Niin ja onhan niitä "NYT VIHDOIN kun on uusvuos niin alotan vuoden terveellisesti." Joopajoo. Ennen joulua painoni oli vielä noin 60-61 kiloa mutta sitten alkoi melko huima nousu. Uudenvuoden lupaukseksi tein että laihdun tänä vuonna 10 kg. Mitä tapahtui? Sama määrä on tulossa lisää!
Söin keväällä enemmän ja liikuin vähemmän kuin ennen. Enkä välittänyt siitä. Minulla oli lievä anemiakin ja söin jonkin aikaa rautalääkkeitä kunnes arvot palasivat normaaleiksi. Tilanne ei kuitenkaan oo muuttunu.
Huolettaa vaan kun jo tässä vaiheessa elämää vedän ruokaa tähän malliin ja tällä hetkellä kaikki rahat mitä minulla on, menee mässäämiseen tai jonkisorttiseen syömiseen.
Haluaisin elää terveellisesti ja haluaisin päästä pitämään kivannäköisiä vaatteita etc ja elää elämää ilman että vatsa on edessä. Tai että tarvitsisi masentua lihomisen takia. Etenkään sen takia että jos masentaa, se tietää että sitten syödään ja reippaasti!
Pahinta kuitennin on nyt se että en tunnu välittävän. Tottakai haluaisin olla normaalipainoinen mutta siis, missä motivaatio on? Ajattelen että on helpompaa olla vain näin ja syödä ja syödä ja laihduttaa voi joskus... Ja suutun jos joku puuttuu syömisiini, vaikka haluan apua! D;
Elijoo. Oon aina pitäny itteeni vähän pyöreempänä (oon kuitenki ollu kaiketi normaalipainonen) mutta en kuitenkaan liian tosissani vaan silleen ei se mitään- ja ehket ookkaan ihan niin läski- tyyliin. Paino on kuitenkin noussut suhteellisen tasaisesti (kutakuinki oli 145cm/45kg, 155cm/55kg) kunnes olikohan viime vuonna kun lähti painokäyrä nousuun.
Olen aina toiminut ajatuksella "sitten alotan terveellisemmän elämän" ja "kyllä mie huomenna" eikä siitä tule paskaakaan jos näin nätisti sanotaan. Niin ja onhan niitä "NYT VIHDOIN kun on uusvuos niin alotan vuoden terveellisesti." Joopajoo. Ennen joulua painoni oli vielä noin 60-61 kiloa mutta sitten alkoi melko huima nousu. Uudenvuoden lupaukseksi tein että laihdun tänä vuonna 10 kg. Mitä tapahtui? Sama määrä on tulossa lisää!
Söin keväällä enemmän ja liikuin vähemmän kuin ennen. Enkä välittänyt siitä. Minulla oli lievä anemiakin ja söin jonkin aikaa rautalääkkeitä kunnes arvot palasivat normaaleiksi. Tilanne ei kuitenkaan oo muuttunu.
Huolettaa vaan kun jo tässä vaiheessa elämää vedän ruokaa tähän malliin ja tällä hetkellä kaikki rahat mitä minulla on, menee mässäämiseen tai jonkisorttiseen syömiseen.
Haluaisin elää terveellisesti ja haluaisin päästä pitämään kivannäköisiä vaatteita etc ja elää elämää ilman että vatsa on edessä. Tai että tarvitsisi masentua lihomisen takia. Etenkään sen takia että jos masentaa, se tietää että sitten syödään ja reippaasti!
Pahinta kuitennin on nyt se että en tunnu välittävän. Tottakai haluaisin olla normaalipainoinen mutta siis, missä motivaatio on? Ajattelen että on helpompaa olla vain näin ja syödä ja syödä ja laihduttaa voi joskus... Ja suutun jos joku puuttuu syömisiini, vaikka haluan apua! D;
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minkä takia sä syöt? Syötkö sä suruusi, vai oks syöminen sulle tekemistä samalla tavalla kuin vaikkapa kavereiden tapaaminen? Mäkin olin suurinpiirtein samoissa mitoissa vielä jouluna, mitä sä oot nyt, paitsi parin sentin pituusero; oon 162 cm. Mäkin silloin söin liikaa. Se oli osaks tunnesyöpöttelyy, osaks tekemisen puutetta ja osaks taas mä en ees tajunnu syöväni liian suuria määriä. Viikonloppuisin se oli tunnesyöpöttelyy ja tekemättömyyden paikkaamista. Mulla on alkoholisti-vanhemmat, jotka vetivät/vetävät viikonloppuisin perskännit, joten sen takia osaks kadotin suruni syömiseen. Arkena söin aina terveellisesti, vihanneksia, kasviksia, viljaa, lihaa,kalaa, vähän rasvaa ja sokeria jne. Söin vain yksinkertaisesti liikaa, enkä itse tajunnut sitä. Sitten meikä laittoi ruokamäärät uusiks ja paino rupes tippumaan. Sitä kautta oon oppinu myös hillitsemään suruun syömistä ja ennen kaikkea sitä, että syödään kun on tylsää.
Mä veikkaan, että sun tapauksessa toi on nimenomaa sitä, että syödään tylsyyteen ja siksi, että tavat ovat kivittyneet. Sä sanoit, että sä söit sillonkin kun kirjotit tota sun viestiä ja tapa jolla sä sen kerroit viittaa mun mielestä siihen, että sä syöt vaan tavan takia koneen ääressä. Jos pari kertaa syö telkun tai koneen ääressä, niin kohta sä et osaa telkun/koneen ääressä olla ilman syötävää.
Sä vaikutat fiksulta tytöltä, joten sä varmasti pystyisit pudottamaan pari kiloo painoa ihan helposti. Sen verran hyvin osasit kuvailla tota sun ongelmaa. Jos sä vaan saisit itseäsi niskasta kiinni ja "urheilukärpäsen" pureman, niin sä oisit varmasti jo jouluun mennessä terveemmässä kunnossa. Mutta ymmärrän kyllä, että se on vaikeaa jos ei ole motivaatiota. Mä usein oon saanu uuttaa motivaatiota siitä, että luen liikunnan ja terveellisen ruuan vaikutuksista. Se oikeesti antaa motivaatiota, kun sä luet miten verisuonet rupee kalkkeutumaan(tukkeutumaan) kun syö kovia(epäterveellisiä) rasvoja ja muita huonoja ruokia. Mene kirjastoon lue Sporttia, Kunto Plussaa, Hyvä Terveyttä ja muita lehtiä. Varmasti alkaa motivaatio kasvamaan kun lukee hedelmien terveellisistä vaikutuksista ja katselee kiinteiden ja sopusuhtaisten vartaloiden kuvia. Lehdistä sä saat muutenkin paljon vinkkejä terveelliseen elämään.
Omia vinkkejäni ovat:
-Syö aina samassa paikassa, eli keittiön pöydän ääressä. Näin opit yhdistämään ruuan vain yhteenpaikkaan, eikä enää tule houkutuksia syödä koneen ääressä.
-Säännölliset ruoka-ajat. Jos sä menet niitä lehtiä lukemaan, niin tuut lukemaan tästä asiasta mooooooooonta kertaa. Eli syö 3-4 tunnin välein ja verensokerisi pysyy tasaisena. Eli nälkä pysyy paremmin poissa.
-Syö lautasmallin mukaan: Puolet lautasesta kasviksia, 1/4 riisiä, perunaa couscousia, spagettia, 1/4 proteinia, eli lihaa, kanaa, kalaa pala leipää ja ruokajuoma.
- Älä rupea satsaamaan safkaa paitsi jos sulla oikeesti on nälkä. Kun oot syöny yhen lautasellisen, niin odota vähän aikaa ja kuulostele vatsaasi. Onko sulla oikeesti nälkä vielä.
-Syö ainakin kaksi lämmintä ateriaa päivässä.
-Harrasta liikuntaa. Sekin auttaa pitämään jatkuvaa syömistä poissa ja antaa uutta energiaa. Kannattaa valita laji, josta oikeasti tykkäät. Jos vihaat juoksemista, niin älä sitä ainakaan rupea harrastamaan. TOISAALTA, ensimmäiset juoksukerrat ovat aina aika inhottavia, joten totta kai sitäkin voi kokeilla vähän aikaa, että jos rupee helpottaa.
Enempää en tähän hätää keksi. Mene sinne kirjastoon. Se varmasti auttaa. ;)