Trike eli kolmipyöräinen nojapyörä

Lähes kaikki tavallisimmat liikuntamuodot on tullut elämän aikana kokeitua, nopeasti on aina alkuinnostuksen jälkeen kiinnostus lajiin kuin lajiin hiipunut.

Nojapyörällä sen sijaan on nyt tullut ajettua jo vuosia säännöllisesti ja vieläkin lenkille lähtiessä tuntee yhtä suurta innostusta ja riemua kuin alkuaikoina.

Pikkuisen oli kallis hankinta, mutta meikäläisen paras hankinta ikinä. Todella isollakaan rahalla en voi kuvitella pystyttävän ostamaan upeampia elämyksiä mitä nojiksella ajelu voi tarjota.

On kyllä sopiva Suomeen. Delta-mallilla on sutiminen uhkana. Ja kyllä tuo tadpole pysähtyy nopeasti. Härmäpyörässä on rumpujarrut etupyörissä. Ei nosta takapäätä äkkijarrutuksessa niinkuin eräs halpapyörä jota kokeilin.

Ajelen sillä talvellakin. Nousee mäkeä ilman nastarengastakin kun on paino vetävän takapyörän päällä. Hyvin ja turvallisesti sillä jarruttaa liukkaallakin.

Uskon, että kyllä nuo vielä yleistyy mutta hankala niitä varmaan on myydä. Tuskin kukaan kokeilematta sitä säkissä ostaa.

kiinnostava hinta moottorittomasta vehkeestä. Väitetty nopeuskohan siinä "maksaa" vai mikä lie.

Laukkutilaakin voisi kieltämättä olla hieman enemmän, vaikka kaipa sinne taakse saa melko äkkiä jonkin lisäritilänkin kiinni.

Ei nojapyörää kukaan varasta. Usein jätän kahden tonnin pyöräni olutlastissa kaupan pihalle lukitsematta, kukaan ei ole siihen koskaan kajonnut.

Ei siinä ole helposti irroitettavia varkaita kiinnostavia osiakaan joiden tarvitsisi pelätä häviävän.

Niin...en kylläkään asu Hesas, mutten ihan pikku kylässäkään.

Nuo ahtaat fillaritilat ovat raivostuttava ongelma. Semmoiset pyörät joita käytetään harvoin pitäisi saada panna nippuun seinälle tai kattoon. Jos itselläni olisi tuo ongelma, laittaisin omalle trikelle koukut seinään(vaikka omalla luvalla), uskon että joku ratkaisu melkein aina löytyy.

Mulla on sateen pitävää ohutta kangasta oleva peitto Härmäpyöräni päällä. Hyvin on säilynyt pihalla keskellä kaupunkia. Ei ole kukaan kurkkinut alle. Tai on laittanut sitten kyllä siististi peiton takaisin päälle. Peitto suojaa samalla taivaalta tulevalta moskalta kuten linnun pommeilta, lehdiltä yms.

Peitossa on koukut kuminauhojen päässä jolla sen saa kiinni kaikkiin pyöriin ja pysyy paikallaan tuulisellakin säällä. Koko talvenkin oli pyörä siinä hyvin tallessa, kun oli pyöräkellari rappujen takana kellarissa ja vielä liian kapea ovikin.

Kyllähän alle kymmenkiloinen takakatteella varustettu lowracer-nojakki maantiepyörää nopeampi on.

Koska kovimmat kuskit kuitenkin tapaavat ajaa maantiepyörää, mm. kilpailemismahdollisuuden takia, asian todistaminen aukottomasti kaikille voi olla hankalaa.

Heh, onneksi nojapyörää on on lupa viritellä nopeammaksi kaikin keinoin (esim. katteet) ja pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta täysin siemauksin, eikä tarvitse noudattaa jotain kirjoittamattomia etikettejä että kuntoiluun tarkoitetun pyörän pitää olla kilpailusääntöjen mukainen.

eri ominaisuudet kirjoitti:

Kyllähän alle kymmenkiloinen takakatteella varustettu lowracer-nojakki maantiepyörää nopeampi on.

Koska kovimmat kuskit kuitenkin tapaavat ajaa maantiepyörää, mm. kilpailemismahdollisuuden takia, asian todistaminen aukottomasti kaikille voi olla hankalaa.

Heh, onneksi nojapyörää on on lupa viritellä nopeammaksi kaikin keinoin (esim. katteet) ja pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta täysin siemauksin, eikä tarvitse noudattaa jotain kirjoittamattomia etikettejä että kuntoiluun tarkoitetun pyörän pitää olla kilpailusääntöjen mukainen.

Lue lisää

Pyöräliikkeestä suoraan ostettunahan maantiepyörä on kansainvälisten kilpailusääntöjen mukainen, mutta tarvitseeko se pitää sellaisena jos ei meinaa missään sarjassa kisata?

Jos joskus hommaan sen käyräsarvisen maantiepyörän, niin teen siihen ensitöikseni modifikaation, joka on taatusti sääntöjen vastainen, eli hitsaan runkoon korvakkeet levyjarruille ja laitan hydrauliset levyjarrut. Jostain syystä maantiepyörissä on edelleen ne vanhat vannejarrut, joiden kanssa saa jatkuvasti olla vaihtamassa jarrupaloja. On vissiin demokraattiset jarrut kaikille.
Maantiepyöräilyn säännöt ovat käytännössä yhtä typerä kokoelma turvallisuutta haittaavia rajoituksia, kuin mitä formula 1:n säännöt Sennan kuoleman jälkeen. ABS:t, sutimisen esto ja kaikki muutkin turvallisuutta oleellisesti parantavat apukeinot pitäisi sallia uudelleen ja rengasleveyttä pitäisi lisätä.
Maantiepyörissä levyjarrut pitäisi sallia levyjarrujen pidemmän käyttöiän, paremman jarrutehon ja huoltovapauden takia. Hydraulinen levyjarru vaatii vain hyvin vähän huoltoa eikä koskaan säätämistä.

Valitsin itse asiassa Tunturi F600-mallin maantiepyöräkseni juurikin siksi, että kyseisessä pyörässä on valmiiksi hydrauliset levyt. Käyttökokemuksen jälkeen en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Sitäpaitsi tykkään suorasta tangosta enemmän kuin käyrästä. Lisään triathlonkahvan jossain vaiheessa matalamman otteen mahdollistamiseksi, toistaiseksi en ole tarvinnut, tai kokenut tarvitsevani ehdottoman välttämättömästi.

Juu olen tietoinen siitä, että en voi osallistua Tunturi F600:lla maantiepyöräkisoihin. Eipä ole tarviskaan. Ajelen asfalttilenkkejä mieluummin omaksi ilokseni, enkä välitä kilpailusäännöistä.

Mitä tulee maantiepyöräilyn kirjoittamattomaan etikettiin, niin jostain syystä maantiepyöräilijät ajelevat ainakin minun mielestäni pöhköissä kamppeissa. Ajohousut on minullakin, mutta pitääkö niiden kuteiden olla värikkäitä kuin joulukuusi? Itse ajelen ihan tavallinen t-paita päällä ja kylmemmällä kelillä jopa ihan tavalliset urheiluhousut jalassa. Kokovartalo trikoisiin ei tulisi mieleenkään pukeutua. En halua näyttää wanhan Star Trekin miehistönjäseneltä pyörän päällä. (Minulle tulee nykypäivän maantiepolkijoista mieleen Spock nostettuna pyörän selkään)

fillaristi mies-81 kirjoitti:

Pyöräliikkeestä suoraan ostettunahan maantiepyörä on kansainvälisten kilpailusääntöjen mukainen, mutta tarvitseeko se pitää sellaisena jos ei meinaa missään sarjassa kisata?

Jos joskus hommaan sen käyräsarvisen maantiepyörän, niin teen siihen ensitöikseni modifikaation, joka on taatusti sääntöjen vastainen, eli hitsaan runkoon korvakkeet levyjarruille ja laitan hydrauliset levyjarrut. Jostain syystä maantiepyörissä on edelleen ne vanhat vannejarrut, joiden kanssa saa jatkuvasti olla vaihtamassa jarrupaloja. On vissiin demokraattiset jarrut kaikille.
Maantiepyöräilyn säännöt ovat käytännössä yhtä typerä kokoelma turvallisuutta haittaavia rajoituksia, kuin mitä formula 1:n säännöt Sennan kuoleman jälkeen. ABS:t, sutimisen esto ja kaikki muutkin turvallisuutta oleellisesti parantavat apukeinot pitäisi sallia uudelleen ja rengasleveyttä pitäisi lisätä.
Maantiepyörissä levyjarrut pitäisi sallia levyjarrujen pidemmän käyttöiän, paremman jarrutehon ja huoltovapauden takia. Hydraulinen levyjarru vaatii vain hyvin vähän huoltoa eikä koskaan säätämistä.

Valitsin itse asiassa Tunturi F600-mallin maantiepyöräkseni juurikin siksi, että kyseisessä pyörässä on valmiiksi hydrauliset levyt. Käyttökokemuksen jälkeen en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Sitäpaitsi tykkään suorasta tangosta enemmän kuin käyrästä. Lisään triathlonkahvan jossain vaiheessa matalamman otteen mahdollistamiseksi, toistaiseksi en ole tarvinnut, tai kokenut tarvitsevani ehdottoman välttämättömästi.

Juu olen tietoinen siitä, että en voi osallistua Tunturi F600:lla maantiepyöräkisoihin. Eipä ole tarviskaan. Ajelen asfalttilenkkejä mieluummin omaksi ilokseni, enkä välitä kilpailusäännöistä.

Mitä tulee maantiepyöräilyn kirjoittamattomaan etikettiin, niin jostain syystä maantiepyöräilijät ajelevat ainakin minun mielestäni pöhköissä kamppeissa. Ajohousut on minullakin, mutta pitääkö niiden kuteiden olla värikkäitä kuin joulukuusi? Itse ajelen ihan tavallinen t-paita päällä ja kylmemmällä kelillä jopa ihan tavalliset urheiluhousut jalassa. Kokovartalo trikoisiin ei tulisi mieleenkään pukeutua. En halua näyttää wanhan Star Trekin miehistönjäseneltä pyörän päällä. (Minulle tulee nykypäivän maantiepolkijoista mieleen Spock nostettuna pyörän selkään)

Lue lisää

Kyllähän samat eläimelliset vaistot, mm. tarve sulautua johonkin ryhmään (omaan jengiin), on olemassa kaikilla. Usein niistä kuitenkin kannattaisi taistella itsensä eroon.

Vai ettei nojapyörä jätä maantiepyörää? Sam Whittingham on mennyt yli 130 km/h tasaisella ilman mitään vetoapua. Onhan nojapyörä aivan omaa luokkaansa kovissa nopeuksissa, kattamattomanakin. Hyvällä kolmipyöränojakilla taas ajelet lastattuna ja tunneissa pitempään, ja mukavammin.

faktat tunnustettava kirjoitti:

Vai ettei nojapyörä jätä maantiepyörää? Sam Whittingham on mennyt yli 130 km/h tasaisella ilman mitään vetoapua. Onhan nojapyörä aivan omaa luokkaansa kovissa nopeuksissa, kattamattomanakin. Hyvällä kolmipyöränojakilla taas ajelet lastattuna ja tunneissa pitempään, ja mukavammin.

Lue lisää

Joo, eipä se matala, kevyt ja ohut kuminen hipo-nojakki mitään katteita tarvitse ollakseen maantiepyörää nopeampi. Mainitsin tuon takakatteen"vähän niinkuin varmuuden vuoksi".

faktat tunnustettava kirjoitti:

Vai ettei nojapyörä jätä maantiepyörää? Sam Whittingham on mennyt yli 130 km/h tasaisella ilman mitään vetoapua. Onhan nojapyörä aivan omaa luokkaansa kovissa nopeuksissa, kattamattomanakin. Hyvällä kolmipyöränojakilla taas ajelet lastattuna ja tunneissa pitempään, ja mukavammin.

Lue lisää

Tunnin ajo:

49.700 kilometriä tunnissa ajettu kilpapyörällä (Ondřej Sosenka, 2005),

56.375 (Chris Boardman, 1996) kilometriä on ajettu "erikoisviritetyllä" pystypyörällä ja

nojakilla lukemat: 90.598 km (Sam Whittingham, 2009)


Huippunopeusennätys (200 m) (tasaisella, peesaamatta) nojakilla:

Flying 200 m unpaced, IHPVA: Sam Whittingham, 2008, 132.5 km/h (82.33 mph)


"Sam Whittinghan became the first human to exceed 90 km in one hour using pedal power. Whittingham's final mark was 90.5978 km (56.2948 miles).


32-vuotias nainenkin on nojakilla nopeampi kuin nopein mies kilpapyörällä:

Later in this same day, Barbara Buatois, 32 years old, from France broke her own world hour record that she had just set two days earlier. Barbara's first Record of the weekend was 82.1200 km (51.0269 miles) on Friday July 17, 2009. "

Ergonomia ja ilmanvastus turvallisuus ovat ne ominaisuudet, jolla nojakit vielä joskus korvaavat vaaralliset pystypyörät. Vastustus on kova ja siihen menee ehkä kymmeniä vuosia mutta trendi on selvä.

uimaanko kirjoitti:

Tunnin ajo:

49.700 kilometriä tunnissa ajettu kilpapyörällä (Ondřej Sosenka, 2005),

56.375 (Chris Boardman, 1996) kilometriä on ajettu "erikoisviritetyllä" pystypyörällä ja

nojakilla lukemat: 90.598 km (Sam Whittingham, 2009)


Huippunopeusennätys (200 m) (tasaisella, peesaamatta) nojakilla:

Flying 200 m unpaced, IHPVA: Sam Whittingham, 2008, 132.5 km/h (82.33 mph)


"Sam Whittinghan became the first human to exceed 90 km in one hour using pedal power. Whittingham's final mark was 90.5978 km (56.2948 miles).


32-vuotias nainenkin on nojakilla nopeampi kuin nopein mies kilpapyörällä:

Later in this same day, Barbara Buatois, 32 years old, from France broke her own world hour record that she had just set two days earlier. Barbara's first Record of the weekend was 82.1200 km (51.0269 miles) on Friday July 17, 2009. "

Ergonomia ja ilmanvastus turvallisuus ovat ne ominaisuudet, jolla nojakit vielä joskus korvaavat vaaralliset pystypyörät. Vastustus on kova ja siihen menee ehkä kymmeniä vuosia mutta trendi on selvä.

Lue lisää

Mitä väliä.

Kukin pyöräilee tyylillään ja itselleen katsomalla tavalla. Eiköhän me kaikki mahduta suomeen.
Pystäri on nopeempi mäkisessä maastossa ja nojakki tasaisessa. Sillä siisti.
T: lowracer kuski

fillaristi mies-81 kirjoitti:

Pyöräliikkeestä suoraan ostettunahan maantiepyörä on kansainvälisten kilpailusääntöjen mukainen, mutta tarvitseeko se pitää sellaisena jos ei meinaa missään sarjassa kisata?

Jos joskus hommaan sen käyräsarvisen maantiepyörän, niin teen siihen ensitöikseni modifikaation, joka on taatusti sääntöjen vastainen, eli hitsaan runkoon korvakkeet levyjarruille ja laitan hydrauliset levyjarrut. Jostain syystä maantiepyörissä on edelleen ne vanhat vannejarrut, joiden kanssa saa jatkuvasti olla vaihtamassa jarrupaloja. On vissiin demokraattiset jarrut kaikille.
Maantiepyöräilyn säännöt ovat käytännössä yhtä typerä kokoelma turvallisuutta haittaavia rajoituksia, kuin mitä formula 1:n säännöt Sennan kuoleman jälkeen. ABS:t, sutimisen esto ja kaikki muutkin turvallisuutta oleellisesti parantavat apukeinot pitäisi sallia uudelleen ja rengasleveyttä pitäisi lisätä.
Maantiepyörissä levyjarrut pitäisi sallia levyjarrujen pidemmän käyttöiän, paremman jarrutehon ja huoltovapauden takia. Hydraulinen levyjarru vaatii vain hyvin vähän huoltoa eikä koskaan säätämistä.

Valitsin itse asiassa Tunturi F600-mallin maantiepyöräkseni juurikin siksi, että kyseisessä pyörässä on valmiiksi hydrauliset levyt. Käyttökokemuksen jälkeen en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Sitäpaitsi tykkään suorasta tangosta enemmän kuin käyrästä. Lisään triathlonkahvan jossain vaiheessa matalamman otteen mahdollistamiseksi, toistaiseksi en ole tarvinnut, tai kokenut tarvitsevani ehdottoman välttämättömästi.

Juu olen tietoinen siitä, että en voi osallistua Tunturi F600:lla maantiepyöräkisoihin. Eipä ole tarviskaan. Ajelen asfalttilenkkejä mieluummin omaksi ilokseni, enkä välitä kilpailusäännöistä.

Mitä tulee maantiepyöräilyn kirjoittamattomaan etikettiin, niin jostain syystä maantiepyöräilijät ajelevat ainakin minun mielestäni pöhköissä kamppeissa. Ajohousut on minullakin, mutta pitääkö niiden kuteiden olla värikkäitä kuin joulukuusi? Itse ajelen ihan tavallinen t-paita päällä ja kylmemmällä kelillä jopa ihan tavalliset urheiluhousut jalassa. Kokovartalo trikoisiin ei tulisi mieleenkään pukeutua. En halua näyttää wanhan Star Trekin miehistönjäseneltä pyörän päällä. (Minulle tulee nykypäivän maantiepolkijoista mieleen Spock nostettuna pyörän selkään)

Lue lisää

"Valitsin itse asiassa Tunturi F600-mallin maantiepyöräkseni juurikin siksi, että kyseisessä pyörässä on valmiiksi hydrauliset levyt." Siis tarkoitatko F600:sta joka on lähinnä kevyt HYBRIDI?

Eipä ole Börje tainnut nojapyörää kokeilla. Kuvittele vain että suurimmasta pyörän esteestä, ilmanvastuksesta, pudotetaan lähes puolet pois. Se todella tuntuu. Lenkillä nopeus nousee ihan huomaamatta yli neljänkympin ja jos tosissaan haluaa mennä lujaa, se nousee siitä vielä ihan mukavasti.

Itse olin harkinnut nojakin hankintaa muutaman vuoden ennen kuin pääsin kokeilemaan. Sain rattaan alleni kolmeksi päiväksi ja ihan huvikseni ajelin niiden aikana vähän yli 450 km. Hybridillä olin sinä kesänä ajellut reilusti viidenkympin lenkkejä ja olin vähän itsekin yllättynyt. Mutta vain vähän, olin hankkinut tietoa riittävästi etukäteen.

Kirjoitellaan lisää kun olet ajanut edes viikon nojapyörällä.

Börje 321 kirjoitti:

"Valitsin itse asiassa Tunturi F600-mallin maantiepyöräkseni juurikin siksi, että kyseisessä pyörässä on valmiiksi hydrauliset levyt." Siis tarkoitatko F600:sta joka on lähinnä kevyt HYBRIDI?

Lue lisää

Tunturi F600 ei ole hybridi vaan fitness-pyörä. Itse asiassa suoratankoinen maantiepyörä. Puhutaan sentään ihan eri asiasta kuin markettihybridit. Hintaluokkakin oli euroa vajaa tonni.

Ei tuo nyt ihan mainospuhetta ole. Itse ajelin 7,6 kilosella maantiepyörällä noin 30km/h ja nojakki meni ohi että heilahti. Tietysti siinä kohtaa iski kilpailuvietti ja kiihdytin vauhdin 35-40km/h ja nojakki kuljettaja jätti minut helpohkon näköisesti. Merkistä en tiedä, mutta kulku oli kyllä kevyennäköistä. Kaverilla oli lukkopolkimet ja aika aerodynaamisen näköinen kulkine oli kyseessä. Itse en ole mikään pro ajaja, että moni varmaan ajaa huomattavasti kovempaa maantiepyörällä, mutta sen erän hävisin aivan 6-0.

Nojakki ei ole ujoille. Olen ajellut nojakilla ja johan juttukavereita riittää. Pari vuotta sitten vielä luulivat invalidiksi mutta nyt on paikkakunnalla jo useampia nojakkeja ja ollut lehdissäkin juttua niin tajuavat kulkuneuvoksi. Monet haluavat kokeilla. Suurin osa kysyy, että eikö ole vaarallista ja kuinka autot näkevät maantiellä kun se on noin matala. Eikö pitäisi laittaa viiri. Sitten ne kysyy, että eikö ole raskas polkea ja eikö niska väsy.
Pienen kokeilun jälkeen kaikilla aina ilme kirkastuu!