Mietityttää

Terve uhri tutkii tilanteen molempien osapuolien taholta rehellisesti narsismiin perehtyneen terapeutin avulla. On varmaan sairaitakin "uhreja" maailmassa.

Uhri ei nimenomaan pakene vaan käy totuutta kohti kun siihen suurten traumojen jälkeen kykenee. Narsisti sitä vastoin pakenee koko elämänsä koska pelkää suunnattomasti paljastumista. Paljastuminen on narsistin tuho. Narsistin teatterielämä jatkuu, jopa taitavien kirjoitusten muodossa näilläkin sivuilla. Todella surullista.

Narsisti ei ymmärrä tarvitsevansa apua kuten asia on monta kertaa todettu. Hänellä ei ole sairaudentunnetta, ei omaatuntoa, ei empatiaa. Terveistä ihmisistä mallintamalla narsisti kykenee näyttelemään taitavasti aidon näköisiä tunteita, jotka toimivat jonkin aikaa. Ehkä menee onnistuneesti läpi elämän, jos uusi "uhrisuku" vielä ei näe tai halua nähdä totuutta.

Ainoastaan silloin narsisti voi "hakea apua" saadakseen todisteita omasta terveydestään" ja tehdäkseen uhrinsa keinolla millä tahansa "sairaaksi" muiden silmissä. Kävimme kauan sitten "apua hakemassa". Narsismista tietämätön perheneuvoja alkoi nauraa narsistimiehen hauskoille jutuille. Olimme viimeiset asiakkaat ja perheneuvoja lähes eläkeiässä. Narsisti pitää uhrinsa tiukassa otteessa rahalla, autoilla, taloilla, ylihyvällä käytöksellä (minun tapauksessani), sanoilla, seksillä, puhetaidoillaan, suvun lahjonnalla eri tavoin jne.
Kuinka sokea olinkaan.

Toipuva uhri kirjoitti:

Terve uhri tutkii tilanteen molempien osapuolien taholta rehellisesti narsismiin perehtyneen terapeutin avulla. On varmaan sairaitakin "uhreja" maailmassa.

Uhri ei nimenomaan pakene vaan käy totuutta kohti kun siihen suurten traumojen jälkeen kykenee. Narsisti sitä vastoin pakenee koko elämänsä koska pelkää suunnattomasti paljastumista. Paljastuminen on narsistin tuho. Narsistin teatterielämä jatkuu, jopa taitavien kirjoitusten muodossa näilläkin sivuilla. Todella surullista.

Narsisti ei ymmärrä tarvitsevansa apua kuten asia on monta kertaa todettu. Hänellä ei ole sairaudentunnetta, ei omaatuntoa, ei empatiaa. Terveistä ihmisistä mallintamalla narsisti kykenee näyttelemään taitavasti aidon näköisiä tunteita, jotka toimivat jonkin aikaa. Ehkä menee onnistuneesti läpi elämän, jos uusi "uhrisuku" vielä ei näe tai halua nähdä totuutta.

Ainoastaan silloin narsisti voi "hakea apua" saadakseen todisteita omasta terveydestään" ja tehdäkseen uhrinsa keinolla millä tahansa "sairaaksi" muiden silmissä. Kävimme kauan sitten "apua hakemassa". Narsismista tietämätön perheneuvoja alkoi nauraa narsistimiehen hauskoille jutuille. Olimme viimeiset asiakkaat ja perheneuvoja lähes eläkeiässä. Narsisti pitää uhrinsa tiukassa otteessa rahalla, autoilla, taloilla, ylihyvällä käytöksellä (minun tapauksessani), sanoilla, seksillä, puhetaidoillaan, suvun lahjonnalla eri tavoin jne.
Kuinka sokea olinkaan.

Lue lisää

Yöllä kun kirjoittaa, väsymys painaa.
Otsikko: Uhri ei pakene itsensä tutkimista, mutta narsisti pakenee ja syyttää taitavasti

itse olen varma että myös " uhrit" hyvin usein ovat ongelmien aiheuttajia kun kerran on keksitty vaikealle parisuhteelle vastaus: puoliso on narsisti! mutta suurin osa oikeiden narsistien uhreista tasan tarkkaa tietää että puolison käyttäytymisen selitys EI ole pms-oireet, ailahteleva luonne, huono itsetunto, oma huonoitsetunto jne. vaan krooninen itsekäs ja manipuloiva käyttäytyminen on niin sairaanolista että sitä ei ohimenevillä kohtauksilla selitetä vaan se on niin syvällä yksilön käyttäytymisessä että se on jo pelottavan laskelmoitua, toistuvaa ja ja tuhoavaa. esim. huonoitsetuntoinen ihminen voi joskus olla " narsistinen " puolustaessaan omaa haavoittuvaa minäänsä mutta tämä käyttäytyminen EI ole jatkuvaa eikä se tuhoa vastapuolen itsetuntoa täysin. moni uhri jopa myöntää että narsistinen käyttäytyminen on tarttunut ja he ovat sitä käyttneet ja jälkeenpäin poteneet todella huonoa omaatuntoa. juuri TÄMÄ erottaa uhrit ja "tavikset" narsisteista: huono omatunto itsekkäästä käyttäytymisestä. "Narsismi" on puolustuskeino normi ihmisellä todella minuutta uhkaavassa tilanteessa, jossa hänen luontaiset tarpeensa muuten jäisivät huomiotta. jatkuva narsismi tasen on sairaus!!!!

itse olen varma että myös " uhrit" hyvin usein ovat ongelmien aiheuttajia kun kerran on keksitty vaikealle parisuhteelle vastaus: puoliso on narsisti! mutta suurin osa oikeiden narsistien uhreista tasan tarkkaa tietää että puolison käyttäytymisen selitys EI ole pms-oireet, ailahteleva luonne, huono itsetunto, oma huonoitsetunto jne. vaan krooninen itsekäs ja manipuloiva käyttäytyminen on niin sairaanolista että sitä ei ohimenevillä kohtauksilla selitetä vaan se on niin syvällä yksilön käyttäytymisessä että se on jo pelottavan laskelmoitua, toistuvaa ja ja tuhoavaa. esim. huonoitsetuntoinen ihminen voi joskus olla " narsistinen " puolustaessaan omaa haavoittuvaa minäänsä mutta tämä käyttäytyminen EI ole jatkuvaa eikä se tuhoa vastapuolen itsetuntoa täysin. moni uhri jopa myöntää että narsistinen käyttäytyminen on tarttunut ja he ovat sitä käyttneet ja jälkeenpäin poteneet todella huonoa omaatuntoa. juuri TÄMÄ erottaa uhrit ja "tavikset" narsisteista: huono omatunto itsekkäästä käyttäytymisestä. "Narsismi" on puolustuskeino normi ihmisellä todella minuutta uhkaavassa tilanteessa, jossa hänen luontaiset tarpeensa muuten jäisivät huomiotta. jatkuva narsismi tasen on sairaus!!!!

puolustautumista kirjoitti:

itse olen varma että myös " uhrit" hyvin usein ovat ongelmien aiheuttajia kun kerran on keksitty vaikealle parisuhteelle vastaus: puoliso on narsisti! mutta suurin osa oikeiden narsistien uhreista tasan tarkkaa tietää että puolison käyttäytymisen selitys EI ole pms-oireet, ailahteleva luonne, huono itsetunto, oma huonoitsetunto jne. vaan krooninen itsekäs ja manipuloiva käyttäytyminen on niin sairaanolista että sitä ei ohimenevillä kohtauksilla selitetä vaan se on niin syvällä yksilön käyttäytymisessä että se on jo pelottavan laskelmoitua, toistuvaa ja ja tuhoavaa. esim. huonoitsetuntoinen ihminen voi joskus olla " narsistinen " puolustaessaan omaa haavoittuvaa minäänsä mutta tämä käyttäytyminen EI ole jatkuvaa eikä se tuhoa vastapuolen itsetuntoa täysin. moni uhri jopa myöntää että narsistinen käyttäytyminen on tarttunut ja he ovat sitä käyttneet ja jälkeenpäin poteneet todella huonoa omaatuntoa. juuri TÄMÄ erottaa uhrit ja "tavikset" narsisteista: huono omatunto itsekkäästä käyttäytymisestä. "Narsismi" on puolustuskeino normi ihmisellä todella minuutta uhkaavassa tilanteessa, jossa hänen luontaiset tarpeensa muuten jäisivät huomiotta. jatkuva narsismi tasen on sairaus!!!!

Lue lisää

ja jo kauan kirjoittanut.
1) Kun lukee NUTissa kirjoituksia, huomaa kyllä, että useimmat uhrit hakevat/ovat hakeneet nimenomaan itsestään syytä parisuhdehelvetilleen. Ihan liikaakin ja uuvuksiin saakka. Narsisti/psykohan on taitava syyllistämään. Eli mielestäni on väärä väite että sinne kirjoittaisivat sellaiset, jotka haluavat "haukkua" läheisiään että välttyisivät tutkimasta omaa osuuttaan vaikeuksissa.
2) Miksi jotkut kirjoittelevat sinne vuosia? Tuollaisia arvosteluja tänne palstalle tuntuvat kirjoittavan sellaiset, jotka muuten esiintyvät täällä niin fiksuina ja tietävinä. Ettekö sitten tiedä sitä, että suhde narsistin/psykon kanssa aiheuttaa niin suuret ja vakavat traumat, että niiden purkamiseen saattaa todellakin mennä vuosia ja sitä se kirjoittaminenkin on. Narsisti on kuin loinen, joka tunteutuu uhrinsa mieleen ja siitä toipuminen kestää. Ei henkinen eroaminen (fyysisen eroamisen jälkeenkään) tällaisesta suhteesta tapahdu tuosta noin vaan naps, "tästä en tykkää, joten eroanpa ja asia on pois päiväjärjestyksestä" vaan koska narsisti on tunkeutunut niin syvälle uhrinsa mieleen niin myös toipuminen kestää.
No turhahan tätä on tietysti selittää tämän palstan todennäköisille narsisteille (ei siis kaikki sitä mielestäni täälläkään ole tietenkään mutta jotkut kirjoittajat vaikuttaisivat olevan) koska hehän kääntävät kaiken itse haluamaansa muotoon ja asiallinen keskustelu on mahdoton.

sinne kirjoitteleva kirjoitti:

ja jo kauan kirjoittanut.
1) Kun lukee NUTissa kirjoituksia, huomaa kyllä, että useimmat uhrit hakevat/ovat hakeneet nimenomaan itsestään syytä parisuhdehelvetilleen. Ihan liikaakin ja uuvuksiin saakka. Narsisti/psykohan on taitava syyllistämään. Eli mielestäni on väärä väite että sinne kirjoittaisivat sellaiset, jotka haluavat "haukkua" läheisiään että välttyisivät tutkimasta omaa osuuttaan vaikeuksissa.
2) Miksi jotkut kirjoittelevat sinne vuosia? Tuollaisia arvosteluja tänne palstalle tuntuvat kirjoittavan sellaiset, jotka muuten esiintyvät täällä niin fiksuina ja tietävinä. Ettekö sitten tiedä sitä, että suhde narsistin/psykon kanssa aiheuttaa niin suuret ja vakavat traumat, että niiden purkamiseen saattaa todellakin mennä vuosia ja sitä se kirjoittaminenkin on. Narsisti on kuin loinen, joka tunteutuu uhrinsa mieleen ja siitä toipuminen kestää. Ei henkinen eroaminen (fyysisen eroamisen jälkeenkään) tällaisesta suhteesta tapahdu tuosta noin vaan naps, "tästä en tykkää, joten eroanpa ja asia on pois päiväjärjestyksestä" vaan koska narsisti on tunkeutunut niin syvälle uhrinsa mieleen niin myös toipuminen kestää.
No turhahan tätä on tietysti selittää tämän palstan todennäköisille narsisteille (ei siis kaikki sitä mielestäni täälläkään ole tietenkään mutta jotkut kirjoittajat vaikuttaisivat olevan) koska hehän kääntävät kaiken itse haluamaansa muotoon ja asiallinen keskustelu on mahdoton.

Lue lisää

tosiaan osaltaan selittää tarvetta kirjoittaa narsismista vuodesta toiseen. Mutta selittääkö se loputonta (?) tarvetta syyttää ja syyllistää (jopa nimitellä) vaikeasti persoonallisuushäiriöistä ihmistä, sitä en oikein tiedä.

Sanoit narsistin olevan kuin loinen. Miten kauan uhrilla on tarvetta nähdä vaikeasti persoonallisuushäiriöinen ihminen vihattavana loisena, ja missä vaiheessa pitäisi alkaa löytyä ymmärrystä, ettei narsisti ole syyllinen tilaansa eikä mahda persoonallisuushäiriö(i)lleen mitään?

Mirri57 kirjoitti:

tosiaan osaltaan selittää tarvetta kirjoittaa narsismista vuodesta toiseen. Mutta selittääkö se loputonta (?) tarvetta syyttää ja syyllistää (jopa nimitellä) vaikeasti persoonallisuushäiriöistä ihmistä, sitä en oikein tiedä.

Sanoit narsistin olevan kuin loinen. Miten kauan uhrilla on tarvetta nähdä vaikeasti persoonallisuushäiriöinen ihminen vihattavana loisena, ja missä vaiheessa pitäisi alkaa löytyä ymmärrystä, ettei narsisti ole syyllinen tilaansa eikä mahda persoonallisuushäiriö(i)lleen mitään?

Lue lisää

Jossakin nettikeskustelussa jopa joku NUT:ssa aktiivisesti toimiva uhri väitti, että koko Narsistien uhrien tuki perustuu siihen, että narsistia pidetään syyllisenä. Syyllisenä mihin?

En tajua, en. Näen jopa peräti 'sairasta' siinä ajattelussa, että vaikeasti persoonallisuushäiriöistä ihmistä pidetään syyllisenä omaan tilaansa. Toivottavasti se kuitenkaan ei ole NUT:n 'virallinen' käsitys ja linjaus.

sinne kirjoitteleva kirjoitti:

ja jo kauan kirjoittanut.
1) Kun lukee NUTissa kirjoituksia, huomaa kyllä, että useimmat uhrit hakevat/ovat hakeneet nimenomaan itsestään syytä parisuhdehelvetilleen. Ihan liikaakin ja uuvuksiin saakka. Narsisti/psykohan on taitava syyllistämään. Eli mielestäni on väärä väite että sinne kirjoittaisivat sellaiset, jotka haluavat "haukkua" läheisiään että välttyisivät tutkimasta omaa osuuttaan vaikeuksissa.
2) Miksi jotkut kirjoittelevat sinne vuosia? Tuollaisia arvosteluja tänne palstalle tuntuvat kirjoittavan sellaiset, jotka muuten esiintyvät täällä niin fiksuina ja tietävinä. Ettekö sitten tiedä sitä, että suhde narsistin/psykon kanssa aiheuttaa niin suuret ja vakavat traumat, että niiden purkamiseen saattaa todellakin mennä vuosia ja sitä se kirjoittaminenkin on. Narsisti on kuin loinen, joka tunteutuu uhrinsa mieleen ja siitä toipuminen kestää. Ei henkinen eroaminen (fyysisen eroamisen jälkeenkään) tällaisesta suhteesta tapahdu tuosta noin vaan naps, "tästä en tykkää, joten eroanpa ja asia on pois päiväjärjestyksestä" vaan koska narsisti on tunkeutunut niin syvälle uhrinsa mieleen niin myös toipuminen kestää.
No turhahan tätä on tietysti selittää tämän palstan todennäköisille narsisteille (ei siis kaikki sitä mielestäni täälläkään ole tietenkään mutta jotkut kirjoittajat vaikuttaisivat olevan) koska hehän kääntävät kaiken itse haluamaansa muotoon ja asiallinen keskustelu on mahdoton.

Lue lisää

Kuinka herkästi NUT:n sivustolla ihmisiä kehotetaan hakeutumaan ammattiavun piiriin?

Kuten sanoit, narsisti on kuin 'loinen, joka tunkeutuu uhrinsa mieleen'. Niinpä kasvuvuotensa narsistin lapsena ja/tai aikuisuutensa narsistin puolisona elänyt ihminen on hyvin vahingoittunut ja tarvitsisi kunnon hoitoa parantuakseen. Vertaistuki kirjoittelumahdollisuuksineen ei riitä paranemiseen, ei sitten alkuunkaan.

Tarve vuodesta toiseen syytellä persoonallisuushäiriöistä ihmistä tämän aikaansaamista tuhoista voisi kertoa siitä, ettei uhri ole päässyt toipumaan. Ei ehkä pääsekään toipumaan, jos luulee nettikirjoittelun ja muun vertaistuen olevan riittävää tukea paranemiselle. Silloin uhrius jatkuu ja jatkuu, vaikka siitä toipumisen myötä pitäisi tulla entistä uhriutta. Käykö sitten niin, että pahimmillaan uhrius alkaakin ruokkia ja ylläpitää itseään? Ammattilaisapu on siitä hyvä, että ammattiauttajat osaavat auttaa uhria eteenpäin - irti uhriudestaan niin, että ihmisestä lopulta tulee ex-uhri. Osataanko NUT:n nettifoorumilla?

sinne kirjoitteleva kirjoitti:

ja jo kauan kirjoittanut.
1) Kun lukee NUTissa kirjoituksia, huomaa kyllä, että useimmat uhrit hakevat/ovat hakeneet nimenomaan itsestään syytä parisuhdehelvetilleen. Ihan liikaakin ja uuvuksiin saakka. Narsisti/psykohan on taitava syyllistämään. Eli mielestäni on väärä väite että sinne kirjoittaisivat sellaiset, jotka haluavat "haukkua" läheisiään että välttyisivät tutkimasta omaa osuuttaan vaikeuksissa.
2) Miksi jotkut kirjoittelevat sinne vuosia? Tuollaisia arvosteluja tänne palstalle tuntuvat kirjoittavan sellaiset, jotka muuten esiintyvät täällä niin fiksuina ja tietävinä. Ettekö sitten tiedä sitä, että suhde narsistin/psykon kanssa aiheuttaa niin suuret ja vakavat traumat, että niiden purkamiseen saattaa todellakin mennä vuosia ja sitä se kirjoittaminenkin on. Narsisti on kuin loinen, joka tunteutuu uhrinsa mieleen ja siitä toipuminen kestää. Ei henkinen eroaminen (fyysisen eroamisen jälkeenkään) tällaisesta suhteesta tapahdu tuosta noin vaan naps, "tästä en tykkää, joten eroanpa ja asia on pois päiväjärjestyksestä" vaan koska narsisti on tunkeutunut niin syvälle uhrinsa mieleen niin myös toipuminen kestää.
No turhahan tätä on tietysti selittää tämän palstan todennäköisille narsisteille (ei siis kaikki sitä mielestäni täälläkään ole tietenkään mutta jotkut kirjoittajat vaikuttaisivat olevan) koska hehän kääntävät kaiken itse haluamaansa muotoon ja asiallinen keskustelu on mahdoton.

Lue lisää

Tuo on varmasti totta kaikki mitä ajattelet. On valtavan tärkeä saada joissain tilanteissa kertoa omista tunteistaan, sillä ukopuolisten on hyvin vaikea tajuta millaisen ongelman narsisti aiheuttaa. Itse ilmiö on mielestäni kuitenkin hyvin mielenkiintoinen monella tapaa ja ajatuksia herättävä. Havahduin tätä kysymystä kysymään ihan siltä pohjalta, kun mielestäni tämä ongelma on usein hämmentävä ja uskomattoman moninainen.

On tapauksia, jotka saavat minut pohtimaan ongelmaa ja sen syvyyttä, mistä todella on joissakin tapauksissa kysymys? On perheenäiti, joka toisen kerran on naimisissa ja joutuu eroamaan, kun mies paljastuu narsistiksi tai psykopaatiksi. Nainen jää pienten lasten kanssa yksin ja voi huonosti. Hän menee terapiaan ja hakee vertaistukea NUTin kautta ja loppujen lopuksi hän jää koukkuun tuohon uhrien kanssa kirjoitteluun, niin että koti muistuttaa kaatopaikkaa ja lapset joutuvat koko päivän tulemaan lähinnä yksikseen toimeen. Äidillä läppäristä on tullut "riippuvuus". Hän "roikkuu" siinä kaiket ajat, lapset alkavat oireilla, mutta äiti on niin kiinni omassa uhriudessaan, että ympärillä oleva normaali elämä menettää merkityksen.

Toinen tapaus. Nainen on viisissäkymmenissä ja eronnut, kun tapaa miehen, jonka kanssa elää melko kauan. Keski-ikäisenä hän alkaa miettiä onko mies mahdollisesti narsisti ja alkaa kyselemään ja kirjoittamaan eräälle palstalle. Hänellä ei ole lapsia, hän on itsenäinen ja työssä käyvä hyvin menestyvä nainen, kuten mies, mutta hyvin riippuvainen miehestä. Nainen on sitä mieltä, että mies on narsiti ja päättää lähteä. Palstalla hän ilmoittaa muille voitonriemuisena, että nyt hän on onnellisesti tehnyt ratkaisun, on yksin ja voi niin hienosti. Muut onnittelevat ja kertovat miten rohkea hän on ja hän tuntee saavansa kaipaamansa huomiota. Hän kertoo miten ratkaisu oli oikea ja hän hehkuttaa miten kaikki on nyt hyvin ja rohkaisee muita tekemään saman päätöksen. Palstalla hän kuitenkin kirjoittaa toisella nimimerkillä, jossa hän edelleen miettii, soutaa ja huopaa, syyttää miestään kylmäksi ja tunteettomaksi. Itse hän kertoo, että ei vastaa miehen puhutteluun, eikä ole miestä huomaavinaankaan, eikä välitä tämän lähentely yrityksistä. Hän ei halua tehdä päätöstä ja epäilee, josko hänessä itsessään on sittenkin jotain syytä myös. Hän on myös NUTin palstalle kirjoitellut ja kertoo kuinka vaikeaa on nyt, kun on eronnut ja kovasti ahdistaa. Hän miettii tekikö nyt oikean ratkaisun, jospa hän itse onkin se narsisti. Taas hän saa tukevia vastauksia, että kaikki tämä kuuluu asiaan, hän potee vain eroahdistusta ja saa kaipaamaansa huomiota jälleen.

Haluan herättää keskustelua ja kuulla mielipiteitä tämän ilmiön ja ongelman aiheuttamasta laajuudesta, en arvostella uhreja, enkä halua tuomita ketään. Esimerkit ovat totta ja niitä olisi esittää vaikka kuinka paljon. Ymmärrän aivan hyvin tämän ongelman todeksi ja tiedän mitä uhrit joutuvat kokemaan, enkä vähättele asiaa ollenkaan. Kaikki mitä edellä kuvasit traumatisoituneista uhreista ja narsistista irti pääsemisestä henkisesti pitää monen kohdalla paikkansa. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että mukana on joukko erityyppisistä omista alkuperäisistä hoitamattomista ongelmistaan kärsineitä ihmisiä, joille erokaan ei ole loppujen lopuksi tuonut helpotusta. En tiedä kuinka paljon näitä lopuksi mahtaa olla. Mahdotonta varmasti on sanoakaan, mikä on narsistin aiheuttamaa ja mikä omaa ongelmaa.

Narsisti on, kuten sanoit loinen ja hänellä tuntuu olevan voimakas vaikutus uhriinsa....mutta vaikuttaako narsisti kaikkiin samalla tavoin? Pitääkö olla tietyn tyyppinen ihminen, että traumatisoituu ehkä loppuiäkseen, vai onko tälläisen suhteen vaikutus todella niin paljon dramaattisempi, kun tavallisesta liitosta eroaminen? Haluavatko uhrit mahdollisesti myös narsistista huomiota, jota jakavat toisilleen tukipalstoilla? Onko kysymys narsistin aiheittamasta "sairaiudesta", lähesiriippuvuudesta tai uhrin aikaisemmasta jo olemassa olevasta heikosta mielentilasta?

Kerrot, että olet jo monta vuotta ollut NUTin palstoilla kirjoittelemassa. Varmasti sinulla on siihen hyvä syy, enkä syytä sinua ollenkaan siitä, mutta itseäni tämä asia mietityttää, että eikö tieto sitten vapautakaan kaikkia siitä itsensä syyttämisestä, kun vuosikaudet pitää sillä itseään uuvuttaa? Itsellänikin on kokemusta uhrina olemisesta, mutta minulle tieto on aina ollut hyvin vapauttavaa ja siksi olen ymmärtänyt senkin miksi tuo toinen käyttäytyy siten, kun käyttäytyy. Syyttämisellä ei mielestäni koskaan ole ollutkaan mitään parantavaa vaikutusta, vain totuuden myöntämisellä.

Niin, en tiedä onko se ongelma, että uhreilla on oma keskustelupaikka, ehkä se ajaa lähinnä juuri uhrin oikeutta tulla kuulluksi.

Sinulle tieto on lisännyt tuskaa, en ymmärtänyt miksi? Uhrina olemiselle on tärkeää saada tietoa siitä mikä ongelman synnyttää ja päästää hänet vapaaksi siitä syyllisyydestä, jolla narsisti on hänet sitonut projosoimalla omat vikansa uhriin.

Oletko pelännyt kohdata itsessäsi niitä mustia alueita ja et ole uskaltanut lähestyä niitä, peläten mitä sieltä löytyy? Narsistinen loukkaantumisesi voisi johtua siitä. Joskus tiedolla on oltava tuskaa aiheuttava vaikutus, jotta eheytyminen voi alkaa. Jos tuo auttaa, että yrittää olla murehtimatta liikaa ja siitä on apua, niin hyvä niin. Joka tapauksessa kaikki tapahtuu siitä huolimatta hyvin tai huonosti murehdimmepa tai emme, siinä olet oikeassa.

Milloin uhri tulee "valmiiksi"? Eikö uhri ole uhri niin kauan, kun hän riippuu menneisyydessä kiinni, eikä päästä siitä irti? Voihan siihen jäädäkin, ellei toivu.

Kerran luin NUTin palstalta erään uhrin kirjoituksen, jossa hän kertoi hyvin hartaasti, että "nyt kai on viimein tullut aika jättää tämä palsta ja kaikki tähän narsimiin liityvä ja siirtyä elämässä eteenpäin, sillä hän oli huomannut, että tuo palsta ei voinut antaa hänelle enää mitään "uutta",mitä hän ei jo tietäisi. Niinpä hänelle toivotettiin hyvää jatkoa, muut uhrit kiittelivät hänen siellä olostaan jne.
Meni kuukausi, niin taas tämä henkilö oli siellä ja tullut takaisin, eikä hänellä hyvin mennyt kai taaskaan.

Olen miettinyt, että ehkä näiden palstojen kautta halutaankin hakea sitä huomiota, eikä varsinaisesti sillä asialla olekaan niin suurta merkitystä. Monet palaavat takaisin palstalle, koska se toimii heidän yksinäisyytensä torjujana. Yksin jäädessään on helpompi vaikka puhua menneestä suhteestaan narsistiseen puolisoon, kun hyväksyä se, että pitäisi elämässä siirytä eteenpäin ja tehdä sille jotakin.

Joskus voisi olla parempi hakea tuota apua tosiaan siinä vaiheessa itselle, kun palata takaisin alkupisteeseen. Olisi hyvä alkaa tutkia niitä mustia alueita itsessään ja kiinnittää enemmän huomiota jo itseensä, kun siihen menneeseen suhteeseen.

Sanot hyvin ; "Omat traumani ovt tulleet esiin parisuhteessa, mutta ne ovat omiani".
Kompetenssini/koulutustasoni ei riitä oman kokemuspiirini ulkopuolelle, mutta luulen, että varhaislapsuudessa syntyvät ne "oikeat" traumat.
Että menisi jotenkin näin: varhaislapsuusessa saadut, hoitamattomat traumat aiheuttavat terveen itsetunnon kehittymisen.
Näin ne aikaa myöten vinouttavat koko tulevan aikuisuuden tasapainoisen kehittymisen.

Uskon, että nykyajan nuorilla olisi aikaisempaa enemmän varhaislapsuudessa saatujen 'traumojen' takia erilaista sopeutumattomuutta.

Olisin halunnut saada lähetteen neurologille terv. keskuksesta. Mieslääkäri sanoi omiin kliinisiin tutkimuksiin viitaten: Kukaan terv. kesk. lääkäri Suomessa ei
kirjoita sinulle yksityiselle neurologille. (ikää 71v.)

Aspergini lisäksi voi olla paljon muuta häikkää. Koko elämäni ajan on ollut tiettyä bibolaarisuutta, myös dysfasiaa muistuttavaa valinnan vaikeutta.
Kiinnostusta olisi selvittää koko 'pakka', mutta se estyy varaallisuuden puuttuessa.

Kun ei ole mahdollisuutta miellyttää kaikkia ihmisiä n tekevät omat johtopäätöksensä.
Hyvin introvertin tyypin, kuten meikäeläjän sietokyky on kapea. Ei ole luontaista sosiaalisuutta kuin nimeksi vaikka kasvuhalua sellaiseen olisi.
Näin sitä joutuu oman polkunsa tallaajaksi.

Onhan se mellevää huomata, ettei omassa käytöksessä ole tähän asti näkynyt mainittavia psyko/sosiopaattisia piirteitä.
Parasta koputtaa kuitenkin puuta, koska huomisesta ei kukaan vielä tiedä. Luulen meillä useimmilla kuitenkin olevan pyrkimys hyvään, lajikumppaneidemme eduksi.

Arvomaailmaa voi muuttaa jokainen, joka vähänkin on tervejärkinen, eikä aivan paatunut. Olet väärässä mielestäni tuossa, että todellista empatiaa voi kokea vain ihminen, joka on kokenut saman. Ei pidä paikkaansa. Tuntematon Sotilas nähdään joka itsenäisyyspäivä telkkarista ja aina se jaksaa itkettää. Tunnen suurta myötätuntoa niitä nuoria poikia kohtaan, joka isänikin oli, ja jotka nuoruutensa menettivät sodan julmuudessa. En usko, että et tunne myötätätuntoa heitä tai edellä mainitsemiasi muita sodassa taistelleita kohtaan.

Aina ei itse tarvitse olla kokijana asialle, asian voi muutenkin sisäistää, kuten hyvän dokumentin tai elokuvan kautta. Joskus ne toimivat silmien ja tietoisuuden avaajina, niin hyvin että voi tuntea ja eläytyä niihin siten, kun kokisi sen itse.

Minä uskon ihmisen hyvyyteen. Ihminen on ihminen ja hänestä voi toinen ihminen saada hyvät tai huonot puolet esille, miten vain tahtoo. En tiedä mikä sinusta on tehnyt paatuneen ajattelijan, vai yritätkö vain esittää sellaista, onko se vain suojautumiskeino, omaa heikkoa luonnetta?
Eikö ole itsensä pettämistä luulla itsestään jotakin mitä ei ole ja näytellä itselleen ja muille jotakin muuta mitä on. Iteään siinä hyväksikäyttää, ulkoistamalla kaikki huonot piirteet itsestään pois, siinä vasta hakoteillä on.

Osaa asioista emme kykene ymmärtämään ja kokemaan, koska ne ovat pitkälti henkisiä kokemuksia. Narsistin kanssa koetaan henkistä julmuutta, jota toisen on hyvin vaikea tulkita ja käsittää. Sodassa raakuus ja julmuus ovat taas nähtävillä ihan ulkoisesti., joten meidän ei ole vaikea eläytyä ja tuntea myötätuntoa sodassa kärsiviä kohtaan. Sotainvalidit ovat kaikkien kunnoittamia ja heitä kohtaan tunnetaan myös voimakasta empatiaa.

Narsistin uhrin osa on siis hieman erilailla koettava asia. Se jää helposti yksilön omaksi sisäiseksi kokemukseksi ja siinä voi joku temppuilija tosiaan ajatella,oma vika..mutta sodan jokainen ymmärtää, sen pelon, kauhun, julmuuden, kidutuksen jne. Sen tajuttavuus on paljon helpompi sisäistää, kun narsitisesti julman käyttämä henkinen väkivalta.

Empatian tunteminen ja myötäeläminen on luonnollista normaalille ihmiselle sanot mitä sanot. Sinä et ole narsisti ja näen, että sinulla tuo empaattisuus on vain ohuen kuoren alla piilossa jostain syystä.

Narsimi ei yksin ole agressiivista, mutta liitettynä yhdessä ihmisen persoonaan siitä voi tulla yllättäen voimakaskin puolustuskeino ja ase. Omia narsistisia vammojani en ole ihan tietoisesti mitenkään lähtenyt miettimään. En tiedä tarviseeko niitä edes erikseen miettiä, jotta säilyttäisi oman minäkuvan? Luulen, että minäkuvani on rakentunut juuri niistä ajatuksista ja arvoista, jotka ohjaavat minäkuvaani ilman, että joudun turvautumaan alitajuisiin hienovaraisiin puolustuskeinoihin alati. Mitä sillä sitten tahdotkaan sanoa?

Sinua on kohdeltu mielestäsi kaltoin ja tämä toimii sinun suojamuurinasi, etkä tunnista empatiaa tai sympatiaa (sääli) itsessäsi muuten, kun niitä kohtaan, jotka ovat kaltaisiasi. Sinä et usko ihmisen hyvyyteen kokemuksiesi perusteella ja siksi olet varuillasi, sekä toisten, että itsesi kohtaamisesi kanssa. Et uskalla panna itseäsi likoon kunnolla, näen tämän sinussa. Sinussa on paljon potentiaalia, mutta estelet itseäsi ja paljon myötäilet toisia. Olet tavallaan haudannut suurimman osan persoonaasi pelon ja epävarmuuden suojakuoreen.

Sääli on yksi sympatian muoto ja on hyvin lähellä empatiaa. Molemmissa ihminen myötäelää ja tuntee myötätuntoa muuta, kun itseään kohtaan. Näitä tunteita ei todellakaan tarvitse selitellä, ne ovat ihmisen tunne- elämän reaktioita.

Vanhan ystävän tapaamiseen en tuota empatiaa tai sympatiaa lähtisi vertaamaan, tai mikä ettei, hyvin sen selitit. Tunnette toisenne ja ajatuksenne kulkevat samaa rataa ja ymmärrätte toisianne, koska teillä on yhteinen luottamus toisiinne, joka perustuu menneisyyteen. Empatia on mielestäni syvempi käsite tuntemisesta, siinä ihminen eläytyy ja ottaa toisen ihmisen tunnemaailman, kuin omanaan. Empatia on vähän kuin "rakkautta" toista kohtaan, ei siis rakastumista, vaan lähimmäisen rakkautta.

Mitä tarkoittaa 100% eläytyminen? Miksi vaadit tälläistä itseltäsi? Ei kukaan pysty tuollaisiin suorituksiin. Toinen ihminen ei voi koskaan eläytyä 100% tuntemaan sitä tuskaa mitä esim. lapsensa tai läheisensä menettänyt ihminen tuntee. Myötätuntoa ja syviä tunteita se silti meissä jokaisessa herättää ja koemme suurta surua ja tuskaa toisen puolesta asettumalla hänen asemaansa. Koskaan silti emme koe sitä 100%, koska emme itse ole kokijana, vaan vain läsnä olevana kokijana.

Mahdatko olla itsellesi liian vaativa? Luuletko, että muutkin vaativat sitä sinulta? Siinäkin voi olla osa syy "sielullisiin vammoihisi"? Sinun käsityksesi narsismista on hyvin positiivinen ja suojaa antava. Sinulle se on hienovaraista suojautumiskeinoa, joka ei sisällä agressiivisuutta ja toimii siten sinua palvelevana. Narsismissa kuitenkin kyse aina on vääristyneestä minäkuvasta. Siinä ihminen on luonut itselleen illuusion, jota hän suojelee kaikin keinoin, koska ei uskalla astua esiin niine heikkouksineen, jotka hänelle ovat vieraita ja pelottavia. Tämä näkyy usein myös luottamuspulana ihmisiin ja liiallisena narsistisuutena. Millainen on sinun luottamuksesi toisia kohtaan?

Sääli on sinusta turhaa.Hmm.....Sääli ei voi koskaan olla tekopyhää taivastelua, jos se lähtee puhtaasta omastatunnosta ja myötäelämisen kyvystä. Sääli ei sinänsä auta ketään, jos tarkoitetaan kongreettista apu, mutta säälin tehtävänä ei kai olekaan aina toimia auttajana siinä mielessä, vaan lohduttajana. Haluat varmasti itsekin, että sinulle osoitettaisiin joissakin tilanteissa sääliä, jolloin huomaat, että olet kuitenkin arvokas jollekin. Empatia ja sympatia eivät aina tarvitse toimintaa, vaan sillä autetaan ihmistä jaksamaan.

Voihan agressiivista narsistista hyökkäystä muuten olla muukin kuin päällekäyminen. Tuo oman minän puolustaminen narsistista loukkausta kohtaan hyökkäämällä toisen minuutta loukkaavalla tavalla on toinen muoto agressiivisesta narsistisuudesta. Siinä voi tuho olla jopa pahempaa ja pitkäaikaisempaa.

Mielenkiintoisia nuo sinun defenssi väittämät, mutta ah, niin vääriä.

Taitaa tässä narsistin uhriudessakin päteä sama, kuin onnettomuuden uhreissa, että ne vähiten apua tarvitsevat, jotka huutavat kovimmin.

Olen huomannut tuon saman ilmiön. "Uhria" tuetaan, vaikka mikä olisi, motiiveja ei kyseenalaisteta, eikä se ole palstan toimintatapojen mukaistakaan. Vertaistuki on hyvää, mutta hyvä huomio on tuo, että sillekin on oma aikansa. Pyrkimys olisi kuitenkin nopeasti päästä siirtymään normaaleiden ihmissuhteiden kautta taas eteenpäin. Luulen, että vuosikausia "jauhamalla" tämä asia vain paisuu ja tulee elämässä kaikkein tärkeimmäksi tukahduttaen muun elämän alueen alleen. Syynä siihen voisikin olla juuri tuo toimimaton terapiapohja, jota ei ole osattu lähteä hakemaan, tai se ei ole jostain syystä toiminut, jotta olisi voitu lähteä työstämään omaa vastuutaan omasta elämästään, eikä sysätä sitä edes narsistin niskaan.