Muistan sen aina kun mietit mua järkevästi. Kuinka järjetön ihastus olin. Eli mun täytyy toivoa että joku, joka ei ymmärrä että parempiakin löytyis, löytää mut? Sen jokainen haluaisi itsestään kuulla! vaikka tiedän että kukaan ei rakasta järjellä. Talo voidaan ostaa järjellä ja siinäkin pitäis olla tunnetta mukana, että siellä viihtyy.
Teen asioita sen takia, etten tunnistaisi itseäni siitä mistä minusta kerroit. Näytän itselleni. En muille. Itselleni joka päivä, ja se vaan väsyttää. En aio olla enää riittämätön.
Ystävydestä opein sen verran että ne jotka siitä eniten puhuvat... no joo. Jos mun joku ystävä loukkais vaan jotain toista joka yrittää olla sen ystävä, en varmasti menis kertomaan kuinka hieno ihminen tää on ja uhoamaan että mä puolustan sitä joka tapauksessa.
Joten, oikeastaan mun pitäis olla tästä aika helppo jatkaa eteenpäin. Ei oikein siltä tunnu, mutta realiteetit huomioon ottaen ei paljon mitään oikeaa takanakaan ole.
Teen asioita sen takia, etten tunnistaisi itseäni siitä mistä minusta kerroit. Näytän itselleni. En muille. Itselleni joka päivä, ja se vaan väsyttää. En aio olla enää riittämätön.
Ystävydestä opein sen verran että ne jotka siitä eniten puhuvat... no joo. Jos mun joku ystävä loukkais vaan jotain toista joka yrittää olla sen ystävä, en varmasti menis kertomaan kuinka hieno ihminen tää on ja uhoamaan että mä puolustan sitä joka tapauksessa.
Joten, oikeastaan mun pitäis olla tästä aika helppo jatkaa eteenpäin. Ei oikein siltä tunnu, mutta realiteetit huomioon ottaen ei paljon mitään oikeaa takanakaan ole.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tilitänpä tässä nyt omaa kohtaani. Olen elämässä siinä vaiheessa, että perheenperustamiset on ohi. Hänelle sen soisin. Työssäni, en suuria jaksa tavoitella, kunhan selviän, olen jo tarpeeksi omasta mielestäni juossut aikoinani.Ei innokkaita haaveita punaisesta tuvasta ja perunamaasta, koska selkäni ei enää kestä perunamaita. En jaksaisi yrittää olla reipas ja pirtsakka nuorekas ja vaikka mitä muuta, kun en sitä ikäni puolesta ole.Pidin ja pidän hänestä paljon. liiankin paljon. En halunnut hänen tuhlaavan aikaansa minuun, pelkäsin itsekin ihastuvani vakavasti ja loukkaavani siinä itseni ja lopulta en kuitenkaan kelpaisi hänelle, kuin hetkeksi.Ihanaksi pieneksi hetkeksi . Pahimmassa tapauksessa olisin saanut paskaiset naurut päälle. Sillä tavalla järjetöntä minun kannaltani . En riittäisi hänelle . Siinä jotain. Jotain kertoo sekin, että täällä valvon ja kirjoittelen.Mietin teinkö väärän valinnan ja mitä yleensäkään tapahtui. Älä ajattele asiaa noin, riität omana itsenäsi ihan varmasti. Joskus asiat vaa osaa mennä niin monelle mutkalle. Älä ole armoton itsellesi. Pidä sydämesi avoimena ja lämpimänä niinkuin se oikeasti on.
Voiko ihastumiselle oikeasti mitään? Välttelemällä ihastuksen kohdetta voi tietysti yrittää unohtaa, tekemällä muita asioita yms. Ei kerro tunteistaan, jos huomaa että ihastus on yksipuolista.
Itse sain niin törkeää kohtelua eräältä, haukkui minut pystyyn, olen tyhmä, turha ja kelpaamaton. Siitä toipumiseen menee aikaa. Petti luottamuksen. Kysyi epäkohdista ja kun niistä kerroin, hylkäsi. Ei kai minua tuon pahemmin voi loukata.
Tästä syystä kirjoittelen tänne nettiin pahasta mielestäni. Tiedän, että ystäväni ovat luotettavia ja saisin puhua epäkohdista, mutta tuo hylkäämiskokemus on niin voimakas että menee pitkä aika ennen kuin uskallan luottaa kehenkään.
erääseen mieheen ja olen sen hänelle sanonutkin.
palstaa enempää ja avasin tämän aloituksen, niin vastaan tähän. Pahoitteluni.
En usko, että ihmiset ajattelevat noin kun ne miettivät järjettömyyttä. Olisiko kenties syytä ymmärtää se sana järjetön vähintään osoitukseksi suurista tunteista. Ei järkeä, vain tunteita joita ei osaa hallita. En usko, että tuollaisella pohdinnalla on ollut sinun kanssasi jotain tekemistä. Se tunteiden kontrolloimattomuus on saattanut yllättää sen pohtijasi. Ensimmäiset suuret tunteet vaikkapa? Kapeakatseista pohdintaa siitä kuinka itse pitäisi olla omien tunteidensa yläpuolella. Ei voi ymmärtää, että jollain on talutushihna niihin, kuristuspanta. Tuskin sillä on edes mielessä vilahtanut, että olisi parempi ihastus olemassa. Ei minulla ainakaan ole tuollaista sanoessa. Ehkä muuten joskus vilahteli, että parempi tilanteen kannalta, joku saatavampi.
Mä olen sanonut järjettömäksi omia juttujani siksi, että en IKINÄ ihastu ihmisten ulkokuoreen vain. En sano sitä edes ihastukseksi jos jostain pitäisin. Tarvii tuntea toinen kunnolla. Vaikka vuoden jutella joka päivä, sitten ehkä tuntee. Sitten voin ihastua, jos siellä sisällä on jotain. Yhtään aikasempaan ei varmasti. Se olisi järjetöntä.
Ihmiset puhuvat joskus mitä vaan mieleen tulee. Ajattele sitä niin, että mitä itse olet hänestä sanonut. Osaa et ole edes tarkoittanut, jotain olet sanonut muuten vaan, jotain olet vitsaillut, jostain olet ihan täysin itseksesi muuttanut mielipiteesi.
Ei myöskään pidä aliarvioida ihmisiä ja luulla, että voi vaikuttaa niiden mielipiteisiin tuolla tavalla. Voitko edes omiisi.
Tuo ei ole pohjimmiltaan ilkeämielistä eikä sellaista ettei sitä ymmärtäisi, mutta en usko, että tuollainen käytös aiheuttaa ihmisissä muuta kuin että jättää sinut ihan itseksesi ja rauhaan. Lillumaan omissa sopissasi. Ei siinä ole pahaa, mutta ei kannata olettaa että jos tärkeintä on oma peilikuva, eikä mikään muu, niin muita ihmisiä kauheasti kiinnostaa sinun ajatteleminen.
Olen huomannut, että riittämättömyyttä kokevista ihmisistä voisi usein sanoa, että ne on kaikkea muuta kuin liian vähän. Ne on ihan liikaa yhdelle ihmiselle kestettäväksi.
Tuosta ystävyydestä en tajunnut mitään. Säästyt kommentilta siihen.
Uskon kyllä sen, että tuolla tavalla ajattelevan ihmisen on helppo jatkaa eteenpäin. Jos se ei ole tarpeeksi helppoa, toivottavasti joku auttaa sinua sanomalla, että olet menneisyydessä roikkuva taakka. Peace, love & understanding.
Olipas ilkeä vastaus aloittajalle. Sinulle kommentoisin seuraavaa: sanot että menee vuosi ennen kuin ihastut. Harrastat siis seksiä toisen kanssa ja haaveilet toisesta vai harrastat henkilön kanssa seksiä johon et ole ihastunut (käytät omien tarpeidesi tyydyttämiseen). Outoa sanoisin. Seksi ilman rakkautta on sanonko mitä..
mun tekstiin sitä mitä siellä ei ole. En missään sanonut, että tekisin noin. Enkä myöskään sanonut, että menee vuosi ennen kuin ihastuu, vaan vuosi ennen kuin tuntee toisen oikeasti. Voihan olla, että jää vaikka monta kertaa yhdessä hissiin jumiin ja tutustuu nopeammin.
Varsin outoa taas minusta yhdistää automaattisesti seksin harrastaminen vaikken edes puhunut tapailusta. Ainakin olet kova projisoimaan jotain henkilöä kaikkien kirjoituksiin.
Voisin ottaa tuohon vaikka sellaisen näkökulman, että tarpeita ei kai sanottaisi tarpeiksi jos ne eivät vaatisi tyydytystä. Joo ja kaikilla on kädet, mutta harva saa itseään niin mutkalle, että sitä voisi kutsua läheisyydeksi.
En ole koskaan kuullut että kukaan olisi paheksunut syömistä ilman rakkautta ruokaan. Tai hengittämistä ilman rakkautta elämään. Se nyt vaan on fakta, että ihmiset tekevät paljon asioita ilman rakkautta niihin. Ei pidä nostaa yhtä sieltä ylös. En ota tällä kantaa olenko itse tehnyt, otin vain kannan. Ei tarvitse innostua.
Olen siveellisempi kuin arvaatkaan. Vaikka se tietty riippuu arvauksesta.
ihmiset projisoi näihin kirjoitukseen itseään ja omia ajatuksiaan. Ihan niinkuin yleensäkin kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tehdään. Se on ihan normaalia - ihminen yleensä ymmärtää muita juuri itsensä ja oman ymmärryksensa ja elämänkokemuksensa kautta. Ongelma se on vasta siinä vaiheessa, kun ihminen ei kykene näkemään itseään ja tunnistamaan omia ominaisuksiaan, vaan suoraan projisoi ne muihin. Syyttää siis muita omista tunteistaan, ongelmistaan tms. Nämä palstat on siinä mielessä helpompi ja yhtä aikaa vaarallisempi kanava projisoida tunteitaan ja ajatuksiaan, että täällä mikään ei ikinä todista päinvastaista. Normaalisti, jos johonkin ihmiseen projisoi jotain omaa juttuaan, se toinen ihminen reagoi siihen jotenkin suoraan, ja projisoija on pakotettu aina välillä kohtaamaan sen oikean toisen ihmisen. Täällä taas kukaan ei lopulta kohtaa muuta kuin omia ajatuksiaan. Kaiken täällä voi aina muokata omia ajatuksia vastaavaksi.
Mun mielestä seksin harrastaminen ei ole samanlainen tarve, kuin syöminen tai hengittäminen. Hengittämättä ihminen kuolee melko pian, syömättä hieman hitaammin, mutta varmasti kuitenkin. Ilman seksiä taas voi elää, vaikka koko ikänsä. Seksin tarvehan sitä paitsi lisääntyy ja pysyy yllä juuri koska sitä ruokkii. On ihan biologinen fakta, että esim. munkeilla, jotka pidättäytyvät seksistä, sperman tuotanto vähenee. Monet ihmisen tarpeista ovat tämänkaltaisia.
Tämä sivusta. Kirjoittelinpa vain muutamia ajatuksia, mitä kirjoituksesi herätti.
No ei seksi ilman rakkauttaa ole mitenkään rinnasteista syömisen tai juomisen kanssa. Rakkaudeton syöminen tai juominen ei vahingoita ketään mutta rakkaudeton seksi voi vahingoittaa sitä henkilöä, jolle siinä valehdellaan tai annetaan vääriä mielikuvia. Ei aina, mutta aika usein näin voi käydä.
Kirjoituksesi oli kovin tuomitseva vaikka et kaiketi tiedä mistä kyse? Olisiko vaikka loukannut tätä kirjoittajaa sanomalla hänestä väärin ja pahasti muille, sanomalla hänelle ettei hän ole jotain mitä hän on yrittänyt koko ajan olla - mikä on hänelle kunnian kysymys - mikä aikaansaa sen että yrittää vaan enemmän ja enemmän? Ihmiset sanovat asioita välillä miettimättä, mutta se ei estä pahaa oloa mitä siitä seuraa, jonka takia on keksitty eräs sana.
Se mitä sinulle tärkeä ihminen sanoo sinusta muille ja itsellesi on kai sinullekin tärkeätä - todennäköisesti. Joskus se tärkeä ihminen voi sanoa jotain tosi loukkavaa -vetämättä sitä takaisin -jolloin oma peilikuva -murenee. Ja peilikuva itsestä on se itseluottamus - mitä kaikki tarvitsee.
"Syyttää siis muita omista tunteistaan, ongelmistaan tms"
Kirjoitat kovin viisaasti muuten, mutta kyllä ihminen voi joskus syyttää toista ihmistä omista tunteistaan. Ei itseä tarvitse syyttää siitä, että loukkaantui jos loukkantui syystä -syystä mistä kuka vaan olisi voinut loukkaantua - mikä menee normaalin moraalin "järkeen". Ei myöskään vihantunteesta mikä aiheutuu tunteesta tulleeksi kohdelluksi kaltoin ilman syytä. Ja sitä tapahtuu. Ei raiskatun tarvitse syyttää itseään niistä tunteista, kyllä voi ihan vapaasti syyttää raiskaajaa. Sama pätee henkiseen raiskaukseen, kuten kiusaamiseen, henkiseen väkivaltaan parisuhteessa ym. Ei työpaikkakiusatun tarvitse kai syyttää itseään siitä ahdistuksesta, masennuksesta tai voimien uupumisesta mitä jatkuva sellainen voi aiheuttaa eikä siihen ole aina helppoa saada loppua ja sen alkamisen ei todellakaan ole tarvinnut olla kiusatun syy. Kaikki ei ole aina omaa syytä, ei aina ole ansaittu sitä mitä itsestä on kuultu, sanottu tai miten kohdeltu. Joskus voi olla, monesti ei.
Ei täällä voi toimia niin että luulee ettei oma toiminta voi jättää mitään jälkiä kehenkään ja jos jättää se on sen vika johon ne jää.
onhan se noinkin. Mä ajattelin lähinnä tapauksia, joissa syytetään jotain viatonta.
Hmm... Oon liian väsy kirjoittamaan pitemmästi nyt. Hyvää yötä sulle!
ollut tarkoitus olla aidosti tuomitseva, vaikka tuskin sillä on merkitystä. Ymmärsin kyllä aloituksessa kirjoitettuja tunteita, siksi varmaan vastasin. Tiedän, että tietyssä mielentilassa on helppo käsittää asioita eri tavalla kuin ne on tarkoitettu. Ja minun mielestäni tuo "järjetön ihastus" oli ihan selkeästi sellainen. Kuulostaa todennäköiseltä, että joitain loukkauksia on tapahtunut ja se aina aikaansaa väärinymmärtämistä. Ei ole väärin olla loukkaantunut, en sellaista tarkoittanut.
Pahoillaan oleminen ja selittäminen mitä oikein on ajatellut ja tuntenut korjaa siitä pahasta olosta, se on totta. En usko, että kukaan unohtaa sen tärkeyttä, sitä vaan ei itsekään koskaan saa omaan oloonsa. On helppo unohtaa se miten haluaisi käyttäytyä.
Kaikki ihmiset sanovat ja tekevät asioita vetämättä niitä koskaan takaisin.
Ajattelen samalla tavoin, mutta minä pääosin näen sen oman peilikuvani toisten ihmisten teoissa. En ehkä niin vahvasti sanoissa, vaikka ne ovat tärkeitä. Yhtä tärkeitä kai molemmat.
Siinä vaiheessa, kun oma peilikuva on murenina, niin on vaan pakko kääntyä pois ja katsoa muualle.
Jokaisella on se oma tulkintakehyksensä. Ehkei aina ole edes kyse siitä, että ei usko jonkun tietyn ihmisen olevan jotain, vaan ei luota yhtään kenenkään tärkeän ihmisen olevan sitä. Ihmiset ovat monenlaisten kokemusten summia. Etenkin tilanteet, joissa tuntuu haavoittuvalta tuovat ne kokemukset esiin.
Jos on vaikka kokenut sen ensimmäisen peilikuvan ja kaikkein voimakkaimmaksi rakkaudeksi sanotun rakkauden, äidinrakkauden, pohjimmiltaan itsekkäänä välittämisenä, joita kuoruttaa joskus nättejä sanoja, niin on helppo pelätä samaa muista. Nähdä muissa samoja piirteitä ja syyttää niistä. Ajatella.. ei, tuntea että ne eivät tee mitään kuin itsensä vuoksi, eivät aidosti välitä, eivät yritä. Niin ei koe niiden persoonan takia, vaan omien kokemusten.
Mitä pelokkaammaksi olo menee, sitä enemmän se kokemus pahenee. Siihen alkaa liittyä enemmän ja enemmän pelkoja.
On vaikea kertoa miltä tuntuu, etenkin kun pelottaa. Ihmisen voi muutenkin olla vaikea kertoa ihan kaikkein syvimmistä ajatuksista. Sellaisista, joista ei ole muutenkaan helppo kertoa. Ja jostain syystä sellaiset hölmöt muistot tulevat aina juuri silloin mieleen, että kun oli jano ja pyysi äidiltä mehua ja se oli päättänyt, että olen saanut liikaa huomiota ja minun pitää oppia selviytymään omillani eikä suostunut kuunnella. Ei reagoinnut yhtään mitenkään, ei edes katsonut minuun päin. Aina kun pitäisi sanoa miltä tuntuu, on se olo kuin anelisi äidiltä mehua jalkojen juuressa.
Vastaan itselleni tähän, että olen pelkkä valittaja ja naurettavaa edes muistaa tuollaisia asioita saati että ne vaikuttavat mitenkään. Ei tarvitse kenenkään muun kuluttaa näppäimistöä.
No, sen voin ehkä lisätä, että kukaan ei tiedä sitä missä sävyssä ääneen tulevat asiat toisista ihmisistä tulevat. Enää en halua puhua hänestä mitään, mutta silloin kun en vielä laittanut sormia korviin ja alkanut huutaa, jos minun tunteistani häneen joku aloitti keskustelun, niin se joku tunsi aina suurta alemmuudentunnetta. Etenkin siitä, että ei pystyisi olemaan ikinä yhtä sitkeä. Että jos joutuisi samanlaiseen tilanteeseen, olisi lopullisesti luovuttanut jo aikoja sitten.
Katson toiseen suuntaan, mutta kaikki muut näkevät sinut.
oli joku perustelu miksi olin oikeassa, mutta tulin väsyneeksi.
jauhat, kerro sille oikealle ihmiselle jos olet loukannut! Törkeetä...
Kaksi kuukautta ilman ainuttakaan ajatusta halusta kertoa hänelle oikeassa elämässä yhtään mitään & koko aamu kotona ja avasin palstat vasta kakskyt vaille kaksi. Joku hyötyy, nimittäin keittiö, mikä on puhdas. Roskat pois. Uuni tarvii vielä toisen käsittelykerran, mutta sitten on lika poissa. Kuin uusi uuni. Sellaista se on, vähintään törkeetä.
paha olla ku siivoilet? :))) mä olin kaupungilla ja vedin kunnon lenkin, niin et tuli ihan hiki ja ihan just istahin tähän koneelle, enkä muuten ole tässä kauaa.
Kerkesin juuri lukea tuon, kun poikaystävä tuli kotiin. Kysyi onko paha olla, kulmat kurtussa, huolestuneena. Yritin hymyillä, sen silmät näytti surullisilta, sanoi huolehtivia asioita. Halasi. Tuli mieleen, että ihmiset on niin erilaisia. Toiset riemastuvat kun ovat näkevinään huonoa oloa, toiset tulevat surulliseksi ja haluavat auttaa.
Se lähti juuri lenkille, en mennyt tänään mukaan. Pitää pitää linjoista huolta nääs. Siis mun. Pitää pitää niistä kynsin hampain kiinni. Ei voi liikaa lenkkeillä.
Odotan, että se tulee takaisin. Lupasi, että voidaan pelata yhdessä jotain sitten.